Siirry pääsisältöön

Hyvää syntymäpäivää minulle!


23 vuotta. Tässähän pitää kohta alkaa kehittelemään ikäkriisiä. Kävin ensimmäisen ikäkriisini jo täyttäessäni 18 vuotta. Olin silloin jo puolessa välissä elämää ja toinen jalka haudassa, tai niin ainakin kuvittelin. Nyt viisi vuotta myöhemmin, koen olevani edelleen yhtä nuori ja yhtä lapsellinen. Mutta ehkä minäkin kasvan joskus aikuiseksi. 

En oikestaan vietä synttäreitä. Tai itseasiassa tänä vuonna on pakko yrittää kutsua kaveri jos toinenkin ja palanen sukua käymään kahvilla porukoilla kun sain äidin tekemään mulle suklaakakun.. Äidin tekemä suklaakakku on niin suussa sulavan hyvää että sen tähden olisin vaikka valmis... mihin tahansa!

No, eipäs nyt höpötellä enempää. Se miksi halusin tulla tekemään postauksen oli tämä upea vierellä näkyvä korusetti jonka äiti oli minulle tehnyt synttärilahjaksi. Ette ikinä usko.. Se on tehty Lurpan jouhista! Luulin jo hukanneeni kaikki elämäni hevosen jouhet, mutta äiti oli säilönyt niitä ja teki minulle lahjaksi korusetin. Kyllä siinä meinasi tippa tulla silmään, niin Lurpan näköinen setti ettei mitään rajaa.. 

Pieni ikävähän tässä herraa taas tuli, mutta on ihana saada näin kaunis korusetti muistoksi herrasta ♥

Hyvää vanhenemisen muistopäivää minulle!

Kommentit

  1. upea koru!
    hyvää syntymäpäivää! :)

    VastaaPoista
  2. Nyt kyllä pointsit äidillesi ihan huippuideasta! Nyt Lurpan voi ottaa mukaan vaikka joka päivä. :)
    Hyvää syntymäpäivää!
    Milja, Project: Basenji

    VastaaPoista
  3. Todella upea koru! Ja hyvää syntymäpäivää:)

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana korusetti, ei tuon parempaa lahjaa voisi saadakaan <3 Iloista syntymäpäivää Senni! :)

    VastaaPoista
  5. Onnea! Upea koru, äitisi on taitava ja ajattelevainen!
    Kyllä ne ikäkriisit asettuu realistisempaan valoon kun tuosta vähän vanhenet ;)
    t. täti

    VastaaPoista
  6. Onnea Senni!
    Todella kauniit korut.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov