Siirry pääsisältöön

Herra Orin kanssa ensimmäistä kertaa maneesilla

Maanantaina pakattiin kimpsut ja kapsut traileriin ja ajettiin Herkku maneesille tutustumaan. Kyseessä oli siis herra Herkuleksen ensimmäinen maneesireissu (pois lukien tietenkin varsanäyttelyt syksyllä). Tallilla ensin harjasin Herkuleksen hyvin ja selvitin harjan, suojitin (tällä kertaa sai kaikkiin jalkoihin suojat ja bootsit), laitoin valmiiksi suitset ja sitten ei muuta kuin Herkku traileriin ja menoksi. Se miksi nyt lähdettiin traikulla liikenteeseen, johtui siitä, että viime traikkuilusta on aikaa jo hieman pidempi tovi ja keskiviikkona äitin pitäisi käytännössä katsoen yksin lastata Herkules, kun ne menevät toisen omistajan kanssa Forssan radalla käymään.






Muutaman kerran herra harkitsi traileriin tulemista, mutta jo kolmannella yrittämällä se käveli suoraan ja nätisti sisälle. Niin kuin aina, tälläkin kertaa matkusti oikein nätisti ja oli paikoillaan myös kun auto pysähtyi. Pakittelikin pois todella nätisti!

Maneesit olivat tyhjillään, toisessa päässä oli vain toinen suomenhevonen. Hieman possuksi Herkku alkoi sitten kun se havaitsi kaverin toisessa päässä ja siinä sitten oltiin etujalat kattoa kohti ja käveltiin hetki kahdella jalalla. Nyppäsin sen alas ja sitten harjoiteltiinkin hetki taas sitä että miten kuuluu käyttäytyä. Tätä siis tein lähinnä vain peruuttamalla ja väistämällä minua, sillä Herkulle on nyt tullut pieni jyrä vaihe päälle. Toista kertaa ei - tälläkään kertaa - tarvinnut komentaa vaan kerrasta meni sekin perille.

Juoksutin sitten kevyesti Herkkua vielä. Se on senkin oppinut jo tosi hyvin, aluksi se oli oikeasti paljon kamalampi juoksuttaa. Nyt se kiskoo enää vähän ja on oppinut juoksemaan ihan nätisti. Ainut ongelma tosiaan oli se, että se on oppinut myös sen, että kun liika pitenee -> hän saa ravata -> kun jarrutetaan -> pysähtyy ja kääntyy kohti. Niinpä harjoiteltiin siis sitä, että liinan päässä voi kävelläkin.Videolle ei lopputulosta tullut, mutta kolmannella kerralla Herkku selkeästi hiffasi jutun ja meni tosi hienosti! Pitää sille antaa selkeästi tekemistä ja aivopähkinää ettei pääse tylsistymään. Lopuksi tietenkin piti mennä muutamia puomejakin sen kanssa, onhan siitä tietenkin hyvä ratsukin tulossa (tsiikatkaa vaikka miten hieno laukka!)

Loppuun ihan minimaalinen pätkä päivän höntsäilystä, äiti kuvasi ja olin unohtanut tarkentaa joten laatu on hieman heikkoa, koittakaa kestää!


Niin se nuoriso vain kasvaa, vai mitä sanotte?

Kommentit

  1. No on kyllä hieno laukka!! :)

    VastaaPoista
  2. Täähän on ilmiselvä ratsu ;) Tuleva kisatykki suorastaan, senverta hyvännäköset liikkeet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. älä vaan, viime maneesikerralla se katso jo maastoesteitäkin ihan innoissaan ;)

      Poista
  3. Mä taas katsoin että laukka on hyvä mutta ravi on kyllä niiiiin ravurin ravia että :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh, luojan kiitos, onhan se sentään ravuri :D

      Poista
  4. Miksi ihmeessä nuo paskasaavit tms muut härpäkkeet ovat keskellä maneesia? Nuoren kanssa pitäisi osata katsoa, ettei ehdoin tahdoin lähdetä liikkeelle turhilla riskitekijöillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska ne sattuvat olemaan siellä minne ne laitetaan. Oltiin kyllä hyvän matkan päässä, mutta ajan mittaan Herkules kiskoi sinne päin. Eipä ollut iso onkelma kiskoa sitä sitten takaisin kun en sitä heti huomannut :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uuden alku

 Kovasti koitin tätä blogia päivittää, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana elämäni on muuttunut niin totaalisesti, ettei blogi ole oikein enää sama. Mielestäni on kunnioitettava nyt blogia, se oli loistokas vuosina 2012-2015. Tätä blogia on ollut aina hirmuisen ihana päivittää ja ehkä vielä jonain päivänä kun palaan takaisin satulaan voidaan tämäkin kääntää uudeksi nousuksi. Mutta sitä odotellessa haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita kuluneista vuosista ja lukuisista kommenteista ja tuesta. Ilman teitä tämä polku ei olisi ollut puoliksikaan näin mahtava! On siis aika sulkea Kisamatkalla ja kääntää uusi lehti. Bloggaaminen on vieläkin lähellä sydäntäni, mutta mielestäni tämä blogi ei ole koskaan ollut täydellinen sille elämälle mikä minulla on tällä hetkellä menossa. Joten oli aika uuden blogin. Toivotan kaikki innokkaat mukaan myös raviurheilun maailmaan jos se vaan yhtään kiinnostaa. Kiitos vielä kerran kaikille näistä vuosista, toivottavasti nähdään vielä uudessa blogissa! Harnes

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov