Se tunne-päivitysten aatelia, katsokaa tämä video!
Eilen minut sai yksi asia niin pahalla mielelle, mutta päätin kuitenkin olla purkamatta sitä tänne sen tähdellisemmin. Sama se kuka ja mitä kirjoitti, mutta siitä haluan puhua miltä minusta tuntuu ja mitä minä koen, yritän ja teen parhaani. En halua ketään provosoida, haluan vain että ihmiset (myös ne anonyymit) ymmärtävät että elämä ei aina ole niin ruusuilla tanssimista ja vaikka kaiken laittaa peliin joskus tulee loppu sillekin pisteelle.
Pääasiassahan asia siis koski minua ja Lurppaa sekä Mollaa. Näitä nyt tässä viimeisen viikon aikana yhdistää jalkaongelmat. Aloittaa voimme vaikka Mollasta. Tällä hetkellä tamman jalat on paremmat kuin hyvät. Turvotusta, lämpöt tai muutakaan ei ole missään, hoidettu on huolella ja tarkasti. Tamma liikkuu edelleen normaalisti, välissä oli muutama kevyempi päivä. Mollan jalkoja hoidetaan paljon: aamulla kääritään pintelit pois, harjataan jalat ja laitetaan msm-linimentti ja ulos. Ratsastuksen jälkeen lisää msm tai jos tamma jää suoraan sisälle, jalat kylmetetään kylmäpatruunoilla, jonka jälkeen laitetaan yöksi arnikaa ja pintelit. Ja kaikki turvotus ja lämpö hävisi kahdessa päivässä! Hoitoja jatketaan edelleen ja tuskin lopetetaan vähään aikaan. Ja jollekin anonyymille vielä joka kauhisteli tamman kavioita. Oletko aivan tosissasi? Yhden erittäin "laadukkaan" - sarkastisesti sanottuna - kuvan perusteella voit sanoa ettei hoideta tamman kavioita? Huoh sanon minä..
Yleisenä välikysymyksenä: Miksi haluaisin rikkoa hevosen, jonka olen omistanut melkein 10 vuotta?
Yleisenä välikysymyksenä: Miksi haluaisin rikkoa hevosen, jonka olen omistanut melkein 10 vuotta?
Sitten Lurppaan. Keskustelua sitten tuli hankkarivammoista ja siitä miten ne syntyvät. En tiedä miten Lurppa sai vammansa, tiedän että olisin voinut tehdä joitakin asioita toisin. Syytän täysin itseäni Lurpan poismenosta. Silloin syytin ja syytän edelleen. Olisin voinut tehdä muutaman asian toisin, kokeilla jos ne olisivat toimineet. Jälkiviisaana on hyvä elää. Mutta tekee pahaa, kun joku tulee sanomaan että minä, joka pistin kaikki säästöni ja vielä enemmän peliin, joka rakasti tuota hevosta enemmän kun itseään, olisin TAHALLANI rikkonut sen. Kuka ihminen tahallaan haluaisi rikkoa hevosensa? Varsinkin hevosen joka oli juuri se-oikea? Jos nyt Lurppa olisi vielä täällä, tekisin takuulla jotain toisin, mutta mielestäni hevonen joka kärsi jalkojensa tähden ansaitsi parempaa. Se sattuu minuun, mutta tiedän että hevoseni on hyvä olla taivaassa - ilman kipua ja rasitteita.
Tämä teksti ei edelleen ole tarkoituksenaan provosoida ihmisiä ja saada blogille lisää mainetta ja mammonaa. Tämän tekstin tarkoitus on vain kertoa teille etten todellakaan halua hevosiani rikki ja teen kaikkeni että hevoseni voivat hyvin. Lopetan samantien harrastuksen jos menoni alkaa näyttämään hevosille ikävältä tai jos jollain on tarjota vielä täydellisempi paikka näille. Minulle tärkeintä on se, että hevoseni voivat hyvin ja ovat iloisia - itse olen toissijainen.
Nescit vox missa reverti. - Julkaistua sanaa ei saa takaisin.
Asiallinen teksti! Tosiaan jotkut luulee toisten rikkovan tahallaan hevosia mut mitä järkeä siinä on?! Huh huh sanon minä noille paskanjauhajille!
VastaaPoistaminäkään en voi ymmärtää näitä käsittämättömiä anonyymejä, ketkä tuottavat tahallaan pahaa mieltä kaikille bloggaaijlle..
VastaaPoistaMulle tuli paha mieli sun puolesta kun luin sitä ht.netin topickia... En sua tunne ees mutta mitä oon lukenut täältä blogista, niin sä todella rakastit Lurppaa. En voi ikinä lukea Lurppa-tekstejä itkemättä, kun ne on selvästi kirjoitettu niin tunteella.
VastaaPoistaJa kukaan, ei KUKAAN riko hevosta tarkoituksella. Tietysti on näitä pikkutyttöjä jotka kaahottavat hevosillaan miljoonaa ja hyppäävät huonoilla pohjilla, mutta sinä et todellakaan ole sellainen. Jokaisesta tekstistäsi huomaa, että hevosesi ovat sinulle enemmän kuin tärkeitä. "Minulle tärkeintä on se, että hevoseni voivat hyvin ja ovat iloisia - itse olen toissijainen." -lause kertoo hyvin, millaisen kuvan ainakin minä olen sinusta saanut.
Samaa aihetta sivusinkin omassa blogissani juuri eilen. Minä en ainakaan voi sietää tuollaista kommentointia ja jos kommentointi joskus noinkin härskiksi kävisi omassa blogissani tai muualla netissä kuin sinun tapauksessasi, ottaisin selville saataisiinko viranomaisten kautta jotain apua sille, että saataisiin tuollaiset paskanjauhajat kiinni ja vastuuseen puheistaan, jolla yrittävät muita nimellä tunnistettavia henkilöitä mustamaalata ja kiusaamista. Ihan samat säännöt pätevät netissä kuin oikeassa elämässäkin. Kynnys on vaan pienempi näillä raukoilla, jotka eivät sitten kasvotusten uskalla varmaan edes suutaan aukaista.
VastaaPoistaTsemppiä sinulle ja hevosillesi!
Samasta syystä poistin itse anonyyminä kommentoinnin mahdollisuuden sekä olen jättänyt Hötölän lukemisen, ja kehotan siua tekemään samoin. Turha satuttaa itseään lukemalla moista kakkaa -ja jos nyt joku sanoo että anonyymien kommentit voi jättää omaan arvoonsa, niin hän valehtelee itselleenkin. Oli kommentti tullut omalla nimellään tai sitten ...-nimimerkin takaa, sattuu se silti.
VastaaPoistaMaailmassa miua eniten sattui juuri ksldöa-merkin takaa tullut vihjaus että Haddi pukittelee ja on vaikea koska olen pilannut sen selän epäsopivalla satulalla eikä meikän kaltaisella saisi edes olla hevosta. Se sattui, vaikka tiesinkin pukittelun olevan silkkaa niskurointia ja liikaa energiaa koska nyt on polle taas rauhoittunut kun sai leikkikaverin ja kuritusta liikuttajaltaan.
Se tunne, kun tekisi mieli mennä opettamaan jollekin, millaista on omistaa hevonen. Se on sanaton lupaus, että jos ostat hevosen olet myös valmis kohtaamaan sen kanssa tulevat ongelmat, kuten sinä olet tehnyt. Hevonen on eläin, ei kone. Se ei aina suoriudu vaimmoitta, kuten emme me ihmisetkään. Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että yhtä lailla kun ihminen voi venäyttää vaikka akilesjänteensä, hevonen voi rikkoa hakkarinsa. Yhtä lailla hevonen voi kaatuessaan saada vammoja jalkoihinsa kun minä kaatuessani pyörällä ja hajoittaessa rustoni.
VastaaPoistaEn tiedä mitä sinusta on kirjotettu, enkä haluakaan tietää. Olen sillon tällöin lukenut blogiasi ja itkin lukiessani Lurpan tarinaa. En tiedä, pystyisikö niin kylmä ihminen, joka pystyy rikkomaan tahallaan hevosensa, kirjoittaa niin tunteita täynnä olevaa tekstiä.
Oma hevoseni on aikoinaan potkaissut jalkansa aidantolppaan niin lujaa, että tolppa on mennyt rikki ja hevosen jänne katkennut. Hevonen tekee potkimista edelleen satulaa laittaessa, vaikka sitä yritetään opettaa pois. Onko se silloin ihmisen varomattomuutta jossei hän pitänytkään hevosta karsinassa 24/7? Tai kun äitini kaverille myyty entinen hevosemme sai pehmeällä hiekalla tehdyn maastoreissun takia syväkoukistaja jänteeseensä 30% repeämän, koska kenkä oli päässyt ihan hieman liian pitkäksi. Moni asia olisi voinut tehdä toisin, mutta pystyikö omistaja tietämään tämän etukäteen, koska hän oli 30 vuotta tehnyt saman maastolenkin eri hevosten kanssa ilman vammoja? Ei. Tämä on kaikille anonyymeille lukijoille joilla on purnattavaa, ei enää kirjoittajalle. Jos oikeasti luulette, että hevonen voi selviytyä vammoitta tai vastaavasti kääritte sen pumpuliin pitäen sitä postimerkinkokoisessa tarhassa suojineen, loimineen ja ette käy maastossa koskaan kunnolla päästelemässä, ette ole valmiita, ettekä oikeutettuja omistamaan hevosta. Hevosen kuuluu saada olla myös välillä hevonen ja nauttia muustakin kuin kehän kiertämisestä.