Klinikalla - taas

Tällä kertaa tuplana..

Minun piti palata heti alkuviikosta kertomaan kuinka huisin kivaa harjoituskenttäkilpailuissa oli, mutta koska heti alkuviikosta alkoi elämä potkimaan suoraan päin naamaa, on tuon postauksen kirjoittaminen jäänyt. Kaikkea en tänne voi tietenkään avata, mutta sanotaan näin että huoli äidistä on kova ja stressaa jonkun verran. Lisäksi maanantaina Alli alkoi ontumaan rajusti vasenta takajalkaansa, joka kuitenkin helpotti hieman tiistaina. On siis täällä nyt sitten taas menoa ja meininkiä ja niiden varjolla on jäänyt blogi hieman taka-alalle, pahoittelut siitä. Harjoituskenttisten postaus on ihan puoli valmiina, joten koitan julkaista sen pian!

Vaikka tiistaina Alli oli jo hieman parempi, se selkeästi ontui käynnissä. Sunnuntaina kisojen jälkeen jalassa oli hieman turvotusta, mutta maanantai aamuna kaikki oli ihan normaalin näköistä; paitsi että se piru vie ontui. En tiennyt oikein mitä olisin hoitanut, joten kylmäilin jalkaa, hoisin hieman selkää arnikalla ja kävelytin pieniä lenkkejä. Tuntui turhauttavalta kun ei ollut mitään selkeää syytä, ei turvotusta eikä arkuutta oikein missään. Ehkä kaikista näkyvin arkuus oli selässä, joten tiistai iltana varasin vielä klinikan Allille. Ja päästiinkin heti seuraavana päivänä koska Mollallakin oli klinikalle aika.

Mollan klinikka oli tosiaan ns. ensimmäinen hoitokerta / kontrolli tuohon sen koukistajajänteen vammaan. Ultrattiin ja sen jälkeen piikitettiin PRP. Prosenttejä en tällä kertaa saanut, mutta eläinlääkärin mukaan ei mikään kovin hälyyttävä eikä mahdoton vamma. Kuitenkin koska meitin mummoikään pääseellä tammalla on tosiaan ikää, paraneminen on huomattavasti hitaampaa. Kyllä siihen kuukausia menee että pääsee selästä käsin kävelemään ja hölkkäilemään, mutta mikäs kiire tamman kanssa! Nyt 5 päivää tamma on side / kipsi jalassa ja sitten aloitetaan kylmäämään. Kävelyä 2-3 kertaa päivässä noin 20 minuuttia kerralla. Ja kuukauden päästä sitten taas kontrollikäynti!

Allin klinikka-aika oli tyylillä "käykää vain nopeasti vaihtamassa hevonen". Äiti ei siis tällä hetkellä pysty ajaan autolla, joten ajettiin kahteen reissuun. Kengittäjä oli myös juuri kengittänyt Allin ja sanoikin että se on tosi varovainen vasemman jalan kanssa - kuten olin sen jo huomannut. Klinikalla ei paljoa nokka tuhissut kun vika löytyi; honkkeli konkkeli tamma oli onnistunut reväyttämään selkänsä! Minulla on epäilykseni missä, mutta jossittelu nyt lienee aivan turhaa. Piikkejä siis hieman selkään ja muutama päivä lepoa ja sitten piiiitkiä käyntilenkkejä. Muutaman viikon päästä ollaan taaas mukana treenissä! Eläinlääkäri totesikin että tammalla on siis ns. noidannuoli, joka saanut lantion jäykistymään ja kinttaa vähän hermoja. Piikityksen kautta pitäisi hermopinteen laueta. Sitten vaan etsimään jotain tehokasta hierojaa/laseria/bemeriä ja toivotaan että tämän kohdalla klinikalla ramppaaminen saataisi loppumaan.. hymph!

Illalla tuli vielä Pyryn omistaja käymään ja kävin Pyryn kanssa nopeasti maastossa. Ennen kun annoin iltaruuat käytiin Mollan kanssa kävelyllä, sillä se oli joutunut olemaan päivän karsinatoipilaana. Innoissaan oltiin liikkeellä vielä iltasellakin! Nyt vaan peukut pystyyn että molemmat tammat tervehtyvät nopeasti!