Paluu Kummajaisiin

Vaikka kilpailuista on jo taas hyvä tovi, ajattelin vielä hetkeksi palata tähän kisatilanteeseen. Varmaan ensimmäisiä kertoja blogihistorian aikana kuin mukana ei ole liikkuvaa kuvaa - äiti kun fiiliksissä unohti ottaa kameran esille. Koitetaan silti saada jotain tästä sepustuksesta selvää! Postauksen kuvista kiitos Liinu / http://ohjastuntumalla.blogspot.fi/ ja Anne Liski!

Ilmoittauduin Sh-Kummajaisiin hieman ehkä extempore. Kummisetäni asuu Urjalassa ja pyysi että jos menisimme kisoihin niin pääsisi katsomaan (lopulta ei kuitenkaan ilmestynyt paikalla, heh). Yllätyksesksi siellä oli metrin luokka, joten päätin ilmoittautua siihen. Olihan se vähän hölmön tuntuista lähteä hyppäämään yhtä luokkaa, mutta lupaus mikä lupaus!

Koko päivä oli hirmuisen ankea ja sateinen. Kuten oli luvattukin. Oltiin melko hyvissä ajoin paikalla, äiti ehti käymään vessassa siskon pojan kanssa ja itse sain alkaa hyvissä ajoin laittamaan Pyryä kuntoon. Ihan kommelluksitta ei selvitty, kun Pyry repäisi nahkariimunsa rikki (ei, en edes tiedä miten se siinä onnistui) ja juoksikin sitten onnellisena metsikköön.. Onneksi pienellä houkuttelulla herra saatiin takaisin, tosin riimuhan oli sitten ihan entinen. Taas voidaan sanoa että onneksi paikalla oli pieni talliputiikki mistä saatiin uusi riimu!

Tämän pienen kommelluksen takia olinkin sitten loppujen lopuksi vähän myöhässä ja tein melko pikaisen ja nopean verkan. Vähän ravia, paljon laukkaa ja paljon hyppyjä. Verkkakenttä ja itse kisakenttää paljon pehmeämpi, joten oletin hevosen tulevan hieman skarpimmaksi kisaradalla. Verkassa hypyt oli ihan.. ookoo, pari tosi hyvää ja terävää ja pari sellaista lusmuhyppyä että hyvä kun ei puomit ollut suussa.

Meitä oli luokassa huimat kolme lähtijää ja kaikki vielä tuttuja! Mukana oli Henna Tintillä, Erika Hildalla ja sitten me Pyryn kanssa. Oltiin Pyryn kanssa viimeiset lähtijät. Erika tekikin juuri ennen meitä nollaradan, ja vaikka kuinka vakuuttelin ettei se yhtään pistänyt paineita, koska meillä nyt ei ollut mitään väliä miten sijoitutaan, niin kyllä se vähän laittoi pienen kipinän siihen että pitää ratsastaa nolla. Ja sehän me tehtiinkin! Tein sarjalle perusradalla vähän pidemmän tien ja esteelle numero kuusi tultiin taas jotain rytmitöntä ravilaukka sekoitusta. Muuten olin perusrataan ihan tyytyväinen ja päästiin sentään Uusintaan!

Vaikka luokka oli AM5 ja tehtiin puhtaat perusradat, esteitä ei korotettu yhtään. Mitä sinäänsä harmi, mutta toisaalta sain nyt hyvän tsempin päälle ratsastaa oikeasti aikaa uusinnassa. Pyry on aivan uskomattoman hyvä lyhyissä teissä, mutta siinä hieman kärsii aika koska joudun ottamaan niin paljon laukkaa paikoilleen. Toisaalta jos ratsastan hirveän reippaasti eteen, on suurempi mahdollisuus ottaa matalia laakahyppyjä ja näin ollen puomeja. Joten valitsin näistä ensimmäisen ja tehtiin aivan super tyylikäs uusinta aivan järjettömän lyhyillä teillä. tai siis niin lyhyillä kuin vain uskalsin kääntää. Etenkin esteet 1-3 käänsin tosi lyhyesti ja hypättiin aika sujuvasti silti. Nollilla tämäkin maaliin! Erika ja Hilda ottivat yhden puomin, mutta olivat 2 sekunttia nopeampia. Kuten sanoin, ne lyhyet tiet syövät meilläkin aikaa! 

Lopulta siis ainoana tuplanollana otettiin sinivalkoinen ruusuke! Vaikka käytännössä tämä oli "helppo" voitto, tuntui se silti pirun hyvältä. Pyry oli hypätessä taas aivan uskomattoman tarkka ja keskittyi 110 % siihen mitä tehtiin. Vauhdikkaan kunniakierroksen jälkeen saatiin vielä hypätä näytösluontoisena 110 cm. Hyppäsin saman radan kuin metrissä oli perusrata. Hyppääminen tuntui ihan helpolta, ainut että onnistuin linjan 3-4 linjan välissä kadottamaan täysin rytmin ja jätin jalat irti ja hyppy tuli turhan vinoon, mistä saatiin sitten puomi mukaan. Oli kuitenkin kiva päästä hyppäämään kymppiä näin "kisafiiliksissä" ja todeta ettei se ollut yhtään sen pahempi. Eli hyvillä mielin voitiin poistua kisoista!

Että sellainen reissu tällä kertaa. Tänään lähdetäänkin Allin kanssa Niinisaloon treenaamaan, tämän perusteella katsotaan mitä luokkaa lähdetään kesän kisoissa hyppäämään. Alli on tuntunut kokoajan vain paremmalta, kentälläkin tuntuu jo asiat onnistuvan. Välillä otetaan vähän rauhallisempia päiviä ja toisina päivinä käydään hieman tekemässä laukkaa maastossa. Ja tänään päästään sitten ekan kerran hyppäämään kraniohoidon jälkeen! Huomenna keskiviikkona tehdään Pyryn kanssa vielä viimeistelytreeni keskustassa, käydään koulurata läpi ja tehdään muutama maastoestetyyppi, kuten veteen alashyppy. Perjantaina ahdetaan sitten Pyry Roosan Dantten kanssa samaan autoon ja lähdetään kohti Uuttakaarlepyytä ja Suokkien kenttä-SM. Pakko myöntää, että hieman jo jänskättää!