Siirry pääsisältöön

Innokas tuntilainen ilmoittautuu

Tänään oli taas kauan odotettu päivä kun pääsin Someron Hevosharrastekeskuksen tuplatunnille. Listaan oli tällä kertaa merkitty jälkimmäiselle eli estetunnille jo viime viikolta tuttu Rodsandier eli Ruu ja koulutunnille pääsin koittamaan suomenhevostamma Silmänräpäystä eli Räpsyä. Räpsy on 2004 syntynyt, noin 155 senttinen, ennen tunneille tuloa suomenhevosluokkia kisannut aika reipas tamma, joka on muuten tällä hetkellä kantavana Vihi-Totista. Mahan ympärys olikin melkoinen, vaikka tosiaan laskettu aika on vasta reilummin keskikesän jälkeen ;)

Ennakkona tammasta kuulin muilta tuntilaisilta että se on vahva ja reipas. Eli osasin odottaa että on melko perussuokki, vähän Mollan kaltainen. Selässä istuessa mahaa oli sen verran että ei tullut kertaakaan iso olo tamman selässä! Vaikka tosiaan kovin korkea tapaushan ei ollut kyseessä. Koulutunnin teema oli tällä kertaa pysäyttämiset. Aluksi hieman kevyttäravia molempiin suuntiin verkaksi ja sen jälkeen aloitettiin käynnissä kääntämällä pitkänsivun kirjaimesta radan poikki ja keskihalkaisijalla tehtiin pysähdys. Viime kertaiseen eteenpäin ratsastuksen sijaan keskittyä sai tällä kertaa suoruuteen ja siihen että tamma pysyi tarpeeksi ylhäällä, sillä oli luonnostaan hieman etupainoinen. 


On muuten yllättävän vaikeaa tuo pysähtyminen. Vaikka itsekin tiedän teoriassa 110% miten se tehdään, miten se voi joka kerta olla niin vaikeaa? Kun tätä oli tehty molempiin suuntiin hetki, jatkettiin sitten ravissa - ensin tekemällä siirtymiset käyntiin ja muutaman kerran jälkeen kokonaan ravista seis -, muutama kerta saatiin keventää ja sen jälkeen jatkettiin harjoitusravissa. Räpsy oli tosi vahva vasemmasta ohjasta eikä oikein taipunut vasemman kyljen läpi, mikä aiheutti oikomista (ja mitä en saanut oikein tunnin aikana korjattua). Tämä korostui etenkin vasempaan kierrokseen, sillä heitin siinä ulko-ohjan pois koko ajan kun se painoi sen verran enemmän vasemmalle ja koitti kokoajan olla taipuneena oikealle. Muutama ihan ok kulma saatiin ja koitinkin tammaa jumppailla taas tehtävien välillä enemmän irti ohjasta volteilla hieman ylitaivuttaen ja samalla pystyen rentouttamaan vasemman käden. Ei se oikeastaan muuten ollut vahva, mutta hieman puri kiinni toiseen ohjaan.

Laukassa mentiin muuten koko uraa, mutta aina keskikirjaimissa mentiin yksi väli ravia, Eli piti tehdä näin ollen nopeat ja tasaiset siirtymät sekä ylös että alas. Oli muuten tosi herkkä ja kiva näissä, laukka nousi yhtä helposti kun raviin laskeuduttiin. Siinä lyhyellä ravivälillä piti vain muistaa istua tarpeeksi syvälle ja tehdä paljon paljon puolipidätteitä ettei tamma juossut vaan ravasi rauhallista pitkää ravia. Päätyihin tehtiin isot laukkaympyrät jos tila sen vaati (mitä yleensä vaati) ja siinä sai myös hyvin työstettyä laukkaa. Laukassa korostui ehkä vielä paremmin tuo vasemmalla ohjalla roikkuminen, mutta koitin vain keskittyä enemmän siihen että pidätän ylös "lapaa ylemmäs" enkä jää staattisesti vetämään. Kulmat kyllä edelleen kärsi sillä vasenta pohjetta ei tässä tunnin aikana saanut ihan niin hyvin läpi kuin olisi toivonut.


Mietteitä näin koulutunnin jälkeen Räpsy oli oikein kiva suokkineiti. Hieman tosiaan vasemmalle puri kiinni eikä saanut ihan niin läpi vasemmasta kyljestä, mutta liikkui kivasti omalla moottorilla eteen ja työmotivaatio oli kyllä kohdillaan. Liikkeet olivat tasaiset ja tosi helpot istua - mikä on kyllä aivan erinomainen ominaisuus tuntihevosella. Laukka jäi ehkä helposti liikaa paikoilleen, mutta korjaamalla omaa ratsastusta sekin korjaantui. Ravissa sai keskittyä pitämään niskaa ylhäällä herkästi etupainoisuuden takia. Kaikin puolin erittäin kiva harrastuskaveri!

Estetunnille sain sitten viime viikoltakin tutun Ruu-herran. Tämän viikon estetunnin aihe oli laukanvaihdot. Pääsin alkuverryttelyjen jälkeen ottaa raipan käteen ihan vain varmistaakseni että saadaan vaihdot loppuun asti, jos herra olisi ollut jalalle hieman tahmea. Tällä viikolla kavioissa riitti kuitenkin huomattavasti enemmän virtaa ja ratsastaminen oli näin ollen huomattavasti myös helpompaa. Välillä oltiin turhankin villejä!


Alkuverryttelyt tehtiin kevyessä istunnassa niin, että muuten mentiin kevyessä istunnassa - ensin ravissa ja sitten laukassa - ympäri maneesin, mutta toisessa päässä tehtiin puomi keventäen / harjoistulaukassa. Olin juuri ennen tunnille tuloa tehnyt Allin kanssa maastossa laukkatreeniä, joten kevyttä istuntaa oli sielläkin tullut mentyä usempi kilometri. Ja voin sanoa, että ravissa kevyt istunta on kyllä oikeasti sellainen tasapainokoukku että huh! Laukassa istunta tulee niin luonnostaan rytmin kautta, mutta ravissa saa tehdä todellakin töitä siinä pysyäkseen.

Saatiin Ruun kanssa hyvä rytmi siis jo alkuverkkojen laukassa ja Helena sanoikin että näytti että olisimme lähdössä juuri maastoradalle. Itseasiassa vähän sitä fiilistä hainkin, sillä silloin Ruu oli hieman innoissaan ja haki itse reippaammin eteen. Ja kun sitten kun alettiin hyppäämään, Ruu olikin niin hyvin jo itse menossa, että sain vain istua enemmän alas, keskittyä tasaisuuteen ja siihen että rytmi säilyy. Ja kaikki olikin tällä kertaa huomattavasti helpompaa ja paikat löytyivät ihan automaattisesti ja Ruu meni koko tunnin super hyvin. Loppuraveissa ruuna oli oikein tyytyväisen oloinen ja ravi oli jopa lennokasta ja erittäin rentoa. Aivan tosi hyvä fiilis jäi tästä kerrasta! Loppuun videolla vielä muutama pätkä Ruun kanssa hyppelystä.


Nytten sitten tuleekin pieni tauko tunneille kun ensi viikolla ollaan Horse Fair messuilla ja seuraavalla viikolla uskottavasti Ylöjärvellä Playsson.netin ja Hööksin järjestämällä bloggaajatapaamisella. Tosin en ole vielä aivan 100% varma pääsenkö tuonne blogipäivään, mutta toivon kovasti pääseväni! Nyt kuitenkin näillä hyvillä fiiliksillä taas eteenpäin, adios!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov