Siirry pääsisältöön

Kenttäkilpailut Ypäjällä - 2 sija!


Tämän kauden kenttäkilpailut on nyt siis korkattu! Viime vuonna saimme startattua kaksissa kenttäkisoissa, mitkä molemmat meni totaallisesti penkin alle, mutta nyt uudella puhdilla lähdimme uusia haasteita! Luokkana oli tällä kertaa Harraste - niin kuin aikaisempinakin luokkina - mutta suoraan sanoen ei odotukset siltikään ollut korkealla. Kata starttasi myös Mollan kanssa suokkien luokassa, joka oli myös harraste. Kivaa oli ainakin tarkoitus pitää ja sen takuulla pidimme, suorituksista välittämättä sen suurempia ;)

Aamu sitten alkoikin siihen normaaliin malliin. Onneksi kisat oli ihan lähellä, meiltä vain vajaat kaksykymmentä minuuttia matkaan. Mutta tottahan toki sekin saadaan sössittyä. Herätys oli taas myöhässä ja kiireellä sitten saimmekin voidella eväsleipiä ja harjailla kisaratsuja :D Pian kuitenkin päästiin jo lähtemään ja paikallakin oltiin alta aikayksikön. Ensimmäisenä tietenkin mentiin hoitamaan maksut ja muut pakolliset toimenpiteet. Sen jälkeen jo kiireen vilkkaa laittamaan hevosille varusteita, koulurata kun tunnetusti ei mikään hirvittävän pitkä rääkki kuitenkaan ollut. Reippahasti varustin Lurpankin, joka ihme kyllä käyttäytyi mallikkaasti ja odottelin oikein lupaavaa päivää. No, oikeastaan pelkäsin kyllä että kiltteys kääntyy ratsastuksen suhteen huonommaksi, muttei saa maalailla piruja seinille! :D

Verkassa Lurppa tuntui todella, todella jäykältä. Jo parin päivän ajan Lurppa oli ollut jäykkä ja etupää tököttikin pientä askelta ja keskiravia ei löytynyt kyllä nimeksikään. Muutaman reippaamman laukkanoston jälkeen herra alkoi kuitenkin vertymään ja pikku hiljaa paikat aukesi ja pääsi paremmin kokoamaan ja saamaan pyöreämmäksi. Lurppa oli kuitenkin hiukan "puhveli"-päällä, joten laukat meni turhankin kovaa ja siirtymiset oli jotain tuskaa. Tein pieniä pätkiä ja sitten lopulta annoin kävellä ja pian jo meitä kuuluteltiinkin radalle päin. Radalla, vielä edellisen tehdessä suoritusta, taivuttelin vielä hieman ja ennen kuin ehdin sanoa kissa olikin jo sitten meidän vuoro saapua tuolle pelottavalle kisa-areenalle.

Alku lähti ihan hyvin käyntiin, Lurppa meni kohtalaisen hyvin suoraan jopa (hankalaa meille aina välillä!) ja muutenkin tuntui pehmeältä. Itse yritin vain rentoutua selässä ja keskittyä tarkkoihin pisteisiin missä pitää tehdä mitäkin. Keskiravi lähti hyvin käyntiin, mutta sitten Lurppa jännittyi ja tuli hieman kiirehtimistä lisäyksen sijaan. Vasen laukka meni todella hyvin! Siirtyminen raviin hieman haparoiden kun lähti vahvasti eteenpäin, muuten hyvin. Oikea laukkakin meni ympyrän viimeiselle neljännekselle hyvin, kunnes Lurppa päätti että nyt loppuu tämä kaunistelu ja alkoi vastustelemaan. Sain kuitenkin nopeasti takaisin ruotuun ja loppurata menikin sitten onneksi tosi hyvin.

Kouluradan jälkeen mentiin tekemään nopea varusteiden vaihto ja suojitus. Sitten riennettiinkin jo takaisin katsomaan Kata ja Mollan suoritusta. Heillä menikin sitten ihan hyvin, Molla olisi ehkä saanut olla paremmin tuntumalla ja liikkua eteenpäin, mutta kuitenkin tasainen suoritus. Sitten kiiruhdimme jo Lurpan kanssa kohti estekenttää, missä oli juuri alkamassa tauko. Saimme sitten hyvän mahdollisuuden kävellä rata ja verkata hevoset. Lurpoa oli verkassa turhankin reippaan oloinen, mutta onneksi laitoin sille pelhamit. Ja kun sitten itse esteradalle päästiin vauhtia löytyikin sitten enemmän kuin olisi uskonutkaan. Hypyt lähti melko kaukaa ja oli aika laakoja, mutta puhtaasti ja nopeasti herra ne kuitenkin suoritti. Sitten katseltiin vielä Katan ja Mollan suoritus, jonka jälkeen käytiin pienellä metsä kävelyllä ja sitten palailtiin autolle ja riisuttiin hepat.

Ja ennen kun tajuttiin niin olisi hokkejakin pitänyt jo alkaa tunkemaan koipiin. Sillä välin kun lähdettiin Katan ja Johannan kanssa kävelemään maasto-osuutta, äiti alkoi hokittamaan Lurppaa ja Mollaa. Rata oli kivan oloinen ja luottavaisin mielin sitten lähdettiin aikoinamme verryttelemään. Otin Lurpalle vain lyhyen verryttelyn, koska olihan se jo tänään mennyt kaksi muutakin osuutta. Lurppa havahtui horroksesta kun hypättiin ensimmäisiä verkkahyppyjä ja pikkuhiljaa se skarpistui. Sitten Stewart huutelikin meitä portille (mitä vähän ihmettelin?) tarkisti varusteet ja sanoi että voisin mennä lähdölle päin. Koska lähdin seuraavaksi. Sitten lähdettiin vaan lähdölle ja kun juuri lähettäjä sanoi minuutti, se tajusi että minun lähtöön oli vielä neljä minuuttia aikaa. Niinpä käytiin vielä nopeasti pomppaamassa yksi verkka este ja sitten palattiin lähtöpaikalle.

Sekunnitkin tuntui matelevan, niin kovasti halusin jo radalla 8) Lurppa ehti hieman kuukahtaa ja kun vihdoin "ratsasta"-komento kaikui ilmoille, herra vähän hämmentyi kun saikin lähteä heti laukkaamaan. Ekalla esteellä se oli hieman vielä ulkona, mutta sitten se tajusi homman nimen. Ensimmäinen ja toinen este oli helppoja tukkeja ja sen jälkeen saimmekin posotella hieman reippaammin eteenpäin. Annoin Lurpan edetä reippaasti, mutta otin suoran jälkeen hyvin kiinni, sillä kolmos este tuli suoraan mutkan takaa. Siihen sitten hieman karjaisin kun Lurppa mietti mites se tuohon ilmestyi. Sitten matka jatkui (mutaisen) polun kautta metsätielle, missä oli kahden esteen helpohko linja. Lurppa hyppäsi ongelmitta, mitä nyt vähän pelästyi pillin vislausta, mutta matka kuitenkin jatkui koko ajan ja rytmi pysyi hyvänä. Linjan jälkeen metsäpolulla tukki, kaksi askelta ja alas hyppy. Ja miten upeasti Lurppa hyppäsi alas! Se suorastaan liiteli ja tuntui todella hyvältä! Seuraavaksi suunnattiin vesiesteelle ja rauhoitin hieman laukkaa ja laskeskelin päässäni (ei ollut kelloa) paljonko olisi vielä aikaa. Sitten mentiin rauhassa vedelle ysi hyppy hieman juureen, sitten laukassa kohti vettä. Lurppa meni hieman varovaiseks ja hidasti veteen raviin, mutta pyysin laukan ja hyvin nousi. Reippaasti ylöspäin ja humps vaan yli kympistä. Sit annoin herran mennä omia tahtejaan viimeiselle ja helposti siitäkin yli. Reippaasti maaliin ja supersuuret halipusut heti komeudelle!

Kouluosuudesta saatiin hyvät -56,7 (prosentteina siis 62,22%), esteosuudelta 0 vp ja maastoosuudelta 0 vp! Tällä suorituksella lopulta oltiinkin sitten toisia! Todella uskomaton muutos viime vuodesta, ohhoh :o

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan...

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla t...