Totallinen katastfori päivä: ylimääräistä sydämentykytystä ja surkeita ratoja

Huokaisen helpotuksesta ja toivon että tämä olisi tällä selvä

Tosiaan, tänään oli keskiviikkokoulukilpailut ja starttasin molemmille B:3. Koko päivä oli aivan kauhea, koulussa kaikki meni juuri niin kun en halunnut ja kotona en taas saanut kaikkea tehtyä mitä piti. Päivän kun kruunasi vielä se että en ollut saanut ketään auttamaan tänään, joten matkaan lähdin aivan yksin. Paikalla oli onneksi Suski ja hänen kaveri, mutta Susannallakin oli kepit, joten suosiolla tyytyi kuvaamaan. Pääsin turvallisesti perille ja kävin sitten sumplimassa lähtöjä. Sovin että menen Pyryn kanssa viimeisenä (alkuperäisen 21 sijaan) ja Mollalla 12 niin kuin oli tarkoitus.

Molla reippaasti kuntoon ja siellä se Pyry sitten alkoi hieman kuopimaan ja riekkumaan, niin kun aina. Tiesin että se rauhoittuu kyllä ajan kanssa. Vitsillä heitin sitten lähimmille tutuille että saa sitten tulla ilmoittamaan jos herra tulee läpi autosta. Ja nauroinkin vielä päälle. Verkassa Molla tuntui hyvältä ja huonolta, ei kyllä ollut ollenkaan minun päivä. Tuntui etten saanut ollenkaan tuntumaa ja kädet valahtivat koko ajan. No, radalle meni juuri 11 ratsukko kun maneesin ovi avattiin (seuraavan päästäkseen sisälle). Olin aivan oven lähellä, kuulin järjetöntä meteliä (kolinaa) ja sitten huutoa ja seuraavaksi huudettiin "Pyry on irti". Menin ihan paniikkiin (kuvittelin jo päässäni kolmijalkaisen hevosen tai vanerilevy mahassa juoksevan raadon) ja saman tein Mollan kanssa pihalle. Vastaan juoksi Pyry, ilman riimua. Heppa oli ihan sekaisin, etsi Mollaa paniikissa. Hyppäsin alas ja huikkasin vain Pyrylle että sooo, minä ja Molla tässä ja samantien Pyry rauhoittui ja haisteli Mollaa. Otin Pyryä päästä kiinni ja pidin siinä (Molla seisoi nätisti vieressä, ihana tamma!) kunnes saatiin Pyryn riimu. Vapisin kauttaaltani ja pidättelin kyyneliä. En ollut edes uskaltanut vilkaista vielä hevosta tarkemmin. 

Talutin hevoset autolle ja sain onneksi kiltin naisihmisen pitämään Mollaa samalla kun tutkin Pyryä. Painelin kylkiä, selkää, tutkin jalat, painelin jänteet, polvet, niskan.. Verta tuli kahdesta pienestä hokin polkemasta, muuten ei ollut mitään näkyvää. Loimi oli mennyt hieman rikki ja molemmissa etusissa pienen reijät. Ei ontunut ja oli ihan normaali, hieman adrenaliini virtasi. Olin onnistunut soittamaan isäpuolelle, joka oli onnekseni juuri tullut töistä kotiin ja lähti saman tien kopilla hakemaan toista hevosta. Kävin kysymässä saisinko vielä startata, vaikka "vuoroni" meni jo. Sain siirrettyä Mollan starttia muutaman ratsukon päähän ja kun isäpuoli saapui, talutteli se Pyryä pihalla sen aikaa kun menin Mollalla.

Tosiaan itsellä ei ole mitään havaintoa mitä on tapahtunut. Sen tiedän että meillä on käynyt ainakin jonkinlainen tuuri, sillä tuossa olisi voinut käydä heti todella pahasti. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, Pyry ei onnu eikä aro mitään. Hieman nosteli takajalkoja, mutta nekin saattaa olla vain saanut kovempaa tälliä, toivon mukaan. Onneksi vaneri on antanut periksi ennemmin kun rikkonut pahemmin hevosta. Parin päivän aikana osaan sanoa kävikö mitä ja kuinka pahasti. Starttasin kyllä Pyryllä vielä, ratsastaessa se oli aivan normaali ja sai paljon kehuja taas katsomosta kun meni niin hienosti ja rennosti. Illalla katsoin myös koko hevosen läpi ja hoisin hokinpolkemat. Nyt vaan toivotaan ettei ole mitään pahempaa sattunut!

Takaisin Mollaan; Pakko sanoa että keskittyminen oli jossain aivan muualla kun radassa. Ratsastin tiet huolimattomasti ja tammakaan ei ollut enää yhtään kiva, toisinaan oli hyvä muoto ja tahti. Laukka ei pyörinyt ja muutenkin koko rata oli hakemista. Saatiin jotain 55,6% en muista ja pääasia että tamma sentään meni radan loppuun vaikka kuski suri kaikkea muuta. Mollan radan jälkeen laitoin Pyrylle satulan ja kiipesin selkään ja menin verkkaamaan. Isäpuoli laittoi Mollan koppiin ja vaihtoi väliseinän autoon että sain Pyryn tuotua. 

Verkassa Pyry oli hieno, mutta itse jännitin hirveästi. En tiedä edes mitä. Ratakin meni sumussa, pätkittäin tosi kiva, seiskoja oli paperissa ja istunnastakin sain vanhan 5 sijaan 6! jee! Laukka ei pyörinyt tänään jännittämiseni takia, mutta heppa oli rento ravissa ja mehän vasta harjotellaan! Saatiin jotain 56,7% mikä ei yhtään vastaa fiilistä, olen vain onnellinen kun heppa oli ihan ookoo tuo ryminän jälkeen. Kotimatka sujui ongelmitta ja autoon heppa käveli nätisti, ilman mitään epäröintiä. Olen vieläkin ihan kauhuissani, pelästyin niin paljon! Tykkään Pyrystä hirmuisesti, en halua sitä missään nimessä menettää.

Nyt kaikki peukut pystyyn että selvittäisiin vaan säikähdyksellä ja parilla pikku polkemalla!