Siirry pääsisältöön

Villivarsa ja kavio otsassa

Okei, okei, otsikko oli ehkä hieman liijoiteltu.. Rosso on meinaan ollut ihan kiltti ja muutenkin mennyt kivasti kokoajan eteenpäin! Perjantaina käytiin Rosson kanssa ihan maasta käsin hieman maastoilemassa. Ja jännää oli! Herran pääsi ensimmäisen kerran maastoon ja tietenkin kaikki postilaatikot ja lantakasat ynnä muut olivat jänniä. Metsässä taas Rosson mielestä oli tylsää ja otettiin hieman raviakin. Herra olisi kyllä jaksanut pidempään, mutta taluttajan kunto ei riittänyt juosta lumihangessa.. No treeniä treeniä! Mutta kiva oli päästä herran kanssa kyllä maastoon. Taas joku päivä jos vain kerkiää, olisi tarkoitus mennä hieman kävelemään ja tutustumaan maastoihin, mutta menee varmaan vasta tiistaille tämäkin..

Eilen kävin myös Rossolla ratsastamassa, mutta vähän kiireellä menin. Rosso käyttäytyi ihan kivasti jo hoitaessakin, hieman kärsimätön oli ja jalka heilui, mutta muuten ei ollut mitään moitittavaa. Ensimmäisen kerran mentiin ilman pyörittelyä kun sille ei sitten ollut aikaa. Ja hyvin Rosso antoi mennä selkään, ei mitään ongelmaa. Hieman sitten oli herrassa virtaa muutaman löysemmän päivän jäljiltä ja laukkaa olisi vain halunnut kokoajan mennä. Oli kuitenkin kiva huomata että ravi oli lennokasta ja pitkää, ei enää yhtään tikittävää ja jännittynyttä. Ei onneksi satula siis paina! Laukassa meni hyvin, hieman puski vasemmassa laukassa ulos ja ongelmia hieman oli pohjeapujen kanssa. Kerran herra heittäytyi ihan hankalaksi ja ei halunnut ollenkaan liikkua kun näki jotain pelottavaa.. Sain sitten muutamalla napakammalla pohjeavulla liikkamaan ja heti kehuin. Pelottava nurkkahan siellä tietenkin oli, mutta ei sen kummempaa. Hieman laiskahko, varmaan yritti taas luistaa hommista.. Kuitenkin taas ihan tyytyväisen oloinen, en hirveästi viitsinyt vääntää kun meni kuitenkin hyvin.

Tänään mentiin sitten Pertun ratsastajan Marjon kanssa tallille. Oman auton mennessä rikki (ei hätää, huomenna saan uuden! vihdoinkin :D) sain sitten onneksi Marjolta kyydin. Mentiin hyvissä ajoin tallille laittamaan hevosia kuntoon. Ja Rosso oli tänään todella kiva! Hoitaessa ei kertaakaan uhitellut tai edes kuopinut, seisoi korvat hörössä ja seurasi kun harjasin sitä. Marjo ei Pertun kanssa päässyt harjausta pidemmälle kun selvästi arkoi selkäänsä ja silmäkin oli selvästi tulehtunut.. Niinpä ilmoitettiin omistajalle että pitää tilata Perttu-pojalle silmälääkettä ja kokeilla toista satulaa. Voi toista :( Rosson kanssa sitten menikin ihan hyvin! Vähän oli maneesi kyllä jännä kun uralla oli puomit ja maneesissa este. Ja muutenkin kun herra ihan yksin joitui maneesissa olemaan.. Ravi oli aluksi hieman jännittynyttä, mutta kun saatiin hieman verryteltyä, alkoi rentoutumaan. Puomit olivat jännät ja varsinkin toisen yli aina hypättiin oikein kunnolla ja lähdettiin laukkaamaan sen jälkeen. Hassu poika! Laukkakin oli kivaa, välillä hieman heitti liian etupainoitteiseksi ja piti nostaa ja spurttasi välillä. Hieman siis intoa löytyi. Puomikin mentiin kertaalleen laukassa. Toisen kerran kun tultiin, Rosso pelästyi päädyssä jotain ja teki sellaisen laukka piruetti pukin että tupsahdin jaloilleni alas. Siinä sitten herra ihmetteli miten siihen tulin :D Uudestaan vain selkään ja takaisin hommiin ja ei mitään erikoisuuksia. Toiseen suuntaan laukka (olisiko oikeaan) huomattavasti parempi, mutta sitä Minna viimeksi sanoikin, että yleensä nuorien kanssa se on vielä niin. Loppu raveissa oli erittäin rento ja juuri kuin olin siirtämässä käyntiin, Rosso sitten näki jotain pelottavaa ja heitti ihan ympäri ja lähti pukkilaukkaa toiseen suuntaan. Pysäytin, käänsin ympäri ja jatkettiin vielä ravia. Pääty oli pelottava kun ulkona näkyi hevosia.. pöhkö! Mentiin sitten päätyyn katsomaan, otettiin vähän ravia ja sitten loppukäynnit. Paljoa ei siis tänäänkään tehty, mutta vauva on vasta niin raaka, ettei vielä oikein mitään voi vaatia.. 

Ja siis tosiaan, Rossoa ei nyt sitten tultukaan katsomaan. Olen tässä hieman miettinyt tilannetta ja kun meillä tuo yksi karsinakin on tyhjä.. Mutta ihan vasta mietitty on! Tukijoukot on kuitenkin mukana ja valmentaja ihan on sanonut että ota ihmeessä. Mietitään mietitään! Sitten vielä Lurppaan. Eli tosiaan tänään hieman herra Luppakorvallakin kävin hieman maastoilemassa. Oli vain melkoinen yllätys kun kävin hakemassa herraa tarhasta kun ensimmäisenä näkee vain punaisen pään! Todellakin, Molla oli monottanut Lurppaa ja tyylikkäästi olikin sitten osunut suoraan keskelle otsaa hokkikengillään ja nyt Lurpan päässä on kolme hokin reikää.. Siinä sitten yritettiin sitä puhdistaa, mutta kuin herra heitti pään ylös ja ei antanut koskea. Oli meinaan todella ilkeän näköinen haava kun verta tuli melkoisesti.. Onneksi kuitenkin kun karvat saatiin puhtaaksi, nähtiin että pintahaavoja (ONNEKSI) olivat! Nyt vielä puhdistan ne illalla ja yritän laittaa hieman kuivattavaa ainetta, katsotaan miten onnistuu.. Mutta huomenna sitten taas lisää, toivon mukaan :) Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoida tietenkin saa! Toivottavasti tuo villivarsa tuosta rauhoittuu ja Lurppa välttää loput iskut päähän..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov