Niinisalon metsässä

päästiin Allin kanssa tutustumaan maastoesteisiin - jopa hieman lähemmin

Extempore soitin maanantaina Heikki Anttiselle ja kysyin pääseekö Niinisaloon treenaamaan. Enkä kadu hetkeäkään! Sovittiin tiistaille klo 14 valmennus ja tarkoitus olisi päästä harjoittelemaan tutustumisluokkaa varten. Hieman olin epäileväinen sillä vaikka haluaisin kovasti startata tuttaria, koen kokoajan jonkun huutamassa takaraivolla että ei se ole mahdollista. Toisaalta taas harrasteessa se menee kuin juna ja ei ole ollut mitään ongelmia joten.. Miksei voisi ainakin yrittää?

Pitää heti alkuun hieman pohjustaa tilannetta. Aikaisemmissa valmennussuhteissa minulle on jäänyt jonkinasteinen alemmuuskompleksi siitä, että jos en heti onnistu täydellisesti (lue: tulee stoppeja tai takapakkia) tiputetaan rimaa heti alemmas. Eli pysytään kokoajan vähän mukavuusalueella ja kun sitten joskus hieman siirrytään siitä ylemmälle tasolle ja teen yhden virheen, taso lasketaan taas alas. Tämä on saanut minut jollain tasolla epävarmaksi ja vähän turhaksi säätäjäksi, mikä tänään kostautui. Nilkka ja ranne saivat hieman osumaa, mutta treeniin olen todellisuudessa todella tyytyväinen - vaikkei hyväksytysti oltaisi päästy rataa, kieltoja tuli enemmän kuin laki salli ja kävin jopa maistelemassa Niinisalon hiekkoja, reissu oli aivan uskomattoman hyvä ja siitä jäi vain todella hyvä fiilis!

Ennen paikalle pääsyä pohdin äidille ääneen mitkä esteet voisivat olla vaikeita. Näin samalla loin itselleni päähän tilanteen, että aloin itse jännittämään niitä ja koska herkkä kun tuo tamma on, lukee se minua kuin avointa kirjaa. Jos sanoin että urut, rantabaari ja nuolenkärki ovat meille ongelmallisia.. Olin asian ytimessä. Tai sitten vain tein siitä omassa päässä ongelman.

Mukana oli vain tällä kertaa äiti joka köpötteli keppiensä kanssa siellä missä jaksoi, joten valitettavasti ei tällä kertaa ole tarjota kypäräkameravideoita kummempaa. Ensin ajattelin että laitan kaikki vaan pötköön, mutta koska meillä oli jossain esteillä enemmän hankaluuksia kuin toisilla ja siellä on tehtävillä tosi hyviä pointteja joita voi täällä jakaa, tein niin että kokosin aina tehtävät yhteen kasaan. Toivottavasti tämä kelpaa myös näin! Päivän tavoitteena oli vain tutustua tutustumisluokan esteisiin - Alli on kenttäpuolella vielä täysin noviisi ja kun itse en luota siihen 100%, ei kaikki olekaan niin helppoa. Sitkeällä yrittämisellä päästiin kuin päästiinkin kaikki esteet. Niin hyvällä fiiliksellä että ensi tiistaina otetaan seuraava lähtö Niinisaloon treenaamaan vielä toisen kerran; tällä kertaa rataharjoituksena niin että saadaan tempoa paremmin alle. Ja sitten voidaankin jo hehkuttaa että jos ja kun kaikki menee suunnitelmien mukaan, päästään kesän Niinisalossa starttaamaan meidän eka tuttari! Huikeeta!

Mutta nyt siihen itse treeniin. Tein itsenäisen verkan, ravia, kevyttä laukkaa ja muutama siirtyminen. Sen jälkeen Heikki katsoi muutaman pienen hypyn harrasteen esteellä, missä haettiin oikeaa rytmiä ja tuntumaa hevoseen. Heti alkuun mieleenpainuvia seikkoja oli mm. maastoesteillä hevosen tulee itsekin korjata itseensä ja tempo saa olla reilummin eteen ja käsi tekemättä mitään. Suurin heikkouteni sieltä taas ponnahti esiin, se ainainen viimeinen puolipidäte, minkä takia tehtiin 95% kielloista. Noniin Senni, ryhdistäydy. Kun oltiin siinä pienellä harrasteen esteellä saatu rytmistä kiinni, alettiin tulemaan tuttarin rataa.

Este 1 oli aivan perus simppeli tukki pysty. Tälläistä me hypättiin siis jo verkassa, mutta vain harrasteen tasoisena. Lähestymisen aikana oli kuitenkin ympärillä muitakin esteitä hieman huomioo hakemassa, joten toisaalta ei tuo aloitukseksikaan ole mikään kaikista helpoin. Otin ohjeen mukaan heti hieman isomman laukan (Pyryn laukan jälkeen kuvittelee tamman menevän "isoa laukkaa" vaikka todellisuudessa se kipittelee heh) ja ratsastin melko rohkeasti esteelle. Hieman tuntui että tamma haki paikkaansa esteelle sillä te tuli oikeaa pohjetta vasten, mutta hyppäsi sen kuitenkin ihan mukisematta. Eli ihan hyvä aloitus!

Esteet 2, 3, 4ab, 5 ja 6 piti tulla siis tehtävänä. Eli laavu, tukkiokseri, banketti (ylöshyppy ja alashyppy) kulma ja siitä vielä nk rakovalkea (katso mm täältä este nro 1). Meillä ei kuitenkaan mennyt sitten ihan putkeen joten hieman puoliteltiin vielä tehtäviä, mutta sitähän varten täällä oltiin; harjoittelemassa! 2-3 esteet superhyvin, mutta sitten jäin banketille vain ottamaan kiinni ja kiinni, lopulta tultiin ihan lapa edellä ja päälinkussa kohti ylöshyppyä. Vaikka videolla sanonkin että en saanut kiinni, itseasiassa toin sen siihen vain käsi lukossa ja hosuen. Seuraavalla kerralla mentiin sekä ylös että alas ongelmitta.

Alashypyssä menetin kuitenkin hieman vielä tasapainoa ja rytmi katosi täysin ja otettiin taas kulmalle kielto. Uusi lyhyt lähestyminen ja yli mentiin omalla tyylillä. Sitten vielä 3,4ab ja 5 uudestaan, tällä kertaa muuten tosi hyvin, mutta olisin vieläkin alashypyn jälkeen saanut ratsastaa rennommin eteen ja olla vähemmän vaikuttamassa kädellä - tamma kun on välillä niin herkkä että ottaa sen pienemmänkin pidätysajatuksen tosissaan.. Läheltä, mutta yli kuitenkin myös kulmasta. Tämän jälkeen kulma + rakovalkea aivan järjettömän hyvin. Kuskikin pysyi isoissa loikissa kyydissä! Tästä äiti kuvasi myös yhden pätkän!

Esteet 7 ja 8ab ja tämä tehtävä onkin minun henkilökohtainen suosikki! Eli ylhäällä hauta ja siitä jyrkkä alamäki ja kolmen askeleen kaareva mökki-mökki sarja. Aivan huippukiva ja toisaalta sain myös sellaisia vinkkejä mitä en olisi tullut itse ajatelleeksi. Alli ei hautoja katsele joten sen suhteen ei ongelmaa. Suurin ongelma tällä tehtävällä on se, että jyrkkään alamäkeen alkaa porukka ottamaan hevosta kiinni, ja silloin se käsi jää lukkoon vielä esteelle asti ja siitä tulee automaattisesti huono lähestyminen ja jopa kielto. Eli tälle esteelle pitää edetä alamäestä huolimatta todella hyvässä temmossa, eli antaa sujua myös alas päin.

Itse tietenkin tein heti tämän virheen. Haudan jälkeen otin kädellä vain kiinni alas päin mentäessä ja se kostautui sitten juuri sillä että paikka oli aivan järjettömän huono ja ei siitä yli menty. Seuraavaksi yli siitä, mutta Alli hämmästyi hieman kun seuraava este tuli niin nopeasti ja meni ohi. Lyhyellä lähestymisellä koko sarja uudestaan ja ei ongelmia. Sitten vielä lopuksi haudalta asti koko tehtävä ja tällä kertaa annoin sen laukata alas asti ja tehtävä sujui kuin itsestään. Älkääkä välittäkö tosta mun luuseriasenteesta, me startataan tuttaria! 

Este 9 tuo hurja urku-este, henkilökohtainen vaikeus minulle. Käveltiin ensin sinne esteelle möllöttämään sitä ja sanoinkin Heikille että tää este on mulle jotenkin vaikea. Ei siis ole hevosille käytännössä mitenkään super vaikea, mutta minulle itselle siihen on jostain syystä jäänyt vähän kauhua. Ehkä se jäi silloin kun hyppäsin Pyryn kanssa ensimmäisiä helppoja ja jostain syystä se kyttäsi urkuja? En tiedä, mutta olen päässäni muodostanut siitä itselleni vaikean esteen. 

Lähestyin kuitenkin rohkeasti, hyvässä laukassa ja paikka osui kohdalleen, mutta viime hetkellä tamma päättikin ettei sitä voi hypätä ja rysäytti päin estettä.Sieltä sitten tulin mallikkaasti kaulan yli esteen toiselle puolelle. Piti Allille vain näyttää mallia miten se este hypätään! Tämä oli se ainut 5% kielto joka oli hevosessa. Se lukee minua niin hyvin ja kun en vielä luota siihen täysin se ei tee minun eteeni kaikkea. Tämäkin vain tulee kilometrien kartuttua, joten ei muuta kuin selkään ja uusiksi. Muutaman kiellon jälkeen mentiinkin siitäkin kammotuksesta yli ilman mitään ongelmia. Kun on oma pää kunnossa ja luottaa siihen tekemiseen niin hevonenkin menee.

Este 10 olikin jo sitten vesitehtävä, joka keväällä tuotti niin monelle harmia. Jyrkähköstä alamäestä tukki vettä kohden. Niinisalossa on muutenkin hieman pelottavampi vesi, koska siellä on kokonainen järvi ja jos laukkaa hieman liian kauas rantaviivasta pulahtaa kokonaan uimaan. On siis todella "äkkisyvää".

Aloitettiin ensin käymällä järvessä, Alli kun ei ikinä Niinisalossa ole vedessä käynyt. Ensin se mietti taas pitkään että voiko sinne tosiaan mennä ja astui aina askelkerrallaan syvemmälle. Heikki käski mennä pari kertaa uudestaan sinne, mutta jo kun seuraavalla kerralla lähestyin vettä, se lähti sinne ihan omatoimisesti ravilla. Otin sitten vedessä laukan ja tulin sen tukin "väärinpäin" eli ylös vedestä. Sen jälkeen tultiin se kuten se tuttarissakin on, eli alamäkeen. Tässä piti muistaa aivan samoin kuin siellä esteillä 7 ja 8: ei saanut siis jäädä ottamaan vauhtia pois, vaan antaa sujua kunnolla eteen myös alamäessä. Järvi takana kuitenkin jarrutti hieman. Ensimmäisellä kerralla jäin taas kädellä kiinni ja himmattiin jo puoleen väliin mäkeä. Kun sitten tulin asenteella että nyt mennään, ei ollut tässä mitään ongelmaa. Toisella kerralla hyppy veteen oli uskomattoman hieno! Niin hieno että siitä saattoi jopa olla ylpeä ;)

Esteet 11, 12 ja 13 jotka olisi taas pitänyt tulla tehtävänä. Eli rantabaari, sieltä tukkitrippeli ja nuolenkärki. Viimeiset olivat linjalla mihin tulee hyvät kuusi askelta. Oma pääni teki taas rantabaarista paljon kauheamman kuin mitä muistinkaan ja se kostautui. Ensin lähdin tuuppaamaan aivan hulluna muuttaen jo hyvää rytmiä turhan kiireiseksi ja seuraavalla kerralla TAAS pidätin. Meinasi mennä hermot itseltä kun en päässyt sellaiseen hyvään flowhin, vaan kokoajan tein jotain typerää. Kun sitten pidin käden rauhassa ja lähestyin vähän suoremmin, ei ollut mitään ongelmaa. Millään kerralla sen jälkeen. Eli aina kun se oli kerran hypännyt sen esteen, ei se enää edes katsonut sitä ja sitten sain mokailla kyydissä vaikka kuinka.

Rantabaarin onnistuttua, tulin sieltä trippelin ja nuolenkärjen. Tuntuu etten edes ratsastanut ajatuksella kohti nuolenkärkeä vaan annoin sen vaan valua ohi. Uudestaan ja uudestaan. Sitten yritin ratsastaa sinne väliin seitsemää askelta kuuden sijaan. Eihän sekään tietty onnistunut. Sitten kun ajattelin vain trippelin jälkeen (johon muuten aina tuli hyvä hyppy), kättä ihan tekemättä mitään ja jalalla vähän eteen, jäikin se kuudella askeleella hieman lyhyeksi. Tähän ohjeeksi vain istua alas ja odottaa, muttei missään nimessä kädellä pidättää. Tässä tehtävällä sen jotenkin huomasi niin hyvin, että vaikka se tulisi mihin paikkaan, lähelle tai kauas niin kunhan en ole käden kanssa sitä häiritsemässä se hyppää sen kyllä vaikka mistä. 

Este 14 eli radan viimeinen este oli vartiotorni. Värikäs, mutta melko kiva ja sujuva este. Vaikka joskus olen itse kytännyt tätä estettä, nyt otin sellaisen "perkule nyt ei ole minun päästäni kiinni" -asenteen ja tulin alusta loppuun sen hyvässä rytmissä. Sanomattakin selvää että se meni täysin ongelmitta!

Käytiin vielä Allin kanssa järvessä kahlailemassa ja viilentämässä jalkoja. Vaikka kieltoja tuli tosi paljon, olin tosi tyytyväinen tammaan. Sillä on menty tosi vähän tuttarin tehtäviä, jostain se on pakko aloittaa. Heti kun se oli nähnyt esteet ja tehtävät, se meni ne seuraavalla kerralla kuin vettä vaan, ilman mitään suurempaa ongelmaa. Heikin sanoin, se on kuitenkin niin vähän tehty, että tässä vaiheessa emme voikkaan odottaa siltä enempää. Lisäksi se on niin herkkä sille kun itse jännitän ja jään puolittelemaan askeleita. Se huomaa etten luota siihen 110% niin kuin Pyryyn ja silloin se ei myöskään anna minulle ilmaiseksi mitään. Lisää kilsoja alle vaan!

Kehuja tamma sai kuitenkin paljon, sillä on huikea kapasiteetti ja se ei pelkää mitään. Kun se tekee tehtävät toisen kerran, se tekee ne tarkasti. Eli nyt vaan treeniä treeniä niin kyllä meistä vielä hyvät tulee! Tästä innostuneena sovittiin ensi viikon tiistaille toinen treeni, missä toivottavasti saadaan jo sujuvammin onnistumaan; nyt kun ollaan käyty ne jo kertaalleen läpi!