Potilaan päiväkirja

Day 1 - Neiti Lehmä pelästyi tarhassa ja loukkasi jalkansa. Jalka kylmettiin ja haavat hoidettiin. Tästä huolimatta yksi haavoista jatkoi vuotamista vielä ja lopulta iltapäivällä soitin päivystävän tikkaamaan jalan. Jalka oli selkeästi kipeä ja lopulta saatiin kolmen rauhoittavan jälkeen ja minun roikkuessa toisessa jalassa laitettua puudutus ja kaksi tikkiä. Jalka lämmin ja selkeästi kipeä, ei kuitenkaan onnu eikä ole kovin turvoksissa. Illalla kipulääkettä.

Day 2  - Jalka on suojattu sekä tallissa että tarhassa. Eläinlääkäri ei suositellut vielä tarhaan menoa, mutta emme yksinkertaisesti voineet jättää tammaa talliin. Pienellä riskillä, mutta kuitenkin hieman tammaa tuntien uskallettiin se laittaa tarhaan - ei se siellä riehu. Iltapäivästä jalan kylmäys - ensin vesiletkulla ja sitten vielä pakastesuoja - haavojen puhdistus ja kävelytys reilu 1 h. Jalka vielä lämmin, vähän turvoksissa ja selkeästi kosketusarka. Ei onnu. Illalla kipulääkettä.

Day 3 - Jalka suojattu tallissa ja tarhassa. Kävelytystä vielä maastakäsin, noin 30 minuuttia. Jalka näyttää huomattavasti paremmalta, haavasalva on tehonnut "avohaavoihin" ja jalka ei vuoda enää. Tammalla energiaa kuin pienessä kylässä, polkaisi reijän toiseen polveen riehuessaan käyntilenkillä. Alkuillasta jalan kylmäys ja haavojen puhdistus. Pääsi vielä illaksi muutamaksi tunniksi ilman suojaa tarhaan. Vieläkin hieman lämmin, turvotus vähäistä ja antaa jo hieman koskea jalkaan. Ei onnu.

Day 4 - Jalka suojattu vieläkin tallissa että tarhassa. Tänään hyppäsin satulaan, pitkä käyntilenkki. Piti ottaa myös yksi ravipätkä, mutta vauhdin lisääminen oli niin jännää että mentiin pukkilaukkaa muutama metri. Päädyttiin ainoastaan askellajiin käynti. Jalan kylmäys ja haavojen hoito. Jalka kuiva ja haavat näyttävät tosi hyviltä. Illalla oli tarhassa muutamia tunteja ilman suojaa. Ei enää niinkään kosketusarka, hieman kolauksen saaneen kohdalta aristaa, ei pahasti. Ei onnu - todellakaan. Tarhassa spurttailee jo..

Day 5 - Jalka suojattu tallissa ja osan päivää tarhassa. Koska tamma ei ole kertaakaan ole ontunut, päätettiin ottaa putet mukaan ja mennä ravilenkki. Äiti meni puttejen kanssa ja itse tamman selässä. Vikatikki! Meinasin tippua 4-5 kertaa kun tamma lähti kunnon rodeolaukkaa. Kerran meinasi hypätä ojaan kun pomppi holtittomasti pystyyn.. Ei annettu periksi, olin päättänyt että kuljetaan puttejen takana. Menomatka ja loppu takaisintulomatkaa meni hyvin! Kyllä se siitä. Jalan kylmäys ja haavojen hoito illalla. Ei kosketusarka, ei turvoksissa, haavat kuivat. Ei onnu, vieläkään!

Vielä muutama päivä jäljellä tikkien kanssa ja sitten ollaan taas toivon mukaan kunnossa!