Vai olisiko päivän sana positiivinen jännitys?
"On uskallettava rämpiä ja riskeerata, jotta voisi päästä eteenpäin. Muuten juuttuu lähtökuoppiin."
Pitkään olen jo päässänikin pyörittänyt ajatusta siitä mitä jännittäminen on. Pitkään oma itsevarmuus oli todella alhaalla ja jännittäminen oli enemmän ahdistusta. Tällä hetkellä olen niin ristiriitaisella olotilalla jännittämisen suhteen. Huonosti menneiden kisojen jälkeen valtava pettymys kasvatti kysymyksen: pitäisikö minun ahdistua tai jännittää?
Minä rakastan kilpailuita sen tilanteen takia. Mielestäni on ihanaa juuri se jännittäminen. Perhosia vatsassa, hieman polvia heikottaa, syke nousee. Todella jännittävässä kisassa tuntuu ettei muista hengittää. Onko tuo jännittäminen sitten pahasta?
Jännittäminen on tunnetila, jota varmasti jokainen kilpaileva kokee. Ja kun tänään autossa istuessani radio Suomipopilta alkoi haastattelu (en kuollaksenikaan muista ketä haastateltiin, mikä on sääli!), missä mies henkilö kertoi esiintyjälle aiheutuvasta paineesta. Hän oli itse työskennellyt viestinnän ammattilaisena ties kuinka monta kymmentä vuotta ja kertoi edelleen jännittävänsä. Kädet tärisevät, kylmä hiki nousee iholle, vähintään syke nousee. Jännittäminen kuuluu esiintymiseen ja kilpailemiseen. Paras lausahdus mitä hän sanoi oli:
"Jännittäminen kertoo siitä, että homma tulee suoraan sydämestä"
Jännittäminen on siis luonnollista ja jollain tavalla myös toivottavaa. Kilpailuun - kuin myös ratsastukseen yleensä - kuuluu paljon tunteita; menestyksen iloja kuin myös pettymyksen surua. Niin kuin jännittämistäkin. Ne suuret onnistumisen ilot lyövät läpi jopa niistä pettymyksen kyynelistä. Positiivinen pieni jännitys, takaa lopulta täydellisen flown. Kun seuraavan kerran katson isoa trippeliä pienellä pakokauhulla, muutan sen ahdistuneisuuden enemmän positiiviseksi jännitykseksi. Olen valmis suoritukseen ja aijon selvitä siitä - vaikka jalat makaroonina!
parhaimmat saavutukseni olen saanut radoilla missä olen jännittänyt enemmän kuin ikinä
Jännitätkö sinä?
Entä auttaako jännistys sinua parempiin suorituksiin?
Mä jännitän aina ku oon kisoissa, mutta sitte ku pääsee radalle nii se vaan katoaa..? Aina kisoja edeltävänä iltana käyn tsekkaamassa kaikki jutut et on varmasti ookoo. Ku jännitän kesken radan saatan unohtaa sen tai sitte en tee mitään eli vaan matkustan. Mutta useimmitenen jännitä muutakun verkassa. :)
VastaaPoistaMun mielestä kisoihin kuuluu pieni positiivinen jännitys. Se kannustaa skarppaamaan ja yrittämään vähän enemmän. Jos kuitenkin jännitys kumpuaa esimerkiksi siitä, että mitähän muut ajattelee omasta ratsastamisesta, jännitys muuttuu nopeasti negatiiviseksi ja pahimmillaan pilaa suorituksen. Myös kokemus auttaa lieventämään liiallista jännitystä, joka häiritsee keskittymistä. Nämä on mun mietteitä aiheesta :) Itsellä kisoissa nykyään jännitys katoaa yleensä silloin, kun pääsee hevosen selkään ja voi alkaa verkkaamaan tai viimeistään, kun pääsee radalle. Toisaalta radalla on niin keskittynyt omaan suoritukseen, että sitä saattaa alitajuisesti kuitenkin olla pieni jännitys päällä, jonka huomaa siinä, että on kiire ratsastaa rata loppuun.
VastaaPoistaTsemppiä kisoihin! Sun blogista on kiva lukea teidän edesottamuksista ;)
Musta jännittäminen kuuluu kisoihin tai esiintymiseen yleensä, jos ei jännittäis se kertois siitä että on "iha sama" onnistuuko vaiko eikö. Jännitys tuo sellasta pientä positiivista kutinaa ja kipinää siihen tekemiseen, mutta tietysti liika jännittäminen sellanen minkä takia joutuu kipsiin niin on vähän huono juttu, mutta sekin hellittää ajan kanssa kun rutinoituu siihen kilpailemiseen ja esiintymiseen yleensä. Jännittäminen on luonnollista ja yleistä eikä sitä mun mielestä pidä hävetä!
VastaaPoistaTietynlainen jännittäminen kuuluu kisatilanteeseen. Pienellä jännityksellä voi olla positiivisia vaikutuksia, se voi saada suoritamaan paremmin kisoissa ja tehdä tyytyväiseksi. Silloin kun jännitys muuttaa tunnetiloja (iloisesta vihaiseksi) se ei nää ole hyvästä. Myös silloin jos se viha kohdistuu siihen hevoseen ja ratsastaja tekee typeriä päätöksiä.
VastaaPoistaUskon kokemuksen lieventävän jännitystä sekä se että tietää mitä haluaa saavuttaa kisaamisella. Omaksi huvikseen kilpailevalla on asenne aivan erilainen kuin sillä joka haluaa päästä etenemään kisaurallaan. Mä jotenkin uskon, että asenne ratkaisee tässäkin asiassa enemmän. Tietenkin sellainen persoona joka suuttuu heti jos asiat ei mene niikuin toivoo tulee ja asettaa odotukset korkeammalle kuin itse on tulee väkisinkin pettymään.
Jännityksestä voi päästä eroon ja sellaisia kursseja järjestetään. Tiian (voitto kotiin) blogista löyty vastaava kirjoitus. Oli myös juttua netti kurssista johon voi osallistua. Ajattelin linkittää sivuston jos haluat kurkata asiaa :)
http://www.ridingflow.fi/