Ken on heistä kaikkein kaunein..

Viikot on uhkaavasti vierineet eteenpäin, mutta nyt on silti aika palata lokakuun viimeisenä päivänä vietettyihin Miinan rotunäyttely debyytteihin. Olen niiin onnellinen ja iloinen miten Miina sai hyvän arvostelun, vaikka kylläkin neiti oli hieman liian menossa tällä kertaa ja esimerkiksi seisominen oli täysin.. mahdotonta!

Kaikkihan alkoi jo perjantaina, jolloin illalla käytiin Herkun tallilla pesemässä poni. Siellä se oli helpompi kestä kuin kotona, koska kotona tulee vain kylmää vettä ja pesupaikka on pihalla. Pesu meni kuitenkin tosi myöhäseksi, mutta saimme kuin saimmekin sen puhtaaksi! Aluksi mieitin että pitääkö sitä pestä ollenkaan, mutta heti kun auringon säteet osuivat siihen se oli ihan likalaikuissa. Seuraava huoli meillä oli, että ehtiikö se kuivumaan aamuun mennessä. Kuitenkin jo melkoinen karvapallero tuo poni, joten hieman jänskätti.

Aamulla kävin tekemässä aamutallin ja samalla vilkaisin Miinan tilanteen. Pieni "iik" siinä pääsi kun se oli edelleen hieman pyllyn päältä karvat kosteat. Kuivailin  sitä pyyhkeellä ja harjailin karvaa hieman sekaisin että se kuivuisi. Sitten kipittelin aamiaiselle ja siitä takaisin talliin laittamaan hepat pihalle ja Miina koppikuntoon!

Perillähän oltiin todella hyvissä ajoin, koska ei ollut mitään käsitystä miten loppupeleissä tuolla hommat valuvat eteenpäin. Oltaisiin voitu tulla paaaljon myöhemminkin, mutta oli ihan kiva seurailla aikaisempia luokkia ja valita sieltä omaan silmään kivoja poneja. Kun sitten luokkien näyttäessä siltä, että mekin voitaisiin jossain vaiheessa päästä kehään, mentiin laittamaan Miinaa kuntoon. Otettiin se ensin alas trailerista ja kävin sen kanssa kävelemässä koko raviradan ympäri ja otin samalla hieman ravia. Hitto se muuten ravasi hienosti! Siis oikeasti todella hienosti ja olin itsekin ihan että WAU! 

Sen jälkeen vielä loppupuunausta, pehmeällä harjalla ja mahdollisesti vähän vielä showshineä pinnalle. Tosin ei se sitä paljoakaan tarvinnut kun kiilteli ihan muutenkin. Sen jälkeen itse juoksin vielä vessaan ja siitä kehän puolelle. 

Meidän luokassa oli viisi ponia ja me oltiin siinä keskimmäisenä eli kolmantena esittelyvuorossa. Mikä oli ihan hyvä juttu, sain hieman vilkuilla miten siinä kehässä toimitaan. Ensin käveltiin kaikki ponit ympäri ja sen jälkeen arvosteltiin poni kerrallaan. Miina ei suostunut seisomaan sekunttiakaan, vaan kokoajan hössötti johonkin suuntaan. Käynti tuli kovin hätäiseksi ja ravissakin otettiin loppukiri laukalla. Höh, että harmitti! Mutta ei se mitään, kyllä me vielä ehditään tätä harrastamaan! Kun kaikki oli juossut, mentiin vielä kaikki ravissa ympäri ja sen jälkeen palkittiin. Miina oli luokassaan neljäs ja sai hienosti II-palkinnon! Ei siis todellakaan huonosti olen siitä niiiin ylpeä!

Kuvat kuvannut Laura Taimioja, kiitos!

Mites fiilikset sitten noin ylipäätään? Itseasiassa ihan hyvät! Saatiin etukäteen vähän varoittelua siitä, että siellä saattaa olla hieman sisäänpäin kääntynyttä porukkaa (tosin missä ratsastuksen lajissa ei näin olisi) ja meno voi olla kuin koiranäyttelyissä. Meillä on aikaisempaa kokemusta koiranäyttelyistä jonkun verran ja avoimin mielin lähdettiin liikkeelle. Olihan siellä hieman sellainen ulkopuolinen olo, mutta kyllä meille aina vastattiin jos jotain sanottiin. Ja eräs kasvattajaporukka oli ainakin tosi ystävällisen oloista ja omistivat kovin söpöjä ponejakin.

Ainoastaan yhdessä kohdassa meinasi silmät tippua päästä kun kehässä yksi esittäjistä (oli siis esittämässä kehässä ponia "odotteluvuorolla") puolikovaan ääneen (siis sen verran kovaa, että noin kahden ponin päässä seistessäni kuulin) arvosteli milloin mitäkin. Jossain vaiheessa se höpötti jotain väärälaisesta juoksutyylistä, raipanasennosta tai ponien partakarvoista. Jäin suuauki tuijjottamaan ihan suoraan päin enkä tajunnut edes kääntää katsettani pois vaikka katsottiin takaisin. Heh, nooo, ei onneksi ollut maailman loppu, jotenkin vain hätkähdyttävä tilanne ja tuli sellainen olo, että teinköhän jotain väärin.. :D

Mutta Super-Miina on nyt debytoinut ensimmäiset näyttelynsä ja ensi vuonna sitten näytetään kaikille! Pian Miina klipataan (kunhan kaulakappale tulee postissa) ja sitten ei tarvitse enää murehtia sen kaameaa hikoilua. Toivottavasti saadaan ensi vuodeksi hyvin kerättyä massaa ja sitten.. näytetään kaikille mistä Miina on kotoisin!