Siirry pääsisältöön

Herra Orin kanssa ensimmäistä kertaa maneesilla

Maanantaina pakattiin kimpsut ja kapsut traileriin ja ajettiin Herkku maneesille tutustumaan. Kyseessä oli siis herra Herkuleksen ensimmäinen maneesireissu (pois lukien tietenkin varsanäyttelyt syksyllä). Tallilla ensin harjasin Herkuleksen hyvin ja selvitin harjan, suojitin (tällä kertaa sai kaikkiin jalkoihin suojat ja bootsit), laitoin valmiiksi suitset ja sitten ei muuta kuin Herkku traileriin ja menoksi. Se miksi nyt lähdettiin traikulla liikenteeseen, johtui siitä, että viime traikkuilusta on aikaa jo hieman pidempi tovi ja keskiviikkona äitin pitäisi käytännössä katsoen yksin lastata Herkules, kun ne menevät toisen omistajan kanssa Forssan radalla käymään.






Muutaman kerran herra harkitsi traileriin tulemista, mutta jo kolmannella yrittämällä se käveli suoraan ja nätisti sisälle. Niin kuin aina, tälläkin kertaa matkusti oikein nätisti ja oli paikoillaan myös kun auto pysähtyi. Pakittelikin pois todella nätisti!

Maneesit olivat tyhjillään, toisessa päässä oli vain toinen suomenhevonen. Hieman possuksi Herkku alkoi sitten kun se havaitsi kaverin toisessa päässä ja siinä sitten oltiin etujalat kattoa kohti ja käveltiin hetki kahdella jalalla. Nyppäsin sen alas ja sitten harjoiteltiinkin hetki taas sitä että miten kuuluu käyttäytyä. Tätä siis tein lähinnä vain peruuttamalla ja väistämällä minua, sillä Herkulle on nyt tullut pieni jyrä vaihe päälle. Toista kertaa ei - tälläkään kertaa - tarvinnut komentaa vaan kerrasta meni sekin perille.

Juoksutin sitten kevyesti Herkkua vielä. Se on senkin oppinut jo tosi hyvin, aluksi se oli oikeasti paljon kamalampi juoksuttaa. Nyt se kiskoo enää vähän ja on oppinut juoksemaan ihan nätisti. Ainut ongelma tosiaan oli se, että se on oppinut myös sen, että kun liika pitenee -> hän saa ravata -> kun jarrutetaan -> pysähtyy ja kääntyy kohti. Niinpä harjoiteltiin siis sitä, että liinan päässä voi kävelläkin.Videolle ei lopputulosta tullut, mutta kolmannella kerralla Herkku selkeästi hiffasi jutun ja meni tosi hienosti! Pitää sille antaa selkeästi tekemistä ja aivopähkinää ettei pääse tylsistymään. Lopuksi tietenkin piti mennä muutamia puomejakin sen kanssa, onhan siitä tietenkin hyvä ratsukin tulossa (tsiikatkaa vaikka miten hieno laukka!)

Loppuun ihan minimaalinen pätkä päivän höntsäilystä, äiti kuvasi ja olin unohtanut tarkentaa joten laatu on hieman heikkoa, koittakaa kestää!


Niin se nuoriso vain kasvaa, vai mitä sanotte?

Kommentit

  1. No on kyllä hieno laukka!! :)

    VastaaPoista
  2. Täähän on ilmiselvä ratsu ;) Tuleva kisatykki suorastaan, senverta hyvännäköset liikkeet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. älä vaan, viime maneesikerralla se katso jo maastoesteitäkin ihan innoissaan ;)

      Poista
  3. Mä taas katsoin että laukka on hyvä mutta ravi on kyllä niiiiin ravurin ravia että :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh, luojan kiitos, onhan se sentään ravuri :D

      Poista
  4. Miksi ihmeessä nuo paskasaavit tms muut härpäkkeet ovat keskellä maneesia? Nuoren kanssa pitäisi osata katsoa, ettei ehdoin tahdoin lähdetä liikkeelle turhilla riskitekijöillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska ne sattuvat olemaan siellä minne ne laitetaan. Oltiin kyllä hyvän matkan päässä, mutta ajan mittaan Herkules kiskoi sinne päin. Eipä ollut iso onkelma kiskoa sitä sitten takaisin kun en sitä heti huomannut :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...