Tyytyväinen

Se on aivan huikea tunne kun on tyytyväinen hienon hevosensa lisäksi omaan ratsastamiseensa, tekemiseensä ja kokemaansa. On hienoa miten tälläisiä tunteita herää kokoajan enemmän.

Onhan se hienoa. Lähettiin vähän extempore Riihimäelle 1-tason kisoihin. Alunperin kalenterissa oli Sh-kummajaiset Urjalassa, mutta jotenkin ei napannut maksaa 35 € yhdestä luokasta. Riihimäellä samaan hintaan sai rataharjoituksena 110 cm ja 100 cm luokan. Tai siis hippasen halvemmalla. Niinpä pakattiin kaikki kotona olevat hevoset autoon ja lähdettiin Riksuun hyppäämään!

Jenna hyppäsi Mollalla 70 cm ja Miina oli Pyryn seuraneitinä. Oltiin ihan hyvissä ajoin paikalla, Molla ja Jenna pääsi ajallaan verkkaamaan, käveltiin rata ja kaikki oli ihan sujuvaa. Ratakin oli hyvä, mitä nyt Jenna mennä tipahti toisessa vaiheessa. Ei sillä, puhtaalla perusradalla tytöt ottivat kuitenkin neljännen sijan, eli palkintojen jakoon pääsi pienestä takapakista huolimatta!

puhelinlaatu, mutta poni!!

Mutta nyt sen enempää ponista ja Jennasta. Siinä oli hyvää aikaa odotella ja käytiin syömässä leipää ja siitä sitten valuttiin traikuille ottamaan Pyry ja Miina alas. Tein Pyrylle letin, äiti varusti ja lopuksi vielä käärin pintelit, harjailtiin häntää jne. Ei muuta kun hops selkään ja menoksi. Pakko myöntää että viimeiset päivät on mennyt melko pitkälti Kisamatkalla Champion juttuja tehden, joten on Pyry sitten joutunut ottaan vähän enemmän rennosti. Niinpä aloitin verkkaamaan jo hyvissä ajoin ja tein ihan samalla tavalla kun valmennuksessa: ensin kevyemmin ravia ja laukkaa, vähän välikäyntejä ja sitten enemmän avuille, laukassa paljon laukan säätelyä ja lopuksi hyppyjä. Ja Pyry oli ihan super hyvä!

Oltiin tosiaan luokan viimeisiä lähtijöitä ja fiilis oli tosi hyvä. Täällä oltiin kuitenkin vain hakemassa ratoja alle, että saadaan sinne radalle siihen tekemiseen varmuutta. En siis ottanut paineita ja oli kiva ratsastaa taas ihan riskilläkin, ilman että piti kokoajan miettiä ja säätää. Ja sen takia varmasti kaikki onnistuikin! Olen niin tyytyväinen sekä hevoseen että itseeni. Pyry oli koko radan ihan minun kanssa, teki ihan super hyvää työtä. Kun sitten päästiin uusintaan niin ajattelin sitten että tehdään se tie mitä aluksi suunnittelin. Saihan se hieman yleisöä haukkomaan henkeään, mutta piru vie! On se Pyry vaan ketterä!

Vaikka emme kovasti vauhtia lisänneet, oltiin liki 10 sekunttia toisia nopeampia ja otettiin luokan voitto. Joo, onhan kyseessä ihan pikkukisatkin, mutta kyllä se onnistuminen on aina onnistuminen! Hypättiin vielä sama rata 110 cm kokoisena rataharjoituksena, missä siis oltiin ihan yksin. Otin ekaksi pari verkkahyppyä, yhden pystylle ja kaksi okserille. Ensin Pyry tiputti molemmat, mutta sitten se skarpistui ja tajusi että esteet hieman nousivat. Ja ei kun menoksi! Ja taas aivan super hyvä! Kerrankin ratsastin itse myös hyvin sen lisäksi että hevonen oli hyvä. Ainoastaan sarjan A-osalle tuli puomi, kun Pyry hieman nyki ohjaa ja jäi turhaan siihen kiinni tuoden pieneen paikkaan eikä se sieltä noussut tarpeeksi nopeasti. Muuten koko rata aivan SUPER!