Alligaattorin kuulumisia

Onnellisia höröhdyksiä, söpöjä silmäyksiä..

Vähän mysteerisesti olen jättänyt kokonaan Allin kuulumisia kertomatta, ollaan katseltu päivä kerrallaan ja mietitty mitä tehdään. Edellisenä sunnuntaina, juuri kuin tuntui että nyt alkaa sujumaan, Alli innostui maastossa pukittelemaan ja kompastuessaan pitkiin kinttuihinsa repäisi kenkänsä jo muutenkin pienimmästä ja huonoimmasta kaviostaan. Saatuani hevosen haltuuni hyppäsin heti alas ja soitin äitin hakemaan meitä. Kavio näytti omaan silmääni todella pahalta ja tiesin että edessä olisi taas kengittäjän käynti ja epätietoisuus siitä mitä sille enää voisi tehdä.

Talutin Allia pennarta pitkin pari kilsaa kunnes äiti saapui kopilla vastaan. Itse seisoin Allin kanssa kopissa kun mentiin kotiin päin. Kotona tammalta varusteet pois ja kavioon vaippa suojaksi. En halunnut sen jäävän tarhaankaan, joten tehtiin meidän "kotilaidun" (kuiva, mutapohjainen pläntti) ja tamma pääsi sinne. Se arkoi jalkaansa tosi paljon, mutta onneksi vaippa + pumpulit suojasivat sen verran että se oli suhteellisen tyytyväisenä pienellä laitumella puttejen kanssa.

Seuraavana päivänä olin itse töissä ja äiti hoisi kengittäjän kanssa Allia. Saatiin hyvää palautetta vaippavirityksestä, jes! Siinä sitten yritettiin pohtia mikä olisi kaikista parasta. Paras olisi ehdottomasti saada se laitumelle, kengättä. Tämä kuitenkaan ei onnistuisi ihan helposti, sillä eivät pääse laitumelle yötä päivää moneksikaan yksi peräkkäin, saatika kuukauksiksi. Totta kai ovat laitumella, nytkin pari päivää putkeen, mutta sen jälkeen pitää taas tulla kotiin valmennusten ja kisojen takia. Mietittiin myös ettei laiteta pohjallista, jolloin kenkä pysyy varmasti paremmin kiinni. Mutta silloin Alli arkoo jalkaansa todella paljon. Harkittiin myös erilaisia sairaskengityksiä, Sergey taisi puhua myös jostain erikoispohjallisista ja kaikkia vaihtoehtoja käytiin läpi. Oma vastaukseni kysymyksiin oli yksiselitteinen: Haluan että hevonen ei joudu kärsimään. Minusta on kauhea katsoa kun hevonen arkoo jokaisella askeleella tarhassa oltaessa tai soralla kävellessä. Päädyttiin vielä laittamaan normaalisti kenkä + pohjallinen, muttei silikoonia.

Minulle on edelleen tärkeintä se, että hevonen voi hyvin. Koska en pysty siihen parhaimpaan ratkaisuun, joka olisi laitumelle ilman kenkiä, pitää minun keksiä jotain muuta. Viime viikon tamma sai siis nauttia vain olostaan. Ne pääsivät alkuviikosta laitumelle päiväksi ja yöksi. Sinne ne matkaisivat normaalisti kävellen, mutta koska Alli arkoi kengitettyä jalkaa paljon ja se oli hieman lämmin, päädyttiin viemään Alli ja Pyry kopilla ja itse talutin Mollan laitumelle.

Laitumella saatiin nähdä ensimmäisenä onnellinen laiduntanssi. Siellä ne hevoset juoksivat ja laukkasivat innoissaan, Allikin oikein puhtaasti ja kepeästi. Tuli pukkia ja spurttia. Oli ihana nähdä kuinka ne nauttivat siitä että pääsivät laitumelle. Samaa rodeota esitettiin myös seuraavana päivänä kun käytiin hevoset kotiin hakemassa ;)

Nyt Alli on tarkoitus aloittaa pikku hiljaa kävelyttämään. Tänään tosiaan tehtiin sitten ensimmäinen kävelyreissu narun päässä! Ihanan positiivinen yllätys oli se kun tamma ei arkonut yhtään jalkaansa ja lisäksi lämpö kaviosta oli lähtenyt kokonaan pois! Tänään käytiin ihan vain pienellä maasto taluttelussa lähimetsässä, jos sitten huomenna taas eksytään tutkimaan polkuja jossa ei olla vielä ikinä käytykkään! Suunnitelmana olisi nyt pikku hiljaa seurailla tamman vointia, alkuviikko köpötellään narun päässä ja loppuviikosta käyn selässä hieman taivuttelemassa, askellajina edelleen käynti. Ensi viikon alku jatketaan käyntilinjalla lenkkejä pidentäen ja loppuviikosta katsotaan onko ravi puhdasta. Jos ei, odotellaan kengitykseen asti käyntilinjalla, jos on, hölkkäillään rennosti maastossa kengitykseen asti. Kyllä tämä tästä vielä voitoksi muuttuu!

Kaksi kesälehmää toivottavat kaunista viikonalkua!

Pysykää kuulolla, tulossa pian postausta myös Hippolan huippuklinikalta!