Että sellainen "treeniviikonloppu"

Meillä tosiaan piti olla oikein kunnon treeniviikonloppu. Teho treeniä lauantai-sunnuntai. Ei mennyt sitten ihan putkeen nämä suunnitelmat..

Alli lauantaina maneesilla. Kuvailin kun Pilvi meni Pyryllä ja jätin tamman vain maneesin keskelle.

Siinä se seistä nökötti, söpöliini!

Lauantai venähti odotettua pidemmäksi. Töistä pääsin myöhään aamusta, klo 14 oli lehtihaastattelu Somerolla ja sen jälkeen jumahdin turhan pitkäksi aikaa iskälle. Tulee isän luona käytyä liian harvoin kun sinne aina jumahtaa! Illalla kello huuteli jo paljon kun vihdoin pääsin lähtemään Lehmän ja Pyryn kanssa maneesille. Alunperin oli tarkoitus minun ratsastella molemmat ja Pilvi kuvaa, mutta lopulta mentiin sitten niin, että minä ratsastin Allin ja Pilvi humppaili Pyryn kanssa. Ja lopuksi MINÄ sain Pilvin kameran käteen. Ei onnistunut kuvat, se oli aivan liian nopea kamera minulle, haha.

Alli oli itseasiassa kiva. Aluksi siitä huomasi että vapaata oli ollut ja mentiinkin alkuverkkalaukoissa melkoista pukkirodeota. Kun sitten otin ohjat ja aloin työskentelemään, tehtiin hienoa pätkää. Uskomatonta kyllä, tehtiin jopa laukka-seis siirtymisiä! Saattaa kuulostaa helpolta, mutta tamman kanssa siistymiset on aina olleet hankalimmat, joten olin tosi tosi tyytyväinen. Koska pikku puolella oli kaksi miniristikkoa, en voinut vastustaa kiusausta vaan oli pakko mennä nekin pari kertaa. Ja taas tamma toimi super hyvin, tuli takaisin pienestä pidätteestä. Fiilis huippu!

Sitten kuivailin hieman kun Pilvi meni Pyryllä. Pyry oli kyllä söpö ja jee, hyvä Pilvi! Pilvikin uskalsi hypätä pari kertaa miniristikot! Tai siis pakotin sen siihen ;)

Onneksi Pilvi on niin paljon parempi valokuvaaja kun minä, kamala kun tuli vaikea olo sen kameran kanssa. Se vain räpsi sata kuvaa kun painoin nappia! Ei uskoisi että olen joskus enemmänkin valokuvannut ja ollut siinä vielä kohtalaisen hyvä!

Sunnuntaina kaikki menikin juuri niin pieleen kun voi mennä.. Jo aamusta kävi ensimmäinen pieni äksidentti, kun tulin kesähuoneesta pihalle (kun olen porukoilla, nukun pienessä nk kesähuoneessa joka on erillisessä rakennuksessa), Alli pelästyi ja hyppäsi heinäastiaan. Ihan vaan siis loikkasi sinne ja pois ja jäi siihen pörisemään (toimituksen huomio: meillä on tarhoissa siis sellaiset betonirinkulat heinäastioina ettei hevoset sotke heiniä, toimii erinomaisesti!). Tilanne rauhoittui ja en jäänyt siihen sitten sen enempää ihmeettelemään.

Parin tunnin päästä äiti meni hakemaan Pyryn, koska oli sovittu että äiti ja Kari menee ajamaan sen tänään. Herra ei ollut pitkästä aikaa päässyt kärryjen eteen joten tämä oli tosi kiva juttu! Samalla kun äiti haki Pyryä tarhasta, sattui katsomaan Allin jalkaa ja.. No, sehän oli sitten ihan veressä! Hipsasin sitten hakemaan tamman talliin, kylmetin jalan, tarkistin haavat ja hoidin niitä desinfiointiaineella ja kuivattavalla pulverilla. Ne näytti ihan pintanaarmuilta ja vertakaan ei enää tullut. Heppa takaisin tarhaan ja talliin hetkeksi.

No. Niinpä, ei sitäkään riemua kestänyt kauaa. Äiti soitti ja katsoin kun hepat pöristivät tarhassa. Äiti vaan sanoi että Pyry juoksee sinne päin, se on siellä kotimetsässä. Olin hetken että mitä ihmettä, mitä nyt on tapahtunut. Samaan aikaan kuului ihmeellinen "klonk". Käännyin katsomaan ja näin Pyryn ihan metsän reunassa, ihan paikoillaan. Toisella jalalla se potki kärryn aisaa. 

Vilkaisin tielle päin ja näin Karin kävelevän kotitien puolessa välissä, äiti tuli matkaa perässä. Kävelin lähemmäs Pyryä ja puhuin sille kokoajan. Se oli ihan vaahdossa ja selkeästi pelästynyt. Kärryn aisat roikkui molemmin puolin, se oli jäänyt toisesta aisasta puuhun kiinni ja valjaat puristi sitä. Rauhassa kävelin sen luokse ettei se pelästy ja Karikin oli päässyt jo ihan lähelle ja tuli auttamaan. Helpattiin sitten herra pois pinteestä. Voi kun toinen oli järkyttynyt kun talutin sen metsästä tallille ja siellä sitten laitettiin loimet ja kävelytettiin. Suurin järkytys oli kun Kari raahasi loppuja kärryistä ohi.. Se potki kokoajan takajaloille ilmaa kun näki kärryt!

Äiti ja Kari oli siis tulossa jo kotiinpäin lenkiltä - mikä muuten oli mennyt super hyvin, Pyry oli nauttinut silminnähden! - kun ihan varoittamatta Kärryn hitsaukset oli napsahtanut poikki. Totta kai Pyry pelästyi kun kärryt yhtäkkiä heitti kuperkeikkaa. Kari koitti sen saada pysähtymään, mutta ei tuollaista eläintä mikään pidätä kun se pelästyy. Oli sitten juossut suoraan isoimpaan ojaan mitä meiltä päin voikaan löytyä, sinne oli sitten kärryt jäänyt, sieltä rämpinyt pellolle ja juossut metsään mistä sen noukin - silminnähden järkyttyneenä. Eipä enää taida herralle kärryjä perään saada, sen verran herkkä poika kyseessä - ja harmi kun sattui juuri sen kohdalle! 

Muutama enkeli oli taas mukana, näkyviä vaurioita yksi hokinpolkema takajalassa. Arkonut ei mitään, ontutkaan ei yhtään. Sitten vaan seuraillaan. 

Seuraavassa välissä lähdettiin Mollan kanssa estetreeneihin maneesille ja kun täältä tultiin oli tarhassa taas järkytys. Meinaan Allin jalka. Oli vuotanut taas ihan hirmuisesti verta. Ei ollut kovin tuvonnut, mutta arka selkeästi, joten päätin varmuuden vuoksi soittaa päivystävälle. Päivystävä lupasi tulla vilkaisemaan. Putsasin sen taas kylmällä vedellä ja sitten odoteltiin päivystävää. Kun eläinlääkäri saapui, se vilkaisi sitä ja totesi että tikata kannattaa. Niinpä hepalla rauhoittavaa. Ja vielä toinenkin. Itseasiassa sekään ei riittänyt niin lopulta laitettiin kolmas. Sitten klipattiin karvat veks ja näkyikin ettei se ollut mikään ihan niin pieni haava. Tai tavallaan pieni mutta oli sopivasti osunut vähän syvemmälle.

Kolmannen rauhottavan jälkeen ja minun roikkuessa toisessa etujalassa saatiin puudutettua jalka ja siihen muutama tikki. Huomenna aamulla kylmäys, uusi sidetaitos ja kävelyä. Viikon verran tikit jalassa ja sitten saa ottaa pois. Kipulääkettä ja paaaljon kävelyä ja kylmäystä. Tätähän tähän väliin kaivattiinkin...

Joten ei mennyt ihan putkeen se sunnuntai..

No, tästä on vain suunta ylöspäin! 

Toivottavasti lukijoiden viikonloppu sujui hieman paremmissa merkeissä :)