Siirry pääsisältöön

Tykki Tykittäjä Pyrde - KAKE alue-estekilpailut 10.7.

Wuhuu, kunnialla selvisin tosiaan kisoista! Hieman jänskätti, kun hypätty on kerran ja kerran maastoesteitä ja luokkina oli 70 cm ja 90 cm! Ja voin sanoa että noista paremmin meni se korkeampi. Lisäksi näin sivuhuomautuksena on pakko sanoa että Pyry on järjettömän hieno maastoesteillä! Kävin sillä hyppäämässä tiistaina ja se oli niin sanoin kuvailemattoman upea että meinasin selkään pyörtyä onnesta. Mutta palataan takaisin tähän päivään, kyllä te vielä joskus kuulette tarkemmin niistä maastoesteistäkin ;)

Mutta siis, aamu lähti käyntiin Pyrden letityksellä. Sormethan siinä kipeeksi jälleen tuli kun yritin saada kireän hienon ranskanletin. No, tuli siitä kohtuu kireä, mutten sitä hienoksi sanoisi.. Ja sitten heppa autoon ja menoksi. Matka taittui sujuvasti, hieman herra hirnui, mutta muuten käyttäytyi esimerkillisesti. Kisapaikalla olin ylpeä kun (pientä hirnumista lukuunottamatta) erittäin hienosti käyttäytyi. Ensimmäisessä luokassa lähdimme seitsemänsinä, joten aika pikaisesti pääsimme verkkaamaan. En verkannut pitkään, aluksi käynnissä hieman taivuttelua, pikkaisen ravia, muutama laukan nosto ja pari hyppyä. Sen verran lämpsäkkä päivä oli etten halunnut turhaan sitten väsyttää.

Rata oli.. Kauhea! En keskittynyt ratsastamiseen ollenkaan, esteet olivat niin PIENIÄ ettei edes tuntunut koko luokka järkevältä. Tai en tiedä. Itsellä on joku vamma päässä ja en vaan osaa hypätä siististi taas pieniä, pitää yrittää opetella.. joten siinähän se meni. Perusrata puhtaasti, harmittavasti uusinnan eka tippui kun heppa kompuroi hieman kaarteessa ja tasapaino ei sitten ehtinyt palautumaan. Ylpeä silti olen hepasta, oli reipas ja meni ihan innoissaan, ei tarvinnut potkia eikä pyytää vaan nätisti omalla moottorilla liikkui! Ratsastaja oli vain ihan takapuolesta. HYI ei edes kuvia tekisi mieli laittaa esille niin järjettömän kauheaa menoa se oli.. Yhden ihan kohtalaisen ookoon kuvan missä vain kenotan ja katson ihan väärään paikkaan yms saatte, se on ainut edes julkaisukelpoinen!

Kuvasta kiitos Annika M!
keskittyneinä radalla


Ja sitten olikin piiitkä odotus väli kun oli pari poniluokkaa välissä. 90 cm jännitti itseäni hirveästi, sillä Pyryn kanssa olen kerran hypännyt (max 85 cm) ja kerran mennyt maastoesteitä. Joten hieman jänskätti. Oltiin vielä aika luokan loppupäässä, joten sillä välin kun Pilvi kävelytti Pyryä, katselin muiden suorituksia. Radalta lähdettiin hakemaan vain ja ainoastaan puhdasta suoritusta ja kvaaleja kenttäkisoihin. Yllättävän nopeasti olikin sitten jo aika hypätä ruunan selkään ja matkattiin kohti verkka-aluetta. Ja yllätyin oikeasti todella positiivisesti kun hevosessa oli vauhtia! Se imi esteille ja halusi selvästi mennä. Yksi kielto tuli verkassa kun aloin hieman liika himmailemaan, mutta muuten heppa oli upea ja jännitys mahassa kasvoi!

Juuri ennen radalle menoa äiti kävi äkkiä heittämässä minulle turvaliivin (kiitos kiitos, olin jo paniikissa ilman sitä!) ja sitten ei kun radalle. Pyry tuntui todella hyvältä ja reippaalta, meni ja teki innoissaan. Ykköselle tuli pieni kannustuskarjaisu (itselle enemmän kuin hevoselle :D) mutta sitten aloin keskittyä ratsastamiseen ja HERRANEN AIKA, Pyry oli upea! Se oli todella vauhdikas ja hyppäsi ilmavasti ja varmasti. Linjalle harmittavasti en ollut tarpeeksi nopea saamaan kiinni ja toinen osa (este nro 5) tippui, mutta olen YLPEÄ herrasta ja saimme ensimmäisen kvaalin! jipii! 90 cm on mielestäni paljon parempi, keskityin itse paremin, hevonen nautti menosta ja ah, se oli hieno fiilis! Ja ps. tuli vielä paaljon hienoja kuviakin! Tässä sekä Pilvin että Annika M:n kuvaamia kuvia, yritin valita parhaimmat :)




Olen NIIN ylpeä! Vaikka 90 cm tulikin 4 vp, en voi olla tyytyväisempi, se ei ikinä ole ollut noin hyvän tuntuinen! Nyt toivotaan että saadaan vielä ensi vkl kummajaisista puhdas suoritus niin päästään sitten kisaviikoille harrasteeseen, saapi nähdä :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov