Spring Show 26.4.

Viime viikon sunnuntaina suunnattiin Ypäjälle hyppäämään muutama luokka Spring Showhun. Päiväksi valokoitui sunnuntai ja luokiksi suokkien metri ja avoin 110 cm. Aamulla kaikki sujui kotona ihan hyvin ja kisapaikalla oltiin hyvässä ajassa. Silti onnistuin jotenkin möhlimään aikataulun ja olin vähän aikataulusta jäljessä verkkaamassa ja tuli jopa pikkaisen hoppu!

Ensimmäisen luokan verkassa Pyry tuntui taas vähän hitaalta. Perjantaina olin saanut jälleen kivan neuvon - jonka Seppo Laine on tainnut minulle sanoa myös jo vuonna 2012 - ja ajattelin testata sen toimivuutta myös rataesteillä. Suurin ongelmani on tosiaan se, että kun laskeudun esteeltä, alan heti kontrolloimaan hevosta ja vaikuttamaan siihen. Maija neuvoi perjantaina antamaan ensin muutaman askeleen liikkua hieman vapaammin ja sitten vasta ottaa kontrolli. Tämä sopi varsinkin Pyrylle joka on todella herkkä kaikille pidättävillekin avuille ja tulee takaisin jo pelkästä ajatuksesta.

Verkan edetessä Pyry kuitenkin virkistyi ja laukkailun jälkeen siinä alkoi olemaan jo aika hyväkin tuntuma. Hypyt oli todella teräviä ja hyviä, pysyin myös hyvin suunnitelmassani. Lähdin siis oikein luottavaisin mielin kohti kisa-areenaa.

Itse rata olikin täydellistä sunnuntairatsastamista. Kun taas kaiken vie ääripäähän, siitä tulee juuri tätä. En ratsastanut tippaakaan vaan annoin sen posotella pitkänä kuin nälkävuosi ja kun sitten vähän tuuppasin kolmannelle esteelle mentiin siitä hienosti läpi. Kai siinä vaiheessa vasta vähän heräsi todellisuuteen että voisi koittaa edes hieman laukata terävämmin tai vaikuttaa edes vähän. Lopulta sitten tuli radalla paljon rytmimuutoksia ja huonoja paikkoja. Toinen puomi otettiin sarjan b-osalta. Pettynythän minä olin, itseeni. Rata oli tosi pieni ja helppo, se nyt olisi pitänyt pystyä ratsastamaan vaikka väärinpäin puhtaasti. Niin, ratsastamaan, senhän minä tällä radalla kokonaan unohdin..

metrin ratavideon voi halutessaan käydä katsomassa täältä!

Hetken harmiteltuani ja kieriskeltyäni itsesäälissä ja haukkuessani itseäni, kävelin Pyryn kanssa hetken ja päätin että seuraavassa luokassa todellakin ratsastan. Otan ohjan käteen, ratsastan laukkaa terävämmäksi ja yritän edes parhaani. Pyry pääsi vielä hetkeksi koppiin syömään heiniä, sillä seuraavassa luokassa olin vasta 42 lähtijä.

Kävin kävelemässä kympin radan ja pakko sanoa että se oli myös tosi pieni. Siis oikeasti varmaan lähemmäs metriä se rata, leveydet aika minimin oloiset ja muutenkaan ei mitenkään kovin vaikea rata. Kiva rata, ei siinä, mutta melko helpohko. Katsottuamme kymmenkunta suoritusta mentiin äidin kanssa laittamaan Pyry kuntoon ja suunnattiin verryttelemään. 

Verkassa ratsastin sitä heti terävämmäksi. Tein paljon siirtymisiä, pidin ohjat kädessä ja ratsastin jalalla eteen. Taas verryttelyssä hypyt onnistui todella hyvin, yksi puomi otettiin okserilla kun se oli nostettu 120 cm ja hypättiin se tyytyväisenä. Pyry oli tarkka ja nopea jaloistaan ja sain siihen vielä parempaa tuntumaa kuin metrissä. Radalle lähdin tällä kertaa periksiantamattomampana, nyt päätin että pitää ratsastaa koko rata, vaikka antaisikin sille hieman vapautta esteen jälkeen. Se vapaus kun ei tarkoita sitä ettei mitään tehdä!

Rata alkoi hyvin! Toiselle esteelle se kyttäsi aivan mielettömästi jotain ja jouduin oikeasti pyytämään sitä reilummin. Se oli ihan mutkalla lähestymässä estettä, mutta vaikka hieman itse olin hätäinen, puomi pysyi ylhäällä. Kolmosesteelle ratsastin nyt erityisen tarkasti. Neloselle sain hyvän tien ja suoruuden, mutta pistin ponnistukseen liikaa kannusta ja nopeaa ylävartaloa, jonka seurauksena saatiin puomi. Seuraavalle pystylle muistin pysyä rauhallisempana, mutta linjalla seuraavalle lähdin ratsastamaan taas viimeisen askeleen turhan nopeaksi ja Pyry otti toisen puomi etujaloilla. Seuraavaksi olikin sarja seinän vieressä. Sielläkin oli Pyryn mielestä jotain tosi jännää kun meinasi karata kokonaan oikealta ohi, mutta sain kun sainkin sen nypittyä siitä yli. Olin kyllä varma että seuraavasta ei päästä enää, mutta kappas, tehtiin sujuvat kaksi askelta (haha) sarjan väliin ja selvittiin siitä puomeitta! Viimeiselle hieman taas liian paineella ja puomi jäi keikkumaan, mutta pysyi kannattimillaan.

Tästäkin siis 8 vp + 1 aikavirhe, mutta huomattavasti todella paljon parempi fiilis! Nyt sentään vähän jo ratsastin esteiden välissä seuraavaksi pitää vaan toitottaa omassa päässä sitä "odota, odota" litanjaa. Ehkä se tästä lähtee, olihan ne vasta ensimmäiset estekisat tällä kaudella!

Tästä on siis taas hyvä lähteä treenaamaan paremmaksi! Nyt toukokuu vietetään aikalailla kisoissa, mutta kesäkuussa vähän lisää treeniä niin eiköhän me kohta noi rataesteetkin saada sujumaan. Kuskissahan tuo vika on, onneksi on edelleen rehellinen ja kiltti hevonen alla!