Eräänä kauniina päivänä..

Nyt meitä on hemmoteltu kauniilla auringon paisteilla..

Ja ennen kaikkea paukkuvilla pakkasilla! Ostettiin hyvään väliin hevosille uusia toppaloimia ja nyt on heti päässyt nuo kokeilemaan niiden lämpöä. Hyvin kelpaa olla pihalla, pakkasen paukkuessa! Minusta on niin hölmöä kun en ehdi / viitsi oikein kirjoittaa mitään kummoisempia kuulumispostauksia. Tämä nyt lähinnä on sen takia, kun ei ikinä ole materiaalia, vaan aina tulisi olemaan vain enemmän tekstiä. Ja kun eipä nämä meidän arkiratsastukset tällä hetkellä päätä huimaa, kevyttä tuuppailua kotikentällä tai maastossa sen mukaan mitä pohja antaa periksi. Eli kovin erikoisia kuulumisia ei toisaalta täältäkään suunnalta ole antaa..

Eilen kuitenkin päätin edes yrittää kuvata minun Ikke-pokkarillani edes muutama hassu epätaiteellinen nopea räpsäisy. Oli taas kiireen poikasta, joten en ehtinyt edes jäädä miettimään sen tarkemmin miten päin räpsin tai miksi. Kunhan otin kuvia ja pelleilin kuin nuorempana! On se kiva joskus näinkin tehdä. 

Lähdin tosiaan (eilen) Ypäjälle ajelemaan vasta puolen päivän jälkeen ja tiesin olevani omasta aikataulusta myöhässä. Lopulta tein kompromissin ja Pyry sai viettää vapaata, mutta lehmä joutui käymään kentällä kääntymässä. Sille kerääntyy selkeästi pakkasvirtaa ja kyllä oli kypärässä yksi päivä pitelemistä kun meinasin - ensimmäistä kertaa!! - tulla sen selästä vauhdikkaasti alas. Tamma oli tosiaan päättänyt ettei laukanvaihtoja sallita tämän laukatessa pellon reunaa ja heitti sellaisen kokovartalopukin että löysin itseni kaulalta istumasta. Elämän filminauha kelautui jo silmissä ja tilanne hidastui sanoin kuin tippumistilanteissa, mutta jollain apinointi taidoilla olinkin palautunut satulaan! En itsekkään oikein tiedä miten siitä olin päässyt edes takaisin tasapainoon, mutta parempi näin!

Alli on siis joka päivä päässyt liikkeelle ja virtaa silti kerääntyy. Maneesille päästään vasta viikonloppua vasten, joten siihen asti pitää keksiä oheistoimintaa. Tamma on kyllä niin ihana kun se tulee tarhassa aina iloisena vastaan ja on niin mielellään lähdössä töihin. Siitä huomaa kyllä heti löysemmät päivät, ei suinkaan vauhdin tai vaarallisuuden takia, vaan se alkaa heti enemmän kiukuttelemaan kun joutuu olemaan "löysemmällä". Eilen tosiaan käytiin kentällä tekemässä lisää siirtymisiä ja otettiin hieman laukkaakin mukaan. Koska omat ratsastusvarusteet oli kehnot - mielummin lämmin kuin kylmä! - niin päädyttiin kuitenkin pysymään pääasiallisesti käynnissä ja ravissa. Pikku hiljaa eteenpäin ja niin kauan jyystetään sitä käyntiä että saadaan siinäkin siirtymiset juuri niin tasaiseksi kuin kuski haluaa!

Tänään taas tamma pääsi hieman maastoon ja menin pienelle metsäpolulle missä oli hieman pehmeämpää kun lunta oli kertynyt. Ei kuitenkaan niin pehmeää kun olisin toivonut, mutta kyllä siinä kelpasi antaa tamman edes hieman venytellä jalkojaan. Olen oppinut jo istumaan yllättävän hyvin sen pukeissa ja tänään niitä ei edes kovin paljoa esiintynyt! Heti kun sai laukata hieman enemmän eteen tai pidempään, kaikki pukittelu ja protestointi loppui heti. Virtaa kertyy, virtaa kertyy!

Nyt kun saataisiin vielä enemmän lunta ja pelto lainaan, olisi kyllä yksi unelma taas täyttynyt! Pitää alkaa naapureilta kyselemään löytyisikö läheltä peltoa missä pääsisi nämä meidän vauhtihirmut hieman revittelemään ja irroittelemaan paikkojaan. Pyrystäkin huomaa että se repeilee kohta liitoksista kun ei pääse menemään kokoajan täysillä panoksilla, vaan joudutaan hieman tarkkailemaan pohjia ja laskelmoimaan kuinka monena päivänä viitsii pyöriä vähä lumisella kentällä. Ehkä tämä talvikin vielä muuttuu lumisemmaksi, tai viimeistään kevään korvilla sulaa kokonaan pois ;)

Pyryn kanssa käytiin tänään myös nopeasti maastossa. Nopeasti sen takia kun piti se ensin ratsastaa mutta kun herra ei antanut tarhasta kiinni, jätin sen sitten suosiolla sinne yksin huutamaan ja lähdin ensin Allin kanssa maastolenkille. Pyryn lenkistä tuli nopea kaikinpuolin, sillä vauhtikin kasvoi hieman liikaa innostuksen myötä. Positiivista on tosiaan se että ainakin on energiaa ja halua liikkua! 

Ollaan Pyryn kanssa myös paljon tuuppailtu koulua ja tuntuu että se menee nyt taas paremmin kuin koskaan. Liikkuu niin kivasti joka päivä että kohta varmaan pitää taas joku palikka hajota ettei liian pilvilinnoihin päästä ;) Herra linssilude pelkäsi myös kovasti kameraa kun yritin ottaa meistä kaverikuvaa. Höpsö eläin..

Tämä nyt lieni tälläinen pikainen kuuluminen, ollaan hengissä, mutta ei tehdä mitään erikoista taaskaan. Ehkä tästä taas ryhdistäydytään piiikku hiljaa. Taas olen matkalla töihin yöksi ja olen ihme kyllä myöhässä, eli tämäkin lie oleva tälläinen pikapostaus. Toivokaa ihmeessä postauksia, kirjoitusintoa olisi, mutta ei kuitenkaan mitään kunnollisia materiaaleja treeneistä.. Enkä minä viitsi noita korvakuviakaan esitellä kaiken aikaa ;)