Kun mahdoton onkin mahdollista

Olen jollain tasolla taikauskoinen ihminen. Tai voiko sitä niin sanoa. Uskon vakaasti siihen että päälleni on langetettu kirous, joka takaa sen että en voi onnistua kenttäkilpailuiden kolmessa osakokeessa. Tai että jos aamulla joku menee pieleen se jatkuu väkisin koko päivän vaikka koittaisin olla positiivinen. Ollaan välillä Roosan kanssa vitsailtu, että aina on joku osakoe mennyt pieleen. Jos koulu- ja estekoe on onnistunut, maastossa on käynyt joku moka, vahinko tai muu äksidentti. Siinä uskossa olenkin elänyt pitkään. Mutta kun aikaisemminkin on rikottu rajoja, tehtiin se nytkin.

Keravan kenttäkilpailut 5.6. - kansallinen avoin helppo - 2.sija

Jäin Lauantaina porukoille Ypäjälle yöksi, etten vaan tällä kertaa myöhästyisi. Aikataulutin, pakkasin ja liikutin vielä Pyryn Karin ohjeiden mukaan. Nukkumaan menin myöhään, lienikö pientä jännitystä ilmassa, ja tunteja yöunille jäi vain pari kolme. Aamuyöstä kuitenkin nousin ripeästi, ehkä hitusen suunniteltua myöhemmin - sillä riskillä etten ehtinyt edes suihkuun enkä meikkaamaan, yhyy - ja aikaistin samalla lähtöä. Nopeasti Pyrylle letti, harjaus ja suojat jalkaan. Autohan oli jo pakattu edellisenä iltana, joten ei muuta kun Pyry, pyörä ja Äiti autoon ja menoksi!

Olimme kouluosuudella klo 9 ryhmän viimeisenä, eli alunperin laskin että riittää kun ollaan hieman ennen 8 perillä. Samaan hengenvetoon laskin ajoajan väärin - amatööri.. (tämä siis viittaus ammattiini) - ja sen takia aamusta tuli kiire kun tajusin että ollaan sussiunakkoon myöhässä muuten. Paikanpäällä kun piti vielä kiertää hokit (joita en jaksannut edes testata la illalla) ja käydä kansliassa, vessassa, ihmetellä, palloilla.. Mitä kisoissa ikinä tehdäänkään. Lopulta oltiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin, noin kymmentä vaille kisapaikalla ja oltiin matkalla jopa ehditty hakemaan aamiaista ja evästä! Myönnän oli hieman raskas kaasujalka (mistä olenkin saamassa sakon, kiitos lauantaina Ylöjärven reissun perkule)..

Kouluosuus

Kun hokit oli jaloissa, hevonen varusteissa ja kaikki kondiksessa lähdettiin kohti kouluratoja. Äiti tuli pyörällä samaa matkaa. Oltiinkin tosi hyvässä ajassa verkkailemassa ja ehdittiin siinä seisoskelemaankin tovi. Onneksi, kerrankin näin päin!

Pyry oli verkassa aika hyvä. Ei sellainen super kun valmennuksessa, mutta sellainen.. Hyvä. Verkka oli aika kamalan kalteva ja toooosi pitkä nurmikko, mutta kun se oli kaikille sama, mitä siitä valittamaan. Pohja kuitenkin oli pitävä ja verkassa sain hyvää fiilistä. 

Ja sitten ei muuta kun radalle. Hieman jänskätti kun meillä oli Marko Björs tuomarina (ihan vaan sen takia koska iiik, ihan aito koulutuomari), mutta pakko sanoa näin jälkikäteen että aivan turhaan jännitin. Ainakin minun paperini oli todella asiallinen, siis tälläistä palautetta sitä toivoisi enemmänkin. Ja ennen kaikkea oli selkeästi koko luokassa rohkeasti käytetty numeroita! Ja miten tsemppaavaa kommenttiakin vielä, heh!

Radalla fiilis oli ihan  hyvä. Aloitus oli hyvä, suora loppua kohden ehkä tahti kiihtyi. Aloitettiinkin heti 7. Keskiravi.. No eihän se venynyt mihinkään, pohkeenväistössä Pyry lähti vähän ennakoimaan ja laukkaosuus oli jotain rämpimistä (etenkin ensimmäinen vastalaukka, oikea työvoitto kun sain sen pysymään laukassa). Tai siis rämpiminen on turhan negatiivinen sana, kutsuisin sitä enemmänkin erittäin yritteliääksi ja sitä myöden ainakin läpi asti viedyksi! Radan huonoimmat numerot tulivat vasemmassa laukassa kun Pyry poikitti keskilaukka - harjoituslaukka siirtymisessä ja heti perään rikkoi vastalaukan. Sieltä siis tipahti numerot 5,5 ja 4. Muuten rata olikin 6-7 täynnä! Jopa seitsemän 7! Alakommentti lämmitti kovasti ja allekirjoin kritiikinkin täysin: "Paljon hyvää, käynti saisi olla irtonaisempaa ja matkaavoittavampaa, laukka vielä voimatonta, ajoittain kiireinen ja kaarteissa tasapainovaikeuksia". Ja näinhän se olikin!

Prosentteja saatiin radalta kerättyä siis 63,18% eli virhepisteinä -55,2 joka oli siinä luokan puolen välin vähän karvaammalla puolella, eli 13/20.

Esteosuus

Kun kouluosuus oli piiperretty läpi, palattiin takaisin autolle, otin hokit pois ja vaihdettiin estekamat päälle. Kävin kävelemässä radan ja kuuntelin sivukorvalla tuloksia. Asia mihin kiinnitin huomiota ja mistä minua varoiteltiinkin, oli erittäin tiukka enimmäisaika. Siis oikeasti tiukka.

Tiukkaan enimmäisaikaan lisätään vielä paljon linjoja, on soppa valmiiksi keitetty. Missään ei oikein päässyt oikomaan eikä oikein spurttaamaankaan. Varsinkin Pyryllä tämmöinen rata on todella hankala! Kun pitäisi laukata eteenpäin, mutta esteelle pitäisi ottaa hyvin takajaloilleen. Lisäksi kolmoissarjalle tultiin sisälle okserilla ja ensimmäinen väli oli pitkä ja sarja jatkui kahdella pystyllä... Voin sanoa että kun puoliverisellekin teki eka väli tiukkaa että sai venytettyä väliin, hieman kuumotti lähteä radalle.

Verkassa Pyry oli.. No ihan ok. Vähän semmoinen jalan takana ja ei ihan niin innokas kuin olisin toivonut, mutta ihan ok. Ekat hypyt meni vähän sähläämiseen molemmin puolin, mutta äiti tsemppaili ja viimeinen okseri isompana olikin ihan superhyvä ja sillä fiiliksellä lähdettiin radalle.

Radalta pitää kyllä nyt antaa kaikki kunnia Pyrylle. Vähän yritti kuski kämmäillä, mutta kerrankin oli heppa hereillä. Idea radalla oli mulla kyllä ihan oikea: kaikki mahdollinen missä vaan pystyi etenemään edettiin ja muuten aina ennen estettä hyvin takaisin takajaloille. Siinä kolmoissarjalle lähestyessä näin paikan aivan liian lähelle ja tiesin että jos hypytän sen siitä mihin lähelle sitä olin tuomassa, ei se todellakaan venyisi b-osalle saatika vielä c-osalle. A:n jälkeen Pyry oikein kysyi että venytänkö, mutta tein nopean päätöksen tikata puolikkaan väliin. Aivan huikea hevonen! Oikeasti teki kyllä nyt kaiken ja vielä enemmän. Mitä lopummaksi mentiin sen enemmän häiritsin, nypin ja syöksyin ja silti se hevonen toi meidät maaliin virheettä ja vielä ajassa!

Esteradalla kokonaan nollatulokset sai meidän lisäksi vain 2! Muut saivat yliaikaa tai muita virhepisteitä. Tämä tarkoitti sitä että nousimme jopa sijoille asti väliaikatuloksissa, ollessamme sijalla 5/20 ennen maastokoetta. Virhepistemäärä pysyi edelleen siinä 55,2.

Estekokeen jälkeen käytiin läpäisemässä eläinlääkärin tarkastus ja sen jälkeen kävelemässä maastorata, syötiin ja muutenkin hengailtiin. Maastorata oli mun mielestä kiva. Itseasiassa itse huolestuin siitä että pidin sitä jopa melko helppona. En nähnyt siinä oikein mitään hankalaa, muutama kohta oli missä piti olla huolellinen, mutta muuten se oli aika basic. Tai näin ainakin kävellessä siltä tuntui. Hankalemmiksi kohdiksi laskin lähinää vinolinjan ja puolikkaan coffinnin. Nämäkään ei olleet mitenkään murheita, lähinnä vain asioita mitkä pitäisi tiedostaa ja ratsastaa tarkemmin. Jälkeenpäin kanssakilpailijoiden kanssa puhuessa päädyttiin reiluun mutta hankalahkoon rataan. Mutta silti se oli mielestäni melko helppo ja no jollain tavalla aika pienikin. Tai sitten se oli huolestuttavaa kuvitelmaa :D Tietenkin aika oli tiukka, eli jos aikaan halusi ratsastaa, piti mennä oikeasti kovaa. Ja taas piti muistaa nostaa se nenä ylös ennen estettä.. 

Hyvissä ajoin oltiin hokitettu, varustettu ja verkassa. Äitille sanoin että nyt se saa vain katsoa, ei tarvitse edes kuvata. Halusin että nyt näkee ihan livenä kaiken kunnolla, ei tarvitse tirkistellä pienestä ruudusta. Äiti siirtyikin melko pian katsomon puolelle kun itse aloin verryttelemään. Pyry oli verkassa ihan kamala. Se kiskoi esteelle tultaessa ohjat pois, teki kamalia kamikaze loikkia ja ei ollut yhtään avuilla. Olin ihan varma että kaadutaan radalla kun se oli niin sählä. Väsyttää en sitä uskaltanut, mutta laukkailin kuitenkin reippaasti että sain edes jotain kontrollia. Ja aivan yllättäen olikin jo kohta kaksi minuuttia lähtöön!

Lähdössä sekoilin jotain ihan omiani. Ensin naksautin kellon liian aikaisin päälle, meinasin laittaa kypäräkameran pois päältä... Tällä kertaa kuitenkin saatiin onneksi lentävämpi lähtö kuin Ypäjällä. Tosin otettiin vähän osumaa lähtökeppiin. heh. Ja sitten vaan ne esteet tuli ja meni. Pyry oli aivan super! Loppua kohden hieman aloin nyppimään mutta se vain meni.. Epäröimättä! En edes osaa sanoin kuvailla sitä fiilistä kun hevonen antoi aivan kaikkensa radalla. Aivan kaiken. Vesiesteen jälkeen huomasin että aika on lopussa, oli todellakin kiire ja viimeinen este mentiin vähän riskillä. Kello piippasi kuolemaa maaliviivalla ja jännäksi meni se, että ehdittiinkö ajassa. Mutta vielä pitää korostaa että aivan HUIKEA hevonen, antaa kaikkensa ja tekee kaikkensa.. Olen niin sanaton!

Fiilis radan jälkeen oli niin uskomaton. En ollut edes uskoa että olin tehnyt jotain historiallista. Siis meidän historiassa. Kun vielä kuulin että menimme radan aikaan ja nousimme sijoituksissa toiseksi... Olin aivan sanaton!! Ja olen edelleen, en vieläkään oikein tiedä mitä voisin sanoa.. Ehkä mää vaan sanon et aivan huikea hevonen.. vaikkei se riitäkkään, se on jotain niin hienoa, etten osaa sitä edes pukea sanoiksi.. Tai ehkä vaan nyt oon ihan hiljaa ja jätän tän tähän koska.. en löydä enää sanoja.

niin hieno ♥♥♥