Erikoispostaus nro 6: Mieleenpainuvimmat kilpailumatkat / hetket

Jatketaan taas erikoispostauksilla, kun minulta nyt näitä ideoita pulppuaa! Tosiaan yhtenä kauniimpana, ei sentään näin sateisena päivänä, mieleen tuli mieleenpainuvimpia kilpailumatkoja ja hetkiä. Alunperin idea lähti kun keskusteltiin Lurpan ja minun vahvasta ystävyydestä, jolloin muistin kaikkia hauskoja juttuja. Nyt kerään tähän kisamatkojen TOP5 hetket ja tunnelmat. Aina yksi hetki, voi olla samastakin kilpailusta, joten älkää hämääntykö. Ja että saadaan tähän se TOP5 tunnelma, aloitetaan totta kai viidennestä ja edetään kohti ensimmäistä!

5. Aulangon seuraestekilpailut 2010, Hessin Lempi  

Tämä nyt on yksi niistä joiden muisto ei niinkään ole hyvä, mutta ainakin mieleenpainuva. Tosiaan silloin kun Lepa oli itsellä ylläpidossa, lähdettiin kisoihin Aulankoon. Upeasti meni kisat, Mollan osalta. Molla ja Pilvi voittivat molemmat luokat mihin osallistuivat. Itse osallistuin Lepan kanssa kahteen luokkaan. Pienempi luokka meni hyvin uusintaan asti, jossa tuli yksi esteen ohitus kun ei hevonen ollut kuulolla. Mutta se miksi kilpailut paremmin jäivät mieleen, oli isommassa (95 cm luokassa) tapahtunut pieni onnettomuus. En edelleenkään vielä ole aivan varma mitä tapahtui. Pettikö pohja vai eikö vain tamma päässyt tarpeeksi korkealle, se on arvoitus. Kuitenkin tehtiin oikein komea kuperkeikka, sekä hevonen että minä. Lepan jalkojen väliin siis jäi puomi, heitti siitä ympäri ja jäin (onneksi) jalastani alle. Onneksi vain jalastani, meinaan eipä ollut turvaliiviä! Sen jälkeen tuli kyllä taas käytettyä sitäkin kapistusta ;)

minä ja Lepa 95 cm radalla

 4. Artukaisen Alue-estekilpailut 2009, Lurppa

Aijai, tämä oli niin loistava muisto! Tosiaan mentiin Lurpan kanssa ensimmäisiä aluekilpailuita. Olimme myös ensimmäistä kertaa laittaneet Lurpalle korvahupun. Voitte siis kuvitella, huppu missä toinen korva lörpöttää! Noh, siinä sitten ystävällinen ohikulkija tuli huomauttamaan että meidän huppu on hieman huonosti kuin noin on lurpallaan. Hetken olin kysymysmerkin näköinen ja katsoin sanojasta Lurppaan. Kunnes tajusin mitä hän tarkoitti! Yritin sitten sanoa että ei kun sillä on luppakorva! Liekö sitten sanoja nolostunut kun paikalta poistui niin nopeasti, en tiedä. Mutta kiitos paljon tästä, tuli itselle hyvä fiilis, en todellakaan millään loukkauksenakaan tätä kirjoita! Upea muisto tämäkin!

Nämä kilpailut tosin muutenkin olivat oikein supermuisto. Hyppäsimme ensimmäisen metrin ja sijoituimme siinä yhdeksännelle tilalle. Joten voin sanoa että tässä oli paljon hyviä muistoja!  

Artukaisissa 2009

3. Niinisalon kenttäkilpailut 2009, Molla & Lurppa  

Jos pitäisi mainita ehdottomasti paras kenttäkilpailufiilis mikä on ollut (minulla on aina kenttäkilpailussa aivan upea fiilis!) niin sanoisin että Niinisalon kenttäkilpailut 2009 olivat aivan uskomattomat! Meillä oli niiiin upea tiimi (Katariina, Topias, Jokke, Äiti ja Kari) siellä ja tunnelma oli aina niiiin loistava. Oi kun noihin aikoihin vielä pääsisi! Ja nyt kun kerron niin kukaan ei nyt kuvittele väärin, en pidä itseäni mitenkään epäurheilijamaisena tai mitään, olen oikeasti aina ollut kiltti tyttö!

Ensinnäkin parhainta oli illanvietto! Joimme siideriä ja kävelimme maastorataa keskellä yötä! Pidimme hauskaa ja nauroimme, pelasimme korttia ja pelleilimme. Joimme Karin salmiakkikossun (heheehehhehe) kahteen pekkaan Katan kanssa ja tirskuimme keskenämme. Ai että! Kyllä, olisi joskus ihana palata takaisin tuolle lapsellisemmalle tasolle, hihitellä vain ilman sen suurempia ajatuksia! Ja vielä loppumaininta, ei en ole tekemässä sitä toiste, menneet on menneitä, enkä kadu vaikka tyhmiä tehtiinkin.

Toiseksi aivan paras oli Lurpan maastokoe! Ensinnäkin, hevonen ei ollut yhtään hallussa.. Tulimme maaliin minuutissa.. Muistan vain huutaneeni äitille banketilla että minuutissa mennään :D Matkalla Lurppa vielä kaikenlisäksi kieltäytyi tynnyreillä, joten kyllä, tultiin aika julmetun kovaa se maasto.. Tulihan siitä todellakin vaarallisesta ratsastuksesta ties kuinka paljon virheitä + aliaikaa + kielto jne. Mutta ainakin on asia mille nauraa vielä näin jälkikäteenkin. Aina Niinisalossa on mielessä tämä Lurpan oma pieni shownsa ;)

Kolmas aivan uskomaton asia tosiaan oli se Mollan sijoittuminen hopealle mestaruuksissa! Se oli kertakaikkisen upeaa. Ensimmäiset kunnon kenttäkilpailut ja kotiin lähdettiin hopeamitalistina. Maailman paras tamma hyppäsi kaikki kyttäämättä ja otti sieltä hienosti sen toisen sijan, mistä kuski ei ole kuin ylpeä! 

Niinisalo 2011

 2. Alue-estekilpailut Takkulassa 2009, Lurppa 

Mieltä lämmittävä muisto.. Tosiaan olimme Takkulassa koko päivän. Molla hyppäsi Katariinan kanssa kaksi ensimmäistä luokkaa ja itse hyppäsin Lurpalla 100 cm ja 110 cm ja näiden luokkien välissä oli vielä joukkuemestaruus. Noh, Kata sijoittui Mollalla pienemmässä luokassa neljänneksi. Itse metrissä tiputin kaksi ja jäimme sitten äidin kanssa odottelemaan kympin alkua. Olin _todella_ väsynyt ja kun nousin Lurpan selkään, olin varma että tipun sieltä radan aikana. En jaksanut oikeasti muuta kuin kääntää sen seuraavalle esteelle. Lurppa oli kuitenkin aivan SUPER hieno, teki upean perusradan ja vaikka uusinnassa tippui kaksi, sijoituimme 4. sijalle! Hauskin koko tässä jutussa oli kuin tulin radalta, huusin vain äidille: "Se meni ihan innoissaan! Antenni ja kaapeli vain sojotti ja se teki sen, mää vaan istuin!" Ei kai mistään huomannut että olin väsynyt? Antenni tosiaan oli Lurpan pystykorva ja kaapeli luppakorva ;)

Takkulan 100 cm

1. Ehdoton ykkönen! Hevoshullu Powercup finaali 2009, Lurppa
Tämä on se juttu mistä kaikki lähti. Mistä keksin kirjoittaa edes parhaita muistoja. Eli tosiaan, oltiin juuri ostettu silloin hevosauto ja matka kohti Lahtea ja Powercupfinaalia alkoi. Karsinnat oli meidän kannalta mennyt todella huonosti ja sama jatkui kyllä koko viikonlopun läpi. Olimme päättäneet majoittaa Lurpan autoon, eli kaikki ylimääräiset väliseinät otettiin pois. Noh, sitten oli aika mennä nukkumaan, mutta eihän siitä mitään tullut.. Lurppa pyöri kokoajan autossa, joten auto heilui ja ei siellä voinut nukkua. Niinpä puin itselleni fleecepuvun, otin peiton ja tyynyn, laitoin kaksi heinäpaalia Lurpan viereen ja kävin maate. Saman tien hevonen rauhoittui ja alkoi nukkumaan. Sinä yönä en itse nukkunut, vain katsoin kun Lurppa nukkui. Silloin huomasin miten paljon oikeasti sitä hevosta rakastin. Siitä lähtien se oli minulle korvaamaton.

Kultaisin hevonen!

Nojaa. Tälläistä tällä kertaa ;) saatte nyt (valitettavasti?) lukea kaikkia erilaisia erikoispostauksia kunnes saan jotain kisa tai valmennuskuulumisia, toivottavasti tämä ei haittaa teitä!