Siirry pääsisältöön

Apassionata 2015: Behind the scenes


Tänään suunta oli Apassionaattaan, johon pääsin vähän extempore Live Nationin kutsumana. Koska kutsu oli avec, otin tietenkin äidin mukaan ja aamulla aikaisin lähdimme huristelemaan kohti Helsinkiä. Viimeksi olen ollut kyseisessä tapahtumassa varmaan 6 vuotta sitten, joten odotin kyllä todella innoissani tapahtumaa.

Jo pelkään tapahtumaan osallistuminen olisi ollut ylitse minun suurimpien haaveiden, mutta Live Nation tarjosi meille myös kierroksen tallialueella ja tarinoita kulissien takaa. Lisäksi saimme ennen esitystä pienen lounaan - ja ruoka olikin huikean hyvää. 

Kierroksen kulissien takana meille tarjosi Apassionatan jonkinlainen organisaattori - titteliltään muistaakseni Horse Director -, kaikkien "äiti" Meike Arnason. Meike on Islannista kotoisin ja on ennen itsekin esiintynyt itse showssa islanninhevosten kanssa ja aikoo kuulemma palata areenalle kun ne taas palaavat showhun. Nykyiseltään ja tällä hetkellä Meike enemmänkin on jonkinlaisessa järjestystehtävässä, jos oikein ymmärsin, juuri auttaa esiintyjiä ja hoitaa käytännön asioita.




Minusta oli hienoa päästä kuulemaan kulissien taakse siitä mistä kaikki lähtee, miten kaikki tehdään ja miten showhevoset elävät. Itseasiassa nämäkin kiertueella mukana olevat hevoset elävät aivan normaalia hevosen elämää normaalisti. Tarhaavat laumassa ja niitä hoidetaan kuin normaalia harraste- tai kilpahevosta. Mielenkiintoista oli myös kuulla miten paljon aikaa kaikki tämä kiertuepaikalle saapuminen ja kaikkien järjestely vie. En olisi oikeastaan uskonut että he roudaavat mukanaan kaikki matot ja liukuesteet, muiden kulissien ja kalusteiden lisäksi. Hiekat olivat suomalaista laatua, mutta muuten kaikki oli tuotu mukana, useamman rekan voimin.

Oli myös todella ihana nähdä miten lunkisti hevoset ottivat. Pienellä verryttelyalueella juoksutettiin rentoa innokasta hevosta, samaan aikaan kun vieressä jylläsi kone jos toinenkin. Käytävillä taluteltiin kaksikin hevosta kerrallaan ja kaikki olivat selkeästi sulassa sovussa ja tasapainossa. Artistit, esiintyjät itse hoisivat omat hevosensa, eikä paikalla ollut niinkään hevosenhoitajia jotka olisivat ne esiintyjille laittaneet. Tämä oli jo senkin takia tärkeää, sillä se lisäsi molemmin puolista luottamusta ja takasi vieläkin visuaalisemman ja kauniimman lopputuloksen itse showssa.




Apua, alkaa iskemään paniikki että muistan varmasti kaiken! Päästiin myös tutustumaan varusteisiin ja etenkin näihin hevosten selässä enemmän temppuilevien satuloihin (ylläolevat kuvat, keskimmäinen). Mielenkiintoista sinänsä oli minusta ainakin kuulla se, että jokainen esiintyjä tekee itse oman satulansa - ja koneet joilla ne tehdään ovat yli 100 vuotta vanhoja! -, se kuuluu koulutukseen. Näin jokainen saa juuri itselleen oikeanlaisen satulan ja siinä on käsiremmit ja muut härpäkeet juuri eikä melkein oikealla paikallaan - juuri sille ratsastajalle ja hevoselle. Uskomattoman kuuloista eikö?

Sitten toinen erittäin hauska juttu oli se, kun kerrottiin hevosten lempinimistä. Tapasimme kaksi erittäin vaaleaa hevosta, Al ja Capone. He olivat siis vierustovereita keskenään ja erittäin samannäköisiä. Meike kertoi että nämä hevoset ovat lempinimeltään sen takia tälläisiä, sillä kun esiintyjä seisoo yhden parin selässä ja ohjaa edessä olevaa valjakkoa (puhumme nyt siis siitä esiintyjästä joka (hullu!!) seisoo siellä hevosparin selässä ja ohjaa edessään vielä paria ja / tai nelikkoa), on hänen helpompi ohjailla hevosia huutamalla juuri "Al Capone left" jolloin tämä parivaljakko osaa siirtyä juuri haluamaan suuntaan! Aika huikeaa! 

Muita pareja olivat Peter ja Pan jotka olivat myös Suomessa ja esiintyivät näytöksessä. Suomeen tulematta jätti parivaljakko Enter ja Prize, sillä he haluavat pitää yhden valjakon aina varalla, jos sattuu tapahtumaan jotain onnettomuuksia tai sairastumisia. Minusta tämä nimitarina oli ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista ja ei sitä tosiaan olisi ikinä saanut tietää ilman kulissien taakse pääsemistä!



Kierroksen lopuksi tavattiin vielä ehdottomasti tallialueen pienin hevonen, jopa maailman pienimmäksi tituleerattu ori. Aivan huikean suloinen pieni eläin, jolla oli kyllä takuulla tallin suurin ego ja sanotaan jo näin etukäteen että näytöksessä se valloitti koko areenan! Meike sanoi että tämä pikkuori on kuin italialaismies, yhtä macho! Aivan super suloinen niin tallissa kuin areenalla, olin aivan rakastunut. Harmi kun en muista minkä kokoinen tämä oli mutta uskokaa pois, se oli PIENI!

Ai kamala, unohdinkohan jotain kovinkin tärkeää.. Sain niin paljon mielenkiintoisia juttuja kuulla, että tuntuu että unohdin jo puolet.. Se pitää vielä tosiaan sanoa että tallialueen kielenä käytettiin pääasiassa Espanjaa, vaikka olisin voinut veikata että se on Saksa! Saa esittää myös kysymyksiä, saimme tosi paljon kattavaa informaatiota Meikeltä ja en takuulla tähän muistanut ihan kaikkea laittaa. Lisäksi yritin kiinnittää muistiini paljon kaikkia pieniä yksityiskohtia kulissien takaa, joten kysykää ihmeessä jos jotain tulee mieleen!

Itsellä ei ollut videokuvausmahdollisuutta, mutta käykää ihmeessä kurkaamassa Siirin blogista kiva videoklippi kulissien takaa. Klikkaa itsesi postaukseen tästä!

Seuraavassa postauksessa pureudutaan itse Showhun
Olitko sinä Apassionatassa tai oletko menossa?

Kommentit

  1. *behind THE scenes....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, niin mää sen ajattelin, en tiedä miksi kirjotin lopulta of :)

      Poista
    2. "-- ja aikoo kuulemma palata areenalle kuin ne taas palaavat showhun --"
      "-- Meike kertoi että nämä hevoset ovat lempinimeltään sen takia tälläisiä, sillä kuin esiintyjä seisoo yhden parin selässä --"

      Vähän jäi tuo "kuin" kaivelemaan, eikö siinä pitäisi olla "kun"? :)

      Kiva ja mielenkiintoinen postaus! Oon pikkulikkana halunnut Apassionataan, mutta koskaan en päässy hintojen takia. :P

      Poista
  2. Todella mielenkiintoinen postaus! Olin kerran apassionatassa apauttiarallaa 3 vuotta sitten ja oli kyllä hieno! Tosi kiva nähdä, että mitä siellä shown toisella puolella tapahtuu.

    VastaaPoista
  3. Tyhmä kysymys, mutta ethän sinä ollut poliisi-sarjan jaksossa viime viikolla, olikohan se torstain jaksossa ehkä? Kuulosti ihan sinulta sen yhden tytön ääni! :)

    VastaaPoista
  4. Huippua varmasti oli mahtava kokemus! ^^

    VastaaPoista
  5. "Minusta tämä nimitarina oli ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista ja ei sitä tosiaan olisi ikinä saanut tietää ilman kulissien taakse pääsemistä!"

    Pakko sanoa tähän, että kyseinen fakta kerrottiin myös viime vuoden Apassionatan ohjelma kirjasessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan, mutta minä en sitä olisi saanut tietää kun en ohjelmalehtiötä ostanut viime enkä tänäkään vuonna :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov