Viikkokatsaus

perjantaista torstaihin ja takaisin

Aika juoksee plumps vaan, pakkanen paukkuu ja koneelle ei ehdi. Nyt oikeastaan pitäisi olla jo nukkumassa, mutta en viitsi jättää tätä kirjoittamista kesken ja päätin kirjoittaa teille nopean viikkokatsauksen siitä mitä on tapahtunut. Kuvia ei ole (näitä minun surkeita kännykkäkuvia laskematta), joten pahoittelen jo valmiiksi erittäin hölmöä nopeaa kuulumispostausta. Pääasia on kuitenkin se että hei, me ollaan edelleen hengissä täällä!

Perjantai on jo niin kaukana tästä päivästä ettei oikeastaan ole mitään muistikuvaa mitä tein. Tai siis muistan aamulla menneeni Faktialle suorittamaan tieturva kurssia. Tämä kurssi on suoritettu meidän koulussa jo ensimmäisenä vuonna, mutta olin silloin kipeänä ja minulle ilmoitettiin hiljattain vasta että sellainen on käyty. Paniikki siinä meinasi iskeä koska yksinkertaisesti haluan pois koulusta! Niinpä suuntasin aamulla klo 8 Faktialle ja kuuntelin klo 16 asti puuduttavaa selitystä itsestään selvistä asioista. Todistus käteen ja kotiin, missä nukahdin vahingossa ja herättyäni tajusin että kiirettä pukkaa. Niinpä täysillä tallille ja hieman köpöttelemään mr. Pyryn kanssa ja tietenkin seurana Molla ja Petra.

Lauantaina oli tiedossa Siskoni (siskopuolen) pojan nimiäiset. Tätä ennen mentiin katsomaan pikkuveljen (velipuolen korjaan) jääkiekkopeliä. Heillä oli nyt menossa playoff pelit ja tämä oli yksi jatkoon pääsemisen ratkaisukeino. Aamulla heräsin kuitenkin hyvissä ajoin ja kipiteltiin salille Petran kanssa. Tehokas puolentoista tunnin treeni, pikaisesti kotiin suhkuun ja juhlavaatteet päälle ja Turkuun! Peli oli todella jännä ja vielä piru vie voittivat 3-2! Se tarkoitti vain ja ainoastaan sitä että hupsista keikkaa, huomenna olisi peli Seinäjoella.. Nimiäisissä menikin iltaan asti ja kotona oltiin taas yhdeksän jälkeen, onneksi kuitenkin Petra oli kiusannut Pyryä päivällä, treenistä voi lukea täältä. :)

No, Sunnuntai olikin melkoinen extempore päivä.. Sillä olin jäänyt aivan koukkuun Topiaksen peleihin ja päätettiin lähteä Seinäjoelle katsomaan peliä. Peli alkoi puoli kuusi illalla ja piti lähteä kotoa liikkeelle hieman kahdentoista jälkeen aamupäivästä. Niinpä taas ripeästi ylös aamulla, kiirreellä tallille ja Pyryllä maastoilemaan. Herra oli niin suloinen ja pisti hiittistä menemään innoissaan, että siinä tilanteessa ei voi kun todeta: "Parempaa sunnuntai-aamupäivää saa hakea!". Mahti fiilis heti alusta! Sitten suunnattiin seinäjoelle ja oli siellä muuten aivan huikea fiilis! Halli oli aivan täynnä, 750 katsojaa ja meitä Turun edustajia oli noin 8 kappaletta. Fiilis oli oikeasti uskomaton ja vielä uskomattomampaa siitä teki se että meitin pojat voittivat!! Huudettiin hulluna kyllä ja vaikka pojat saivatkin melkoisen "tuurivoiton", kovan pelin olivat pelanneet ja oli hieno tunne kun voittivat! Kotiin lähdettiin abc-ruuan kautta ja kotona oltiin vasta jälkeen yhden..

Sunnuntain mahti aamuratsastelu, aivan super-suloinen PP ♥

Alkuviikko ei alkanut mitenkään hirveän kirkkaasti.. Maanantai aamuna oli mahtavaa huomata ettei auto käynnistynyt pihasta. Akku oli vaan niin vanha ja kulunut, ettei se enää lähtenyt käyntiin. Soitin sitten kaverille ja ilmotin että tulen kun pääsen. Parin tunnin päästä saatiin apuvirtaa matkailuautosta ja ei muuta kun nokka kohti koulua ja toivo päällä että lähtee vielä koulun pihalta. Tietenkin päivä koulussa meni jossain ihme sumussa ja en suoranaisesti siitäkään muista yhtään mitään. Illalla en taaskaan päässyt tallille, koska meidän piti mennä Saloon auttamaan pappaani modeemin kanssa. Tässäkin tuli tietenkin mutka vastaan kun kyseinen härpäke ei sitten ottanutkaan yhteyttä ja kello oli niin paljon että piti soittaa asiakaspalveluun joka oli kiinni. No, lupasin hoitaa sen ja yhdeksän aikaan päästiin Salosta lähtemään kotiin päin.

Tiistai oli - tällä hetkellä - viikon suoranaisesti surkein päivä. Nukuin aamulla pommiin, sain koulussa valituksen epäaktiivisuudesta (en ollut sitä, oikeasti, taisi huono päivä heijastua kaikkeen) ja lisäksi salivuoro meni ohi. En edes tiedä miksi menin maneesille ratsastamaan kun asenne oli jo ennen aloittamista niin surkea ettei mitään rajaa. Aivot narikassa tyylillä taapersin eteenpäin ja hevonen tuntui.. Niin, miltä? Samalla niin pirun hyvältä ja samalla niin saakelin huonolta. Lopetin ennen kun suutuin hevoselle ja lähdin takaisin tallille. Ennen tallia jäin parkkialueelle vielä hieman tuupparoimaan ja siinä se meni huomattavasti paremmin ja sain edes hieman parempaa fiilistä, vaikka edelleen ne aivot olivat narikassa ja eivät tahtoneet sieltä pois tulla. Kotona sitten kiukuspäissäni hieman sotkin kuntopyörällä ja treenailin jumppapallon kanssa ja totesin että keskiviikkona ei piru vie myöhästy koulusta...

Kun taas Keskiviikko olikin niin pitkä päivä ettei mitään jakoa. Aamulla klo 8 kouluun. Klo 12 asti ammattioppia ja sen jälkeen englantia. Englanti loppui klo 14 ja samaan aikaan minulla alkoi työt jotka loppui illalla klo 22.15. Päivä tuntui menevän nopeasti, mutta ihme kyllä sielläkin oli vaikka mitä huvittavaa: Olin jättänyt meikkisienet kotiin -> jouduin töihin ilman meikkiä (kyllä, on minulle kauhea paikka!). Töissä onnistuin telomaan sormeni pahviin ja siihen tuli haava, joka on edelleen kipeä ja kosketusarka ja aukeaa vähän väliä.. Mitäs vielä, en edes muista kaikkea! Onneksi kuitenkin päivä loppui nopeasti, mutta voin sanoa että ei, en ehtinyt taaskaan tallille, mutta onneksi heppa pääsi liikkeelle Petran toimesta!

Sitten ollaankin jo tässä päivässä! Huh! Tänään ei ollut valmennusta Oripäivien takia, mutta pidettiin omat kenraaliharjoitukset lauantain kisoja silmällä pitäen. Minä sanoin: "Helppoa ja kivaa", Petra sanoi: "Älä vikise, ratsasta". Kivaa todellakin oli, muttei joka kohdassa niinkään helppoa. Hypättiin ihan yksinkertaisia tehtäviä, muutama yksittäinen ja linja, sillä esteet piti kerätä pois ja kello oli paljon. Aluksi pienempiä 80-90 cm kokosiia, sitten metrisiä ja lopuksi 110-115 cm kokoisina. Ja pakko sanoa että wau! On mulla niin hieno suokki! En todellakaan puoli vuotta sitten olisi uskaltanut tulla noin rauhassa leveälle 115 cm okserille minkä se leiskautti ilmavaralla ja aivan rauhassa yli useampaan kertaan! Pystyt tuotti taas hankaluuksia, tällä kertaa Pyry ei jaksanut vain olla tarkka ja otti mukaan, mutta kun keksittiin poppaskonsteja (puomien sijaan lankku ylimmäiseksi) niin jopa herrakin kerran kolautettuaan nosti jalat paremmin. Itse olen jopa itseeni aivan järjettömän tyytyväinen, tuntui hyvältä, hyppäsi hyvin  ja itse ratsastin todella hyvin. Jo kolmas kerta kun hyppääminen tuntuu helpolta ja pystyin tekemään sen ilman paineistamista, syöksymistä, hyökkäilyä tai muuten mokailemalla. Ehkä se kouluratsastaja on tuonut meille aivan uuden näkökulman, joka todella toimii. Huh, ihan fiiliksissä edelleen ja jos vain viikonloppuna menee yhtä hyvin niin herttinen, mehän tuodaan pari ruusuketta kotiin ;)

Niin ja tänään kävin myös vesijuoksemassa ja lilluilemassa porealtaassa, huomenna uusiksi!

Väliposeeraus kenraalitreenien ohessa. Okseri nousi tuosta vielä hieman, älkää hämääntykö! :)

HUH! Että sellainen kiireinen viikko. Huomenna taas painetaan niskalimassa hommia, aamulla pariksi tunniksi kouluun, vesijuoksemaan, sieltä kipi kipi tallille, hevonen liikkeelle, varusteet kasaan aamuksi, kotiin siivoomaan koska tulee lauantaina talon katsojia ja jos sitten nukkumaan pääsisi. Lauantaina on kisat ja sunnuntaina jos pääsisi Janni hieman Mollalla jo pomppimaan! Ainiin ja sain hienosti viritettyä nuo "tykkäys"-napit, joten kaikki hirmuisesti tykkäämään ja klikkailemaan ;) Ja jos joku eksyy Tampereelle Lauantaina, ei muuta kun nykimään hihasta!

Adios, nyt vihdoin nukkumaan, aikainen ja kiireinen huominen odottaa!