Uskomattoman hieno klinikka ja uskomattoman hieno hevonen!
Kaikki postauksen kuvat kuvannut Susanna Niemi!
Halusin palata vielä ennen tämän päiväisiä kisoja melkein viikon takaiseen Hippola-klinikkaan. Kaiken ajatuksen mukaan tämä piti julkaista jo sunnuntaina, mutta ajattelin että teen sen mielummin heti kun saan kuvia. Kuinka kävikään, kuvat tulivat mutta aika meni ja töissä piti painaa tuplatunteja ja kotona hevoset osasivat kaivata myös liikuttajaa. Kiitos äidille taas suuresta avusta hevosten hoidon suhteen!
En kirjoita klinikasta tällä kertaa kovin kattavaa postausta, olette takuulla näitä jo lukeneet monelta Hippolalaiselta sekä muutamilta vieras bloggaajilta. Oltiin Erikan kanssa samassa ryhmässä ja Erika olikin kirjoittanut blogissaan todella kattavasti mitä tehtiin, joten kannattaa käydä sieltä (klikkaa itsesi postaukseen tästä) tarkempi selostus. Itse keskityn nyt lähinnä fiilistelemään ja kertomaan tunnelmista. Pahoittelen jos tästä ei enää välity niin loistava fiilis kuin mitä se tosissaan oli, vilpittömästi kuitenkin tarkoitan jokaista kirjoittamaa sanaani!
Olin lauantaina juhlimassa Pilvin lakkiaisia ja voin kertoa että myöhään silläkin reissulla meni! Kuuden aikaan lähdin kuitenkin urheasti ajamaan kohti Ypäjää ja laittamaan nukuksissa Pyryä kuntoon. Matkaan päästiin onneksi suhteellisen ajallaan ja vaikka väsymys tuntui melkoiselta, pysyin jopa koko päivän hereillä! Ensimmäisen hermoromahduksen sain heti kun ajettiin kehä III sisäpuolelle. Siitäkin voin sanoa että en inhoa mitään yhtä paljon kuin helsingin seutua, kaikki mikä menee kehien sisäpuolelle saa omat niskakarvani pystyyn ;) Ei sillä, kaikkeen varmasti tottuu!
Perillä hyvissä ajoin ja heppanen kävelemään ja itse laittamaan itseäni kuntoon. Sen jälkeen heppa kondikseen ja pian päästiin jo verkkailemaan maneesiin. Itseasiassa itseäni ei jännittänyt niinkään oma esiintyminen, mutta takaraivossa oli hieman jännitystä Pyryn ja Antin demon suhteen! Pyryllä ei ole kuitenkaan minulla olo aikana mennyt ikinä miesratsastaja ja kun herra on vielä niin herkkä niin oli omat pelkoni sen suhteen.. Loppupeleissä kuitenkin aivan turhaan!
Sain verkassa Pyryn ihan kivaksi ja pian meidän ryhmä aloitti. Läpi kaikkien tehtävien oma fiilis oli ihan varma. Tehtiin todella hauskoja lyhyen teiden tehtäviä ja näissä Pyry oli kyllä aivan mahtava. Heti kun kuski ei laittanut liikaa painetta, hypytkin olivat todella hyvät. Että osasin olla ylpeä tuosta herrasta! No, ongelma alkoikin heti radalla. Ensimmäinen linja piti tulla viidellä, eli piti reilummin edetä jo ensimmäiselle. Ensimmäisellä kerralla olisi tullut viisi ja puoli askelta ja läväytettiin näyttävästi pienen okserin sekaan. Ja sitten se pakka hajosi ja en siinä välissä enää uskaltanut ratsastaa. Kun muuten päästiin rataa suorittamaan ei siinä ollut mitään ongelmaa, mutta tuo linja.. Oma pää ei antanut periksi ja kerran käänsin sen itsekin pois linjalta. Kun ei rohkeus riitä, se ei riitä..
Videolla näkyvien pätkien jälkeen tehtiin suosiolla vaihto niin että Antti siirtyi demoamaan Pyryllä. Ja nyt kaikki maailman positiiviset sanat käyttöön, sillä Antti meni huippu hyvin meitin pienellä herkkiksellä. Pyry toimi demohevosena loistavasti ja oli hienoa miten hyvin sillä pystyi näyttämään niin ulko-ohjan tärkeyden kun käsien herkkyydenkin. Aivan super hieno hevonen! Tietenkin Antti suoritti myös linjan heti kerta heitolla viidellä, ilman mitään ongelmia. Ja olisihan se ollut ihmeellistä jos ei olisi, sillä niin kuin sanoin, kaikki vika on satulan päällä ja sen satulan päällä istuvan tampion päässä. Luottamus omaan tekemiseen ei vaan ole kohdalla.. Harmi kun en huomannut käskeä äitiä kuvaamaan demoa enempää, siellä oli aivan loistavia juttuja mm. siitä miten herkkää hevosta lähestytään ja miten sen kanssa aletaan työskentelemään. Huikean hyvä demo!
Epäonnistuneesti yritin kentän keskellä nieleskellä kyyneleitä. Kun sitä näkee tuossa miten hyvin se hevonen oikeasti menee ja miten sitä mainostetaan Suokkien-SM hevosena ja nyt en pääse sen kanssa edes vaivaista pientä linjaa. Oma luottamus kadoksissa ja mihin se hevonen sitten voisi luottaa jos kuskikaan ei luota omaan tekemiseen.. Kun Antti puhuu oman pääkopan pysymisessä järjestyksessä, se on juuri se mikä ei pysy minulla hallussa. Eikä tässä ole kyse pelkästään estekorkeudesta, pienet esteet ovat edelleen helpon tuntuisia ja en niinkään jännitä. Ajattelen kuitenkin tekeväni väärän ratkaisun ja tuovani näin hevosen sille epäreiluun tilanteeseen. Liikaa ajatuksia siis ratsastuksessa mukana, pitäisi enemmän mennä fiilis pohjalta.
Antin jälkeen pääsin vielä tekemään pikku esteillä linjan että saatiin hyvä fiilis. Onhan se hevonen niin huippu, ei siinä ole mitään vikaa ikinä ollut tuon menemisen suhteen!
Eli kuten jo alussa sanoin; mielestäni klinikka oli aivan huippu, sain itse siitä todella paljon irti ja minusta tuntui että yleisökin sai siitä paljon irti. Antti oli huisin hyvä niin valmentajana kuin ratsastajanakin. Meillä piti olla Pyryn kanssa vielä keskiviikkona Antin viimeistelytreeni ennen Finnderby-koitosta, mutta aikatauluongelmien (lue: työni) takia jouduttiin se perumaan. Toivotaan kuitenkin että päästään vielä joskun Antin silmien alle, sen verran ymmärtäväinen tyyppi on kyseessä! Nyt kuitenkin laitan kaikki voimavarani, ajatukseni ja koko sieluni tämän päivän derby-luokkaan. Nyt ratsastetaan tunteella ja taidolla, parhaamme yrittäen!
"Jokainen auringonnousu on uusi mahdollisuus tavoitella unelmia.
Ja jokainen auringonlasku on uusi mahdollisuus huomata elävänsä niitä."
Jee Pyry ja sinä. Tsemppiä tämän päivän luokkaan.
VastaaPoistajee, kiitos :)
PoistaSun pitää muistaa nyt yksi iso asia joka tuntuu jäävän sulta unholaan. Jää fiilis että sinulla on nyt epävarmuus sen suhteen että oletko itse riittävän hyvä hyvälle hevoselle ja että hevoselta jää jotain saavuttamatta sinun takiasi. Jumankeut emäntä, kukas sen hevosen tuolle tasolle on nostanut? No sinä!! Nyt oikeasti kannattaisi mielestäni hakeutua jonkin mentaalivalmentajan juttusille ja alkaa valaa sitä itseluottamusta, itsensä kunnioittamista ja itsensä hyväksymistä. Sussa ei ole mitään vikaa ja olet hyvä ratsastaja. Jokainen tekee virheitä joskus, se joka pelin ratkaisee voitoksi on se joka siitä virheestään parhaiten palautuu eikä jää turhaan miettimään vettä joka on virrannut sillan ali. Tsemppiä!
VastaaPoistaKyllä sä puhut ihan asiaa! Moni lähipiiristä on yrittänyt sanoa ihan samaa mutta jotenkin mielessä on niin iso lukko ettei se meinaa antaa periksi! :o Onneksi nyt pikku hiljaa alkaa näyttään jo paremmalta, toivotaan että tästä on vain suunta ylöspäin.
PoistaKiitoksia ihanasta kommentista!
Eve on täysin oikeassa! Pienistä epäonnistumisista pitää vaan yrittää vieläkin paremmin :P Kaikki tekee virheitä!
VastaaPoistanäinhän sen pitäisi olla! Joskus vain kun tulee virheitä virheen perään, alkaa jo syömään niin paljon luottamusta itsestä että tulee sellainen olo ettei osaa mitään :(
PoistaMikä turvaliivi sulla on?
VastaaPoistaHyvältä näyttää sun ja Pyryn meno :)!
kiitoksia :) Racesafe. Pitäisi uusi ostaa, tämä on jäänyt aivan liian isoksi :D
Poista