Miksi tämä blogi on nykyään niin hiljainen?

Moni on saattanut ihmetellä miksi blogini on kokoajan hiljainen. Jos ei suoraan ole blogissa sitä ihmetelty, on sitä saatettu tehdä netin keskustelupalstoilla. Paras näistä oli ehdottomasti kuin joku sanoi: "Blogi potee nykyään syys- ja kevät masennusta, mitkä molemmat kestävät puolivuotta". En jaksanut asiasta loukkaantua ja päätin jatkaa elämääni tyytyväisenä eteenpäin, mutta koska menin jo facebookissakin puolivillaisesti koko yksityiselämäni paljastamaan, kai sen voi tänne blogiinkin julkaista.

On itseasiassa kolme syytä miksi tällä hetkellä aikani on tiukentunut huomattavasti. Ehkä kaiken alku ja juuri on siellä, että aloin tuossa loppuvuodesta seurustelemaan ja nykyään asutaan yhteisessä asunnossa. On töitä, hevosia ja loputonta väsymystä.. Sekä kovaa yritystä huomioida myös kumppaniani (joka haluaa vielä pysyä nimettömänä, joten kutsumme häntä nyt hänen etunimen ensimmäisellä kirjaimella, joka on A). Ehkä tämä minun yritteliäisyyteni palkittiin ja koen jopa olevani kerrankin sopivassa parisuhteessa. Niinpä päätimme viime lauantaina ottaa seuraavan askeleen ja mennä kihloihin.

Minä olen maailman epäromanttisin ihminen, mutta silti olen aivan innoissani asiasta! Innoissani kävin myös heti googlailemassa meille sormuksia, jonka kaltaisia lähdimme sitten bongaamaan Forssan kultasepänliikkeistä. Ei löytynyt ihan sitä unelmien sormusta jonka netistä löysin, mutta hyvin samankaltainen. Olisitteko voinut oikeasti uskoa miten paljon nuo maksavat? HUH, olin ihan pyörtyä hinnan kuullessani, onneksi ei tarvitse maksaa niitä itse, haha!

omat sormukset vielä kaiverrettavana, mutta tässä siis unelmasormukset mitkä netistä bongasin!
Meidän on samankaltaiset, mutta hivenen yksinkertaisemmat, kirkasta hieman vähemmän ja timantit eritavalla.. Ei hassumman näköinen sekään!

Toinen lisää kiirettä elämään tuonut on meidän uusi koiranpentu. Pitkän kinaamiseni jälkeen sain tahtoni läpi ja otimme siis pitkäkarvaisen collien pennun. Se missä oli kinaamista, oli lähinnä siinä että minkä rotuinen se olisi. A on vannoitunut pikkukoirien ystävä ja itse en moisia rottia siedä - koiran pitää olla koiran kokoinen - joten saatiin siitä hetkellinen sota aikaiseksi.. Lopulta päädyttiin sitten - tietenkin - minun valintaani ;)

Kolmas ja ehkä kaikista eniten blogia koskettava ja koko harrastustani muuttava asia. Jonka ajattelin vain jättää vielä hetkeksi syrjään ja palata siihen vasta sitten kun saan kiusallisia kysymyksi. Mutta koska se puolivillainen facebookpäivitys.. Siitähän se kaikki lähti, koko tämä postauksen kirjoittaminen. Siis kaiken tämän kiireellisen elämän muutoksen lomassa olen onnistunut - eikä tarvitse valistaa miten, taidan jostain aavistaa sen! - päätymään siihen tilanteeseen, että ensi vuoden alkupuolella perheeseen tulisi muitakin kuin nelijalkaisia.

Pitää siis alkaa rajoittamaan tuota hieman hulvattoman Lehmän ratsastamista. Nimimerkillä, meinasin eilen jalkautua kaksi kertaa. Mutta  ehkä tämä hieman selventää teille miksi nykyään blogi on niin hiljainen ja toivotaan että saan tällekin jossain vaiheessa aikaa.. Viimeistään sitten äitiyslomalla!

Ihanaa loppu keskiviikkoa kaikille!

EDIT 21.00 // kaksi kolmesta pitää paikkaansa ja kumpikaan ei ole koiranpentu.