Aivan nextillä levelillä

Vaikka todellakin palan halusta jo kertoa teille Keravan kenttäkisoista, ajattelin että pitää kuitenkin pakittaa muutama päivä siitä taaksepäin edelliseen valmennukseen joka oleellisesti liittyy Sunnuntain Kerava tapahtumiin. Keravan postaus sitten heti seuraavaksi (siinä se kirjoitettuna odottaa julkaisemista.. heh)!

Perjantaina meillä oli viimeistelevä treeni Karin luona. Pyry oli muutaman yön nukkunut sisällä ja oli taas saanut hieman virtaa kavioihin. Kuitenkin se oli vähän hypätessä hankalampi kuin normaalisti, oli vähän kokoajan puomissa kiinni ja hälläväliä asenteella. Ihan reipas ja menevä, mutta jokseenkin kuitenkin semmoinen roiskiva. Mitään kummallistahan ei tunnin aikana tehty, kaarevaa linjaa ja pientä jumppasarjaa.

Alkuun kuitenkin ratsastettiin hyvin avut läpi. Olin keskiviikkona käynyt ratsastamassa kentällä kunnolla koulua, mutta mikään ei oikein ollut onnistunut. Vaikka kuinka taivuttelin, väistin ja taiteilin niin Pyry oli lopputulemalta vain ihan ookoo, jos sitäkään. Kun taas Perjantaina se oli aivan huikea, Kulki taas niin hyvin ja läpi koko kropastaan! En ymmärrä, ihan kun se oikein skarppaisi valmennuksissa, heh. Karikin oli tyytyväinen ja jopa laukka oli ihan toimivaa verkkaillessa. Että oli hyvä fiilis!

Sitten aloitettiin hyppäämään. Pyry ei oikein ollut jalalla tai paremminkin sanottuna se oli juuri sellainen vähän hälläväliä. Ei oikein lähtenyt jalasta eteenpäin eikä reagoinut mihinkään sen suuremmin. Muutaman kerran hyppyihin tulikin se puolikas askel kun olin jotenkin jo taas tottunut siihen sen räjähtävään intoon missä se lähtee ajatuksen voimasta. No, tänään ei lähtenyt. Ja viimeistään sarjalla sain sen kokea kun ei se yksinkertaisesti mennyt välehin niin isosti. Hirrrveeet huudothan siitä tuli että pistä nyt se luuska liikkeelle (ei se oikeesti niin sanonut, kunhan pääni sen muutti sellaiseen muotoon :D) Seuraavalla kerralla sitten se olikin jo lyhyt väliltään kun yllättäen askel pitenikin. Hupsista.

Muutaman toiston jälkeen se oli vieläkin hieman puomeissa kiinni. Kun tultiin viimeisen kerran vasemmassa kierroksessa oli kuitenkin aivan huikean hyvä ja ero! Kuin salamaniskusta kaikki loksahtikin kohdalleen, pääsin itse jonkinlaiseen balanssiin ja kappas, Pyrykin oli irti puomeista. Ja siihen olikin sitten hyvä jättää ja lähteä Keravalle pitämään hauskaa kuten Kari sanoi.

Minun on edelleen kirjoittamatta se postaus siitä miten tässä ollaan edetty huimasti ratsastajana, mutta pakko tosiaan tähän väliin sanoa miten paljon yhdestä valmentajasta voikin olla apua. Niin hassulta kun se kuulostaakin, ollaan estevalmennuksien avulla päästy kouluratsastuksessakin eteenpäin! Kun saan omaan tekemiseen eväitä Karilta, pystyn niitä kotona treenaamaan, yhdistelen aikaisempiin kouluvalmennuksiin ja muistoihini niistä ja kappas. Meillä on toimiva paketti! Pyry on muutaman kerran valmennuksissa liikkunut niin äärettömän hienosti, että olen itsekin selässä ollut ihan suu auki. Ihan kun yhtäkkiä kaikki palikat vaan naksahtelisi kohdalleen!

Toinen mistä en voi olla kuin kiitollinen, on se, että valmentajaa kiinnostaa. Mitä teen, koska, miten, miten meni, mitä minun kannattaa tehdä. Ja kun ne tulee pitkällä kokemuksella ja ihmiseltä jota arvostaa ja jota selkeästi myös kiinnostaa, on se hienoa. Olen siis jossain määrin päässyt erinomaiseen valmennussuhteeseen jossa valmentajaa kiinnostaa mitä teen. Kari antoi perjantaina vielä vinkkejä lauantain treeniin ja kun tein ohjeiden mukaan.. Niin no, siitä lisää Kerava postauksessa! ;)

Onni on omistautunut valmentaja!