Urjalalaiset Kummastujaiset

Eli sh-kummajaiset 2014!

Viimeksi käytiin Urjalassa Kummajaisissa vuonna 2012. Silloin otettiin Pyryn kanssa ensimmäinen aluesijoitus ikinä - voitettiin prix the Agrimarket 90 cm. Sen jälkeen ei ollut tarkoitus herran kanssa esteitä käydä hyppäämässä siellä, mutta koska itsellä on ollut epävarmuutta enemmän kuin laki sallii, näin nämä kisat loistavana mahdollisuutena hakea pienistä luokista varmuus takaisin. Lisäksi herra on nyt tuntunut niin tasaiselta ja varmalta koulupuolella, että uskalsin jopa ilmoittautua aluekoululuokkaan. Näin jälkeen päin se tuntui taas huonolta idealta..

Meidän Kummajais-kiertue alkoi siis lauantaina kouluratsastuksen merkeissä. Halusin tällä kertaa hieman erilaista kampausta Pyrylle ja tein sille pitkästä aikaa verkkoletin. Että herran harja hienosti hulmusi ja sai paljon kehuja! Oma pieni tukkajumala.. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, mukana oli äiti ja hevosenhoitaja-Aliisa. Pyry oli puunattu valmiiksi, itsellä oli nuttura kireällä ja todella hyvä fiilis. Ei muuta kun heppa kuntoon ja verkan puolelle!

Lauantain kuvista suuri kiitos Mirella Ruotsalainen / Hertjekker.net

Verkassa Pyry tuntui ihan ookoolta. Ei niin hyvältä kun mitä ollaan kotona menty, muttei aivan huonoltakaan. Kokoajan meni paremmin. Vastalaukat ei verkassa kuitenkaan pyörinyt ja ravikin oli kokoajan hieman epätasaista. Siirtymisissä jäätiin pohkeen taakse ja en vaan saanut siitä kaikkea irti. En myöskään uskaltanut alkaa prässäämään sitä liikaa verkassa, koska silloin se hermostuu vain enemmän..

Saatiinkin pian jo mennä pienelle odotusalueelle. Pyry alkoi tuntumaan jo hyvältä ja itselle tuli huimasti parempi fiilis, sellainen huojentunut "tänään mä pokaan rusetin" -fiilis. kunnes. Vilkaisin nopeasti radalla menevää ratsukkoa ja koko rata näytti ihan heprealta. Yritin päästä kärryille missä se menee ja en edes tiennyt oliko hän jo aloittanut, mutta itselle iski kauhu - en - muista - rataa!! Onneksi äidillä oli tabletti kädessä ja syöksyi sitten antamaan sen minulle ja tarkistin nopeasti. Kyllä, osasin radan ja muistin oikein. Sydän kuitenkin löi sataa ja itse jännityin tästä täysin. Mitä siis voimme odottaa hevosen tekevän?

Minun paniikkini takia hävitin fiiliksen minkä olin juuri ehtinyt saamaan. Huojentunut ja rentofiilis olikin taas hätäinen ja äkkiä pois radalta. Eli rata oli kiireinen ja huolimaton. Ja mitähän tälläisessä Helppo B-tasoisessa radassa vaaditaan? Täsmälliset tiet ja tasainen rytmi läpi radan. Se kaikki oli todellakin kadoksissa ja plakkarissa taas hiton hyvä tulos; 55,5%. Voi multihuipentuma kun heppa on ollu huikee kotona ja sitten menen TAAS munaamaan sen fiiliksen kisoissa. argh!

Jos jotain positiivistä tuosta radasta voi hakea niin saatiin laukasta pääsääntöisesti parempia pisteitä kun ravista! Tämä on huima edistys jo meille! Nyt vaan taas vältetään noita viime hetken hätätilanteita jos keskittyminen olisi sitten maltillisempaa ja saataisiin pikku hiljaa prosentteja nostettua ;) No, muuten pettymys olikin suuri ja tulos puolen välin negatiivisemmalla puolella..

Sunnuntaina startattiin kotoa vasta 11 aikaan, eli saatiin nukkua jo hieman pidempään! Mentiin miniluokat 85 ja 95 cm. Ensimmäisessä luokassa oltiin vasta 43 lähtijöitä ja vaikka kukkuiltiin paikalla ennen hevosen kuntoonlaittoa tovi, oli herra turhan aikaisin jo valmiina. Tuntui että luokka kesti ikuisuuden. Rata oli pitkä ja ihmeellinen, kävellessä jo tiesin etten tule sitä muistamaan.. Verkkasin liian aikaisin ja taas tuli liikaa seisomista. Tuntui että peräjälkeen siellä tehtiin 0-0 ratoja ja kokoajan oli vielä 10 ennen meidän vuoroa!

Sitten ei muuta kun radalle. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ekaan luokkaan tarvittu hieman parempi verkka, nyt se oli vähän liian aikaisin ja sitten lopulta liian vähän. Koko rata oli kovin  tasapainoton. Jo ekalle ratsastin niiiiin päin hanuria kun olla jo voi. Taas sellainen aivot narikkaan ratsastus. Kakkosokserilla Pyry kyttäsi toimihenkilöä joka oli nostamassa juuri sen esteen johdetta. Yli kuitenkin mentiin. Esteet oli Pyrylle kuitenkin niin pieniä että tyyliin se astui yli. Jo kakkosen jälkeen unohdin että kolmonen oli tuossa vieressä ja käänsin liian aikaisin. 3-4 välissä sohlasin vähän lisää. Sen jälkeen taas unohdin että vitonen on tuossa vieressä ja jouduin tekemään järjettömän mutkan. Voin sanoa että heppa pelasti!

Uusintaan päästiin ja siinä sitten ratsastin hieman tempoa lisäten ja kaarteita pienentäen. Ja mitä ihmettä, otin PUOMIN alas! Ihan mini pystyn, hyppy tuli hyvään paikkaan mutta hieman löysästi ja hipaisusta puomi alas. Voi pöh, 1. sija vaihtui niin nopeasti 19. sijaan! Videota katsoessa hieman nauratti kun Pyry vain astui esteitä yli, on se hassu mies!

Sunnuntain kuvista kiitos Lotta H / Kuvagalleria Haituva

huomatkaa videolla asiantuntevat taustajoukot! Kummisetä ♥

Luokka loppui pian meidän jälkeen ja kävin kävelemässä 95 cm radan. Rata oli yhtä ihmeellinen kuin edeltäjänsäkin, tällä kertaa hieman loogisempi. Uusinta olikin pelkkää pientä kurvia.. Tällä kertaa verkkasin hieman paremmin ja tajusin että samalla tavalla se olisi pitänyt verkata jo lauantain koululuokkaan. Meni muuten niiiin nättiä vastalaukkaakin! Hypyt oli verkassa ihan ookoo ja radalle lähdettiin melko pienellä verkkahyppymäärällä. Itseasiassa piti juuri hypätä viimeisen kerran okseri kun kuulutettiin radalle, mutta ohjasin Pyryn niin reunaan että juostiin kirjaimellisesti ohi. Alkoi hulluna naurattamaan koko kommellus!

Mielestäni tämän luokan rata oli jo kokonaisuudessa parempi. Oikea ohja oli paremmin kädessä, laukka enemmän alla. Neloselle ratsastin paineella ja sitten tajusin ettei käy ja otin kiinni ja hyppy oli ihan omituinen. Vitoselle tultiin vähän tasapainottomasti ja heppa oli ihan kokonaan pois kaikilta avuilta. Ennen kutosta sain tilannetta haltuun ja loppurata ja etenkin uusinta oli hyvä! Uusinnassa hieman varmistelin liikaa, halusin olla erityisen tarkka ettei puomit tule alas ja sen takia hieman aika kärsi. Tässä vaiheessa se kuitenkin riitti luokan johtoon!

Lopulta yksi ratsastaja - tievalinnoistani rohkaistuneena ;) - sai hieman sujuvamman uusinnan ja meni meidän ohi. Kuitenkin oltiin sitten lopulta toisia ja hieno heppa oli! Tämä oli juuri se mitä tultiin hakemaan, varmuutta takaisin ja nyt kun huomasin että sujuu nämä näin helposti, voidaan taas jatkaa siihen mihin jäätiin. Itse en epäröinyt nyt yhtään niin paljon kun aikaisemmin ja molemmilla oli radalla kivaa, mikä on pääasia!

Näillä hyvillä fiiliksillä kohti ensi viikonlopun kisoja!

siellä starttaa Alligaattori ja kaksi tyyliarvostelu luokkaa iik!