Siirry pääsisältöön

Kunhan vaan nyt Joulu olisi rauhallinen

Ja ensi vuonna kaikki oltaisiin taas terveitä ja hyvinvoivia


Kuinka piti kirjoittaa sellainen iloinen, hauska postaus. Kuinka sitten äiti palasi lenkiltä ja taas kerran tuntui että tipahti todellisuuteen. Tässäkö sitä ollaan? Palaako vuosi 2007 neljän hyvän vuoden jälkeen? Koko vuosi on ollut tahtojen taistelua. Äiti on ollut tosi kipeä, fibmomyalgia todettiin ja muutenkin on ties mitä pikku sairauksia. Hengitin kuitenkin rauhassa - kaikki on aina paremmin kun vuonna 2007. 

Tänään taas pieni maailma romahti. En viitsi valoittaa tarkemmin äidin sairaskertomusta, mutta voin sanoa että 2007 äiti opetteli kaiken uudelleen. Puhumisen, kävelemisen, kirjoittamisen. Kaikki. Osastolla oli kauan ja lopulta luultiin että "tauti" - mitä ei ikinä saatu selville - voitettiin. Puoli vuotta ja äiti oli hevosen selässä ja hyvissä voimin. Juoksemaan ei enää oppinut, mutta pääasia oli se että kunnossa oli ja elämä hymyili.

Neljä vuotta. Tämä vuosi oli vaikein taas pitkästä aikaa. Viikko sitten äiti sai kuulla mikä on. Tietoa on pimitetty meiltä neljä vuotta. Parantumaton sairaus, vaatii jatkuvaa terapiaa, kuitenkin sillä pysyy 95% kurissa ja voi elää normaalisti. Tänään sitten äiti tuli lenkiltä ja puhe oli taas vaikeaa. Kuten kaikki alkoi 2007. Yritin pidättää kyyneliä, mutta en pystynyt. En halua enää siihen pelkoon mitä  tapahtuu tai miksi. Jälleen ollaan edessä: mitä seuraavaksi? Joulukin on kohta.. 

Äiti, parane pian ♥

Kommentit

  1. Voi että, mä rukoilen että sun äidin vointi paranis.

    VastaaPoista
  2. Mun tädillä on myös todettu fibromyalgia pari vuotta sitten, ja se on kyllä ihan todella raastavimpia sairauksia mihin olen törmännyt. Tädilläni se ei ole niin paha kuin ilmeisesti äidilläsi on, hänellä ainoastaan kaikki fyysinen ponnistelut on rankkaa, muuten on päästy yllättävän helpolla. Hänellä toisaalta on ohessa monta muuta sairautta lisäksi, jotka vaikeuttaa elämää. Mutta niin, asiani pointti oli, että onko äitisi kokeillut homeopatiaa? Olen kuullut aika paljon hyvää siitä, ja myös nähnyt omin silmin miten se on auttanut(tosin koiralla, mutta myös ihmisillä olen kuullut hyvin toimivan). Tietty homeopatiassa pitää tarkasti tietää sairaudesta ja lääkkeistä yms, jotta osataan etsiä se oikea homeopatia-lääke. :)

    Mutta toivotan voimia sinne paljon!

    VastaaPoista
  3. Ei voi olla totta :(
    Mun äitillä on tyvisolusyöpä ja kun se todettiin, oltiin meilläkin aika hiljaisia. Onneksi se on lähtenyt parantumaan, mutta edelleen saa olla varoivainen mm. auringonvalon kanssa. Olen itse atooppisen ihottuman, ekseeman, sairastaja ja sillä rahalla mitä on lääkäriin ja erilaisiin erikoisrasvoihin pistetty, omistaisin kolme hevosta yhden sijasta...
    Mä pidän kaikkia peukkuja pystyssä ja käsken heppastakin pitämään kaviota pystyssä :)

    VastaaPoista
  4. voi ei miten ikäviä uutisia, ja varsinkin näin perhejuhla joulun alla :( voimia ja paranemisia !! ♥

    VastaaPoista
  5. Voi ei..avuttomalta tuntuu sanoa että oikein kovasti jaksamista ja voimia..
    Oma äiti kemojaksolla juuri joulun alla joten hän ei pääse (pysty) osallistumaan meidän jouluumme. Toivon kuitenkin että asiat kuitenkin teillä kääntyvät niin hyviksi kuin mahdollista <3

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti kaikki kääntyy parempaan suuntaan.

    VastaaPoista
  7. toivottavasti äitisi parantuu! voimia

    VastaaPoista
  8. Ihan kauhee juttu :( Paljon voimia ja jaksamisia!!<3

    VastaaPoista
  9. Voimia äidillesi ja itsellesi! Läheisen sairastaminen on aina rankkaa. Koittakaa jaksaa <3

    VastaaPoista
  10. voi kamalaa, toivon todella että äitisi parantuisi eikä hänen vointinsa varjostaisi joulun viettoa vaan saisitte kaikki viettää joulua onnellisesti:)
    toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov