Siirry pääsisältöön

Poni menee ja kuski vikisee - Varjo-talli 12.6.

HUH, osaa olla kuuma ja helteinen päivä! Silti siitä onneksi selvittiin kisoissa ja ponikaan ei tuntunut helteestä välittävän. Vaikkei neiti taas matkalla suostunut juomaan tilkkaakaan vettä ja kotona sitten menikin varmaan 50 litraa kerta heitolla.. On se kumma kun ei tamma kisoissa tuppaa juomaan! Mutta siis aloitetaampas ihan alusta. Mollan kisaajan sanoessaan itsensä irti, piti tietenkin itse alkaa hieman treenailemaan Niinisalon kenttäkilpailuihin. Yksi estevalmennus ja sitten nämä Varjo-Tallin seuraestekilpailut, luokkina hurjat 70 cm ja 80 cm, sitten pysytään aika hyvin kuukausi koululinjalla, mitä kerran käydään maastoesteitä hyppäämässä. Ja sitten takaisin tähän päivään. Aamulla lähdettiin sitten klo 10 kohti Varjo-tallia. Mukana Molla, äiti kuskina, minä ja hevosenhoitaja ja kuvaaja Pilvi. Matka taittui hyvin, vaikka mittari taisi jo aamulla olla hellelukemissa. Perillä käytiin maksamassa ja hakemassa vettä. Yritettiin saada Mollaa juomaankiin, mutta nirppanokka päätti ettei koskekkaan veteen. Pilvi sitten talutteli hetken Mollaa sillä välin kun itse laitoimme heppa-autoa siistimmäksi.

Hevosenhoitaja Pilvi kera Mollan
Sitten vain ponille kimpsut ja kampsut päälle! Tällä kertaa varusteina oli ruskeat suitset full cheekeillä, estesatula, lampaankarvaromaani, omenanvihreä satulahuopa ja siihen sointuvat suojat sekä mustat bootsit. Ja tietenkin korvahuppua, mikä sopi huopaan, unohtamatta! Itse heitin valkoiset housut, alle pinkin topin (sopi satulahuovan reunaan!) ja päälle KL kisapaidan, väriltään vaaleansininen. Käveltiin vielä kentälle ja Pilvi käveli Mollan kanssa samalla kun itse kävelin rataa. Onneksi oltiin aika luokan alussa niin päästiin nopeasti verryttelemään. Tein kyllä tooodella lyhyen verkan, ravissa muutama kierros voltteineen, laukkaa ja siirtymisiä ja kaksi hyppyä. Siinä se. Sitten käppäiltiin siihen asti että päästiin valmistautumaan. Odoteltiin sitten vuoroamme.

Radalla Mollalla tuntui taas olevan liiankin hauskaa.. Hypätty on siis kerran valmennuksessa ja sitä ennen varmaan puolivuotta, tai oikeastaan ylikin, sitten. Siksi luokka oli nyt näin pieni. Yritin sitten hieman rauhoitella tammaa, mutta oli neidillä niin kivaa että annoin sen sitten vapaammin mennä. Olihan siinä pari kolahdusta kun lähti välillä enemmän laakana kun ylöspäin, mutta puomit pysyi ylhäällä. Jarrut tuntui puuttuvan, mutta no, kyllähän se silti kääntyi ja hauskaa oli sekä kuskilla että ponilla! Eikä poni edes tuntunut _hirvittävän_ pieneltä, onneksi! Reipas hieno tamma ja 0-0 tuloksella (ja nopealla ajalla, kiitos ponin) sieltä sitten saatiin sinivalkoinen ruusuke. Hieno tamma! Nyt taas uskaltaa kuskikin lähteä korkeampiin luokkiin kun sai hieman varmuutta ;)





Onnellinen ponikuski :D

Sitten olikin melkoinen tauko viimeiseen luokkaan. Käytiin Molla viilentämässä välissä ja yritettiin TAAS juottaa, mutta ei niin ei.. Sitten Pilvi sai taas kävellä hetken sen kanssa ja lopulta seistiin sitten aikamme varjossa. Kuuneltiin että luokkaan olisi tullut 4 jälki-ilmoittautunutta, joten lähtisin vasta 8. Todellisuudessa siinä oli vain yksi jälkkäri, joten kiire sinne verkkaan tuli. Heti verkassa kierros ravia, laukka, pari hyppyä ja siinä taa se. Sitten odoteltiin vielä omaa vuoroa ja mentiin radalle. Tällä kertaa Mollalla oli jotenkin vielä enemmän meno päällä, joten huikkasin sitten äidille että nyt tippuu puomit..


Mutta eihän ne puomit minnekkään tippuneet. Poni oli reipas ja kiva ja kuunteli ja kaikkea! Muutaman lähestymisen otin liian lähelle ja yhdellä esteellä (missä alhaalla kuvakin) on jalat tammalla hieman sekaisin, mutta puhtaasti meni! Herranen aika kun kuski voi olla ylpeä. Muutama kuskin oma tyhmä moka, mutta poni pelasteli ja oli hieno! Ja vaikken ratsastanut aikaa, tein yhden lyhyemmän tien. Ja silloin kun sitä tein, olin ihan varma että poni kieltää (niin lähellä ja tiukasti käänsin) mutta ei, yli ja puhtaasti! Paljon pusuja ja haleja sai heppa kaikilta, minulta, äitiltä ja Pilviltä! Ja 0-0 tuloksella jälleen se sinivalkoinen ruusuke!


Jalat solmussa, mutta puhtaasti yli

seuraavan kerran iloisesti liidellen ;)


Että ei mennyt kyllä huonosti, vaikka kuski ja hevonen ei piiiitkiin aikoihin kisoissa yhdessä (estekisoissa) ollut käynyt. Ja äitiäkin tuppasi jännittämään, tärisi kuulemma katsomossa :D Sitten Molla vain käveli kunnolla Pilvin kanssa, pestiin se nopeasti rätillä ja matka kotiin alkoi. Kotona sitten vielä pestiin heppa ja sai mennä sisälle lepäilemään. Yöksi (jos nyt ei hirvittäviä ukkosmyrskyjä tule) saavat hepat mennä laitumelle ja aamulla sitten haetaan pois. Hieno hieno tamma, tästä on hyvä meidän mennä kohti Niinisalon kenttäkisoja! :)

pahoittelen ilmettäni, oli humoristinen tilanne :D Palkinnot tässä: ruusukkeet, pokaalit, auto pesu ja paita


Kommentit

  1. Saanen kysyä miks kisaaja sano ittensäirti? Ja onnea!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia! Ei olla ihan suoranaista vastausta saatu itse kuskilta, mutta ajanpuutteen ja kiinnostuksen puutteen takia lopetti. Ei tässä mikään muuten harmita (ja en ole vihainen, ainakaan paljoa, kuskille), mutta kun on koko kevään treenannut tammaa ja antanut toisen ponin ratsastajan jäädä taka-alalle. Ja tietty, oma treenaaminen ponin kanssa jäänyt tosiaan vähäiselle ja heinäkuussa olisi ensimmäinen sph mestaruus :')

    VastaaPoista
  3. Ettei olis nää hevostalli.netin ilkeet kommentit lopetuksen syynä...?

    VastaaPoista
  4. Anonyymi, en usko että on kyseisiä kommentteja ikinä lukenut ^^

    Tyra, kiitoksia! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov