Kisamatkalla

Ei, en edes tiedä mistä hitosta sitä alottaisi... Huoh. Olisi oikeasti vaikka mitä, mutta harmittaa, suruttaa, kaduttaa ja ennen kaikkea suorastaan vee ituttaa! Oli kyllä iha kauhee koko juttu ja ois kiva vaan pyyhkiä se mielestä.. Alotetaan vaikka siitä että se on talli asia, ei vakava, liittyy Pyryyn ja olennaisesti Pyryn ulkonäköön. Tällä hetkellä vielä pää särkee ja väsyttää, joten en jaksa edes kovin kummoisesti selittää.. Käytiin eilen (lauantaina) hakemassa tutuilta ostettu kevyt kaulakappaleellinen tallitoppis. Nyt kun on öisin kylmää, mutta päivisin lämmintä, ei enää talvella käytetty tallitoppis käy. Niinpä käytiin sitten lauantaina hakemassa uusi toppis. Illalla normaalisti puin sen päälle ja se sopi sille kun nenä päähän! Aamulla kuitenki meinas omat silmät tippua päästä kun mentiin ratsastamaan, sillä loimi oli hinkannut lettikohdan aivan järkyttäväksi ! Kun sitten tippa linssissä avasin lettiä, tuli vain kauheita suiroja harjaa mukana ja jäi sellainen 10 senttiä ...

Hiphei, tää oli tosi kivaa, vkl päästään jo kärryt laittamaan perään! Meillä projektipääsiäinen tarkoitti sitä, että aikaa on ja niinpä poni joutuu taas 10 vuoden ajottomuuden jälkeen kärryponiksi! Poni on tänä vuonna ollut meillä huimat pyöreät ja koska samassa tallissa on Pumpuli-vuonis joka omistaa kärryt ja valjaat, ja on jo pidempään pitänyt kokeilla. Pääsiäisenä ei sitten olekaan parempaa tekemistä, joten.. TADAA! Tänään Molla pääsi hieman harjoittelemaan taas mitä se valjailla meno on. Ensimmäinen kierros oli melko hankala, koska ei poni meinannut ymmärtää että miksi toi pölvästi tuolla takana kulkee. Nopeasti ja muutaman pyörähdyksen jälkeen muistui kuitenkin mieleen ja kohta tehtiin jo sulavat käännökset ja ponikin muisti ettei ohjat pyllyn päällä olekkaan niin kuolettava asia. Huomenna vielä jatkuu ohjasajo ja sitten kokeillaankin kärryjä, neiti kun on nopea oppimaan! Illalla olisi luvassa vielä valmennuspostausta, nyt en ehdi sitä kirjoittelemaan kun lähden vesi...

kesä, kärpäset ja kenttäkilpailut, tulkaa jo! Taino, ei niillä kärpäsillä väliä.. "Hetki ihanan keväinen, nyt on aika                                                                                                           kysymyspostauksen !" Ehkä minulla olisi oikeasti järkevämpääkin postattavaa, mutta kun jumituin katsomaan viime kesäisiä kypäräkamera videoita, aloin kovasti kaipaamaan jo kenttäkilpailuita. Kevät lämmittelee iloisesti, vaikka lunta maassa onkin _paljon_. Viime vuonna päästiin ensimmäisen kerran maastoesteille 30. Huhtikuuta, mitenhän mahtaa olla tänä vuonna? ;) Nyt kaikki kysymään  kuitenkin jos jotain mieleen putkahtaa, pitkään ei tarvitse odotella, sillä pistetään näille vastaukset jo viiko...

Kiitos Tampere, tästä on hyvä jatkaa ja lähteä parantamaan! Lupasin armotonta analysointia kisoista, mutta saa nähdä miten tässä onnistun. Tietenkin olen reissuun kokonaisuudessa todella tyytyväinen, en olisi voinut pyytää hevoselta mitään enempää, kuskilta kylläkin. Kuitenkin tämä oli oikein loistava kisakauden aloitus ja nyt todella suurella innolla odotan jo seuraavia kilpailuita! Olin hilpeällä päällä koko aamun, vaikka tyypillisesti nukuin heti aamusta pommiin. Herätä piti oikeastaan klo 6.15, mutta kappas kehveliä kun heräsin vasta paniikissa klo 6.45! Pikaisesti omat kamat autoon ja tallille, ja sieltä lähtö kahdeksan maissa kohti Tamperetta. Ainut pienoinen hilpeyden romahdus tuli kun päästiin juuri kääntymään Ypäjältä Loimaalle päin, kun huomasin että kisatakki jäi kokokaan kotiin!  Onneksi oli isäpuoli vielä kotona ja lähti sitä sitten meille tuomaan. Odotellessa saimme jopa syötyä aamiaisen Pilvin, Petran ja äidin kanssa. Mukana siis oli tosiaan Pilvi kuvaajan...

Kunhan videot ja kuvat ovat latautuneet, luvassa armotonta analysointia! 90 cm, 0-0 vp 5 /57 100 cm, 790 pistettä 6 /72

perjantaista torstaihin ja takaisin Aika juoksee plumps vaan, pakkanen paukkuu ja koneelle ei ehdi. Nyt oikeastaan pitäisi olla jo nukkumassa, mutta en viitsi jättää tätä kirjoittamista kesken ja päätin kirjoittaa teille nopean viikkokatsauksen siitä mitä on tapahtunut. Kuvia ei ole (näitä minun surkeita kännykkäkuvia laskematta), joten pahoittelen jo valmiiksi erittäin hölmöä nopeaa kuulumispostausta. Pääasia on kuitenkin se että hei, me ollaan edelleen hengissä täällä! Perjantai  on jo niin kaukana tästä päivästä ettei oikeastaan ole mitään muistikuvaa mitä tein. Tai siis muistan aamulla menneeni Faktialle suorittamaan tieturva kurssia. Tämä kurssi on suoritettu meidän koulussa jo ensimmäisenä vuonna, mutta olin silloin kipeänä ja minulle ilmoitettiin hiljattain vasta että sellainen on käyty. Paniikki siinä meinasi iskeä koska yksinkertaisesti haluan pois koulusta! Niinpä suuntasin aamulla klo 8 Faktialle ja kuuntelin klo 16 asti puuduttavaa selitystä itsestään selvistä ...

hihkun onnesta, hypin riemusta! Sillä eilinen valmennus meni niin huippu hyvin! On minulla kyllä niin mahti heppa ja pakko sanoa että olen jopa itseeni niin tyytyväinen! Videolla näkyy kaikki olenainen, mutta kerron heti alkuun hieman fiiliksiä. Tosiaan koitettiin nyt neljättä kertaa suoraa omppua ja se tuntui ihan loistavalta. Tuki pysyi tasaisesti ja Pyry uskalsi rentoutua tuelle ja silti pidätteet otti hyvin vastaan. Onko se voittaja vihdoin löytynyt?! Tyytyväinen olen siihen että taas kaikki tehtävät mitä tehtiin olivat kivoja ja helpontuntuisia meille. Olin todella, todella iloinen kun tuntui että palikat yhtäkkiä naksahti kohdilleen. Pystyin olemaan rauhassa, hevosella oli rytmi ja se kulki rentona, en syöksynyt ja heppa hyppäsi superhienosti. Ei voi kun vain olla yhtä hymyä! Tuossa ensimmäisessä pätkässä siis noita verkkoja ja muita hyppyjä. Lopuksi tultiin vielä rata ja siinä Pyry olikin aivan mahti! Muutama pieni kauneusvirhe tuli, mutta ei todellakaan sellaisia m...