Kisamatkalla

Tuossa viikko takaperin menin tilaamaan itselleni vähän extempore kypärän. Onhan tässä aikakin ollut, sillä kaikki tämän hetkiset kypärät (pois lukien Charles Owenin J3 kenttäkypärä) on kokenut enemmän tai vähemmän kolhuja. Uusin, viime vuonna ostetun Caldenen kanssa päädyin pää edellä esteen joukkoon ja palasia sai painella takaisin paikoilleen. Eli uusi kypärä olikin ajankohtainen! Se minkä lopulta tilasin oli Charles Owen YR8 Sparkly . Itsellä on tosiaan jo yksi CO kypärä ja olen tykännyt kovasti. Tämä malli ei kuitenkaan valitettavasti istunut yhtään päähäni vaikka käsitykseni mukaan oli matalaprofiilikypärä. Minulla on sen verran pieni, korkea ja ihmeellinen suippo pää, etten viitsinyt kypärästä edes lappuja irrottaa vaan laitoin sen suoraan myyntiin. Nyt kypärä matkaakin (toivon mukaan) uudelle onnelliselle omistajalle pian.  Halusin kypärästä silti kirjoittaa, sillä tälläiset kypärät jakavat mielipiteitä. Itse pidin aivan älyttömästi tästä ulkomuodosta, on jotenkin ...

Onko juoksuttaminen turhaa hevosen rasittamista vai avain monipuoliseen liikuntaan? Juoksuttaminen.  Olen saanut kuulla niin paljon eri versioita siitä onko juoksuttaminen yksi hevosen monipuolisen liikunnan muoto vai onko se vain täysin turhake muiden joukossa. Onko vanhemman hevosen juoksuttamisessa ideaa? Vai onko liinassa pyöriminen tarkoitettu vain nuorisolle? On monenlaista tapaa juoksuttaa. Apuohjilla, ilman apuohjia, liinalla, ilman liinaa, kahdella ohjalla.. Tapoja on varmasti yhtä monia kuin tekijöitänsäkin. Itse olen pitänyt juoksuttamista vapauttavana, ja yhtenä monipuolisen liikunnan muotona. Olen myös juoksuttanut monella eri tapaa; liinalla apuohjilla, liinalla ilman apuohjia, irtona ja myös joskus epäonnistuneesti kokeillut kahdella ohjalla (mikä olisi kiva joskus oikeasti oppia).  Voisin sanoa olevani vanhan kansan juoksuttaja . Tai onkohan edes sellaisia? Olen kuitenkin oppinut saanut ajoilta jolloin ei vielä juoksuttaessa käytetty kuin pääas...

Kun on tullut itselläni ajankohtaisen pakolliseksi alkaa tutustumaan myös ihmeelliseen ravimaailmaan, ajattelin myös kirjoittaa tuntojani, poimintoja ja mietteitä tänne puolelle. Minä, todellinen ratsupelle kuten kovanluokan raviammattilainen saattaisi sanoa, pistän suuren nenäni ravimaailmaan ja alan tutukimaan, pohtimaan ja kertomaan miten meidän maailmamme eroavat. Ehkä hieman dramaattisesti lausuttu nämä alku sanat, mutta blogissa tulee nyt ilmestymään jatkossa myös tälläistä ravurit vastaan ratsut  -postaussarjaa, jossa seurataan miten ravureilla ja ratsuilla - ja niitä hoitavilla ihmisillä - erilaiset asiat eroavat. Postaussarjan ensimmäinen osa käsittelee meille tällä hetkellä ajankohtaista asiaa. Kun ratsupuolelle ja käyttöön sekä näyttöön tarkoitettu nuori shetlanninponitammamme Miina rokotettiin ratsujen rokotusohjelman mukaan ja puolestaan tulevaisuuden ravikuningas eli nuoriherra Herkku rokotettiin ravureiden rokotusohjelman mukaan tuli minulle väistämättä etee...

Meillä ei paineta vuoden vaihteessa jarrua vaan pikemminkin kaasua! Olen tässä tehnyt tilausulkoasuja ja viimeisintä tehdessäni itselle tuli oikein paha mieli siitä miten poljen omaa blogia ihan jäljessä. Mitään kaunistusta ei oikein ollut esillä ja kaikki oli vähän heitelty sinne tänne. Siiitä se ajatus sitten lähti. Aloittaa vuosi ihan puhtaalta pöydältä! Niinpä otin läppärini eräänä iltana syliini ja aloin töihin. Tuntien tuskailun jälkeen olin saanut grafiikat kasaan ja vielä useampien tuntien jälkeen olin onnistunut taistelemaan itseni voittoon. Vihdoinkin pääsin luomaan jotain sellaista mitä ei varmasti tule muissa blogeissa vastaan. Tai no, enhän minä kaikkia suomen blogeja tietenkään ole läpi käynyt, mutta ainakin niiden tuskaisten koodaushetkien jälkeen voin olla satavarma, ettei tämmöistä ainakaan helpolla ole saatu aikaiseksi.  Nyt siis on aika aloittaa vuosi 2016: uudella ulkoasulla ja uudella puhdilla lähdetään tekemään tätä vuotta! Nyt siis aika heräte...

Onko tämä kapinointia SRL vastaan vai vaan pienen tavallisen ihmisen mietteitä? Ainakin 90% blogini lukijoista tietää, että harrastan kilpailuiden sponsorointia ja järjestämistä. Se tuo elämääni paljon iloa ja tunnetta siitä, että minä oikeasti teen jotain muiden eteen. Tuohan se myös mukanaan suunnattomasti stressiä ja jännitystä, mutta kaikki se hyvä voittaa myös pienemmän pahan. Melkein jokainen näistä 90% tietää, että olen järjestänyt Kisamatkalla-Cupin kaksi kertaa, vuosina 2014 ja 2015. Tänä vuonna meillä oli myös aloitteleville ratsukoille suunnattu Kisamatkalla Springcup. Ensi vuodelle olen jo paljastanutkin, että Kisamatkalla tapahtumia tulee olemaan. Ja se pitää paikkaansa, sillä ensi vuonna järjestetään Kisamatkalla Dressage Battle, Kisamatkalla Derby ja Kisamatkalla Champion! Se mistä nyt haluan avautua liittyy Kisamatkalla Derbyyn. Olen kirjoittanut haaveista toteuttaa Derbyn Marraskuussa 2014 . Ei päästy vuoden vaihteeseen asti, kun kirjoitin jo haaveiden k...

Mihin tämä minun blogini on menossa? Onko tämä nyt kääntymässä itseäni vastaan? Onko tämä enää sitä mitä blogilta olen halunnut? En ole ensimmäistä kertaa varmaankaan miettimässä näistä kysymyksiä - enkä uskottavasti viimeistäkään kertaa. Olen aina pitänyt rehellistä blogia. Täällä on kerrottu ylä- ja alamäet, onnistumiset, epäonnistumiset ja omat typerimmätkin mokat. Olen laittanut itseni aina likomaan ja seissyt jokaisen sanani ja tekoni takana. Myöntänyt virheeni ja saanut joskus jopa ikäviä kommentteja. Silti olen pysynyt linjassa - blogin on oltava rehellinen, aito. Nyt olen taas erittäin herkällä alueella. Mieleni tekisi kirjoittaa blogiin ajatukseni tämän hetkisestä tilanteesta, sillä teksti suoranaisesti huutaa itseään valkoiselle pohjalle. Vaikka kirjoitin sen valmiiksi luonnoksiin, en ikinä painanut julkaise-nappia. Miksen? Sillä bloggaaja ei saa olla ikinä väärässä. Olen tehnyt paljonkin hevoselämässä vääriä valintoja, puolustanut tekemistäni minkä o...

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...

Olen käynyt yllättävän monella eri valmentajalla, varsinkin estepuolella. En nyt miljoonilla, mutta kyllä kymmenillä eri valmentajilla, ansioituneilla, osaavilla ja ei niin osaavilla. Kaikilta on jotain oppinut. Jos ei muuta niin ainakin sen ettei juuri se valmentaja ole meille se oikea. Viime vuoden kevään jälkeen jäimme hevosten kanssa vähän tyhjän päälle. Olin luopunut ideasta löytää meille sopivaa valmentajaa. Kun omistaa kaksi täysin erilaista hevosta, tuntuu vaikealta löytää valmentaja joka ymmärtää molempia. Sitä ettei Pyryä pysty laittamaan puoliverisen muottiin vaikka se hyppääkin taloja ja että Alli on iso, vahva ja toisinaan kovinkin hankala. Puhun nyt postauksessa lähinnä esteratsastuksessa valmentautumisesta, sillä kenttä- ja koulupuolella minua on valmentanut vai muutama eri ihminen. Esteille meille on tuntunut kaikista vaikeimmalta löytyä valmentajaa. Kaikki alkoi aikanaan kun ostimme Mollan ja aloin sen kanssa käymään Tiinan (ent Vähämäki) valmennuksissa. ...

Ilman sitä onnistuminen ei tuntuisi miltään Niin kauan kuin ihminen ei ole täydellinen, sattuu sille inhimillisiä virheitä. On ne sitten verkassa tapahtuvia erheitä, huonoja ratoja, askelvirheitä, ajatuskatkoksia. Sattuvat ne treenissä tai muuten hevosten käsittelyssä. Vaikka pyrin itsekin minimoimaan epäonnistumiset, olen kuitenkin vielä niin epätäydellinen että niitä sattuu. Ja tuntuu että tänä vuonna sattui vielä hieman enemmän kuin aikaisempina vuosina. Jos puhutaan vaikka ihan hevosen selästä tippumisesta. Sanotaan vaikka että etäisyysvirheitä tai verkan ajan arviovirheitä nyt on sattunut satunnaisen epäsatunnaisesti muutenkin. Viimeksi olen kuitenkin hevosen selästä tippunut vuonna 2012. Siis ennen tätä vuotta. Tänä vuonna en jaksanut edes laskea kuinka monta kertaa jalkauduin, niin kisoissa kuin treeneissäkin. Ajattelin hauskuuttaa nyt ennen kaikkea itseäni ja laittaa teille tähän muutaman kuvan ja videon kertomuksineen mitä kaikkea sitä onkaan tänä vuonna sattunut!...

Minulta kysytään usein, mitä sponsoroinnilla tarkoitan. Nyt kun lähestymme vuoden loppua ja ensi vuonna odottavat uudet kujeet, ajattelin kertoa teille, miten sponsorointi noin yleisesti menee ja mikä on vain sitä extraa. Usein minultao on kysytty mitä sponsoroiminen tarkoittaa. Pinnalta sanottuna, noin pelkistettynä se on hyvän mielen saamista, rahan avulla. Sponsorointi on siis suoranaista rahan lahjoittamista: taloudellisesti siitä ei itse hyöy, mutta henkisesti se voi olla isokin saavutus. Niin kuin moni tietää, olen sponsoroimisesta haaveillut jo pitkään. Rakastan ruusukkeita, näyttäviä palkintoja ja hyvää mieltä. Parasta on nähdä ihastunut katse saadessaan upean palkinnon tai hymy joka yltää korvasta korvaan. Ei ole parempaa kuin jakaa oman Cup-kilpailun palkinnot niille, jotka ovat ne ansainneet. Miten voi sponsoroida?  Rahalla. Ota haluaamaasi seuraan tai kilpailuun yhteyttä ja kysy mitä yksi luokka maksaa. Ei kannata aloittaa liian isolla haukkauksella, va...

Että kirosin klipperiä. Piti senkin sitten alkaa tekemään raidallista jälkeä, liekö terät taas tylsät. Samalla hinkkasin ponia pyyhkeellä kuivatksi. Se oli palannut kärrylenkiltä vaahtoavan hikisenä - ponilla oli ollut hieman kivaa. Oli pesty, kuivateltu loimien kanssa, pyyhkeellä kuivattu, harjattu.. Hyvä etten hiustenkuivaajaa sisältä hakenut.  "Kunhan klipperi tulee huollosta, tältä ponilta lähtee karvat alta sekunnin!" "Hiton mammuttikarva tammat"  on oikein tuttu lausahdus tällä hetkellä tallissa. Molemmat tammat, niin Molla kuin Alli on todella muhkeassa karvassa. Pyryn klippasin muutamia viikkoja sitten ja se onkin tällä hetkellä hevosista helpoin, kuivuminen tapahtuu hetkessä ja tarhaan voin laittaa huoletta, ilman murhetta että loimet kastuvat alla ja tulee kylmä. Itsekästä? Netistä saa jatkuvasti lukea siitä miten hevoset nykyään elävät niin luonnotonta elämää. Postimerkkitarhat, rautakengät, erilaiset kuolaimet, klippaus.. Onhan näitä jut...

Miten olen onnistunut siinä? Olen tällä viikolla miettinyt jopa luvattoman paljon entistä, ihanaa, elämäni tärkeintä hevosta Lurppaa. Miettinyt niitä fiiliksiä mitä minulla oli ja mitä minulla on nyt. Itkenyt hiljaa tyynyä vasten ja myöntänyt että edelleen ikävä on kova. Kysymyksiä tulvii mieleen. Olisiko se voinut nykyään paremmin meillä? Osaisinko ratsastaa sitä paremmin? Miltä se nykyään näyttäisi? Olen käynyt mielessäni uudestaan sen ahdistuksen jonka koin viimeisinä viikkoina. Vaikka tällä hetkellä asiat ovat hyvin, jopa Lehmä näyttää tällä hetkeltä oikein omalta itseltään ja Pyrykin on niin energinen että tiputtelee äitiä maastossa, tunnen sisälläni pienen ikävän. Kaipaan Lurpan täydellistä luottamusta minuun, kaipaan sen suurta persoonaa talliin. Sen ihanaa omalaatuista korvaansa. Jokaista sen solua ja sielun sopukkaa. En Lurppa-aikoina vielä ollut kovin ahkera bloggaaja. Blogihan on ollut hengissä jo vuodesta 2010, asti, mutta vasta 2011 aloin aktiivisemmin ki...

Voiko hevoseni hyvin? Olen vähän sellainen huolehtija tyyppi. Murehdin asioita, pohdin ja tutkiskelen. Välillä sanon huoleni ääneen ja välillä jään vain pohtimaan niitä omassa päässäni. Hevosen omistaminen on pääasiassa aivan ehdottomasti elämäni antoisinta aikaa. Se tuo mukanaan myös huolta ja murhetta. Tietenkin kaikki loukkaantumiset, sairastumiset ja epäsopivat varusteet tuovat jo lisämausteensa harrastukseen. Päässä vain soi kysymys voiko hevoseni hyvin? Minulle hevosen omistamisessa ehdottomasti tärkeintä on hevosen hyvinvointi. Vaikka suurimman osan ajasta ymmärrän jo pienistä vihjeistä että jostain on vialla, on myös hetkiä kun hevonen suorastaan huutaa että nyt on joku vialla ja en kuule sitä. Vaikka sen tietää että aina kaikelle hevosen tekemiselle on syynsä.  Tämä pohtiminen tuli ehkä kaikista ajankohtaisimmaksi kun harjailin Allia ja katsoin sitä hieman kauempaa. Olen kovin huolestunut sen lihaksistosta, tai sen puutteesta. Ratsastanko sitä väärin? Keh...