Siirry pääsisältöön

Hyvää syntymäpäivää minulle!


23 vuotta. Tässähän pitää kohta alkaa kehittelemään ikäkriisiä. Kävin ensimmäisen ikäkriisini jo täyttäessäni 18 vuotta. Olin silloin jo puolessa välissä elämää ja toinen jalka haudassa, tai niin ainakin kuvittelin. Nyt viisi vuotta myöhemmin, koen olevani edelleen yhtä nuori ja yhtä lapsellinen. Mutta ehkä minäkin kasvan joskus aikuiseksi. 

En oikestaan vietä synttäreitä. Tai itseasiassa tänä vuonna on pakko yrittää kutsua kaveri jos toinenkin ja palanen sukua käymään kahvilla porukoilla kun sain äidin tekemään mulle suklaakakun.. Äidin tekemä suklaakakku on niin suussa sulavan hyvää että sen tähden olisin vaikka valmis... mihin tahansa!

No, eipäs nyt höpötellä enempää. Se miksi halusin tulla tekemään postauksen oli tämä upea vierellä näkyvä korusetti jonka äiti oli minulle tehnyt synttärilahjaksi. Ette ikinä usko.. Se on tehty Lurpan jouhista! Luulin jo hukanneeni kaikki elämäni hevosen jouhet, mutta äiti oli säilönyt niitä ja teki minulle lahjaksi korusetin. Kyllä siinä meinasi tippa tulla silmään, niin Lurpan näköinen setti ettei mitään rajaa.. 

Pieni ikävähän tässä herraa taas tuli, mutta on ihana saada näin kaunis korusetti muistoksi herrasta ♥

Hyvää vanhenemisen muistopäivää minulle!

Kommentit

  1. upea koru!
    hyvää syntymäpäivää! :)

    VastaaPoista
  2. Nyt kyllä pointsit äidillesi ihan huippuideasta! Nyt Lurpan voi ottaa mukaan vaikka joka päivä. :)
    Hyvää syntymäpäivää!
    Milja, Project: Basenji

    VastaaPoista
  3. Todella upea koru! Ja hyvää syntymäpäivää:)

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana korusetti, ei tuon parempaa lahjaa voisi saadakaan <3 Iloista syntymäpäivää Senni! :)

    VastaaPoista
  5. Onnea! Upea koru, äitisi on taitava ja ajattelevainen!
    Kyllä ne ikäkriisit asettuu realistisempaan valoon kun tuosta vähän vanhenet ;)
    t. täti

    VastaaPoista
  6. Onnea Senni!
    Todella kauniit korut.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukuun Bonus: Jouluarvonta!

Joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi! Sankar Men's Fashion Oy Tehtaanmyymälä Turku Sponsoroi Kisamatkalla-blogin jouluarvonnan! "Palkintona Viking Line-lahjakortti, joka oikeuttaa 2-4 hengen vuorokauden miniristeilyyn Turusta Tukholmaan samassa B- tai C-hytissä. Kortti on voimassa 3.11.2012-28.2.2013." Nyt on siis Joulukuun kunniaksi luvassa muutamia erikoisjuttuja, ja päätin aloittaa tämän kuukauden arvonnalla!  Tällä kertaa arvonnan palkintona tosiaan Sankar Menin sponsoroima lahjakortti miniristeilylle. Nyt kaikki siis osallistumaan tähän jouluiseen hyvänmielen tuulahdukseen! Arvonta päättyy 16.12.2012 klo 12, joten palkinto saapuu vielä jouluksi kotiin ;) Ja tietenkin arvontaa saa halutessaan mainostaa omassa blogissaan! Arvontaan osallistuminen  onnistuu kuin kommentoit postaukseen seuraavat asiat: - nimesi / nimimerkkisi - sähköpostiosoitteesi - linkittämällä mahdollisen blogisi  Huomatkaa, arvonta on avoin kaikille! Nyt on joulunodotus viral...

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...