Astetta masentavampi päivä

maailman surkein hevosenomistaja esittäytyy

Tämä on taas niitä päiviä. Koko päivän on satanut tai tihuttanut vettä, ei tiedä onko kello aamulla kuusi vai illalla kuusi. Eilen fiilis oli vielä hyvä ja letkeä, tänään olen ollut todella hämilläni ja masentunut. Toinen päivä ilman tallia ja hevosia. Se että se talli ja ne hevoset on ollut vieressä kuusi vuotta ja jos muuten ei ole tallissa käynyt kuin siivotakseen karsinat ja hoitaakseen tallit, on silti ollut fiilis siitä että on mukana siinä, käsittelee päivittäin hevostaan. Entä nyt? Ei ole hevosta kotona ja en ole kahteen päivään päässyt tallille.

Maanantaina sain ylimääräisen vapaapäivän töistä, joten kävin illalla pitkällä maastolla Pyryn kanssa. Nautin ratsastamisesta ja tallilla touhuamisesta. Pari-kolme tuntia tallilla ja mieli on yllättävän hyvä ja positiivinen. Eilen en päässyt tallille koska olin töissä 6.30-18.30 ja tänään en päässyt tallille kun töissä olin 6.30-21.45. Alan vähintäänkin ymmärtämään _täysin_ isäpuoltani siinä suhteessa että haluaisi myös olla kotona - nythän en tule kuin kotiin nukkumaan että aamulla jaksaa taas lähteä töihin.

Tunnen olevani maailman surkein hevosenomistaja. En sen suhteen etten huolehtisi hevosista, minulla on Pyrylle ja Mollalle maailman paras paikka tällä hetkellä, missä ne saavat paljon rakkautta ja rapsutuksia sekä liikuntaa. Siinä se ehkä onkin, minäkin haluan olla rakastamassa, rapsuttamassa ja liikuttamassa hevosiani. Tiedän että päätöksiäni arvostetaan ja samantien jos ilmoitan etten halua että Pyryllä ratsastaa kukaan muu kuin minä se onnistuu täysin. Miksi tekisin niin? Koska olen itsekäs? Hevonen tarvitsee liikuntaa ja takuulla siitä pidän huolen että Pyry että Molla saavat sitä tarpeeksi ja mahdollisuuksien mukaan.

Pyry kävivät tänään keskiviikkokoulukisoissa ja saivat hienosti yli 62% ja oli 5. sijalla. Ja minusta on kauheaa se miten pahalta minusta tuntuu. Petra on mielettömän ihana ja paras ihminen ja varmasti ainut Äidin ja Terhin jälkeen jonka haluan Pyryllä ratsastavan vakituisemmin. Olen nähnyt kuin Petra ratsastaa Elmoa, Mollaa ja Pyryä ja ratsastustaidoissa, hevosen käsittelyssä tai muussakaan ei ole moitittavaa. Ehkä onkin kyse vain siitä harmituksesta minkä koen kun en itse pääse menemään. Ja lisätään siis että minä itse kysyin haluaako Petra mennä sinne kisoihin, ei todellakaan mitenkään väkisin pyydetty tai kysytty. Eilen se kuulosti hyvältä idealta ja tänään koin hirveää henkistä morkkista siitä että en ollut itse selässä.

Olen surkea omistaja, kaveri, ylläpitäjä ja ihminen. Hyi kun ärsyttää tämmöinen. En ymmärrä kuinka voin jo toisen päivän jälkeen olla näin lukossa ja pahoittaa mielen koska en itse treenaa ja ratsasta sekä ennen kaikkea ole tallilla rapsuttelemassa ja viettämässä aikaa hevosten kanssa. Tuntuu siltä että olisin hylännyt ne. Mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä Pyrylle? Molla on minun aina, mutta sen kanssa olen työskennellyt viimeksi tosissani yli vuosi sitten ja olen asettanut Mollalle ja Jannille tavoitteita. Entä minä ja Pyry? Miten ikinä voin saavuttaa tavoitteita jos en pääse treenaamaan? Kyllä, vielä kaksi viikkoa jäljellä, mutta onko sitten enää mitään "sidettä" jäljellä meidän välillä?

Ehkä minäkin olen vain herkkä ja haluan omistautua harrastukselle, mutta.. Miten sen sanoisi. Tuntuu tällä hetkellä että petän itseäni sanoessani että minä tai Pyry luottaisimme toisiimme tai edes osaisin ratsastaa sillä. 

En minä tiedä mitä yritän sanoa, yritän vain purkaa pahaa oloa!

Edes onnistumatta siinä..

Takaisin tänne!