Siirry pääsisältöön

Tykki Tykittäjä Pyrde - KAKE alue-estekilpailut 10.7.

Wuhuu, kunnialla selvisin tosiaan kisoista! Hieman jänskätti, kun hypätty on kerran ja kerran maastoesteitä ja luokkina oli 70 cm ja 90 cm! Ja voin sanoa että noista paremmin meni se korkeampi. Lisäksi näin sivuhuomautuksena on pakko sanoa että Pyry on järjettömän hieno maastoesteillä! Kävin sillä hyppäämässä tiistaina ja se oli niin sanoin kuvailemattoman upea että meinasin selkään pyörtyä onnesta. Mutta palataan takaisin tähän päivään, kyllä te vielä joskus kuulette tarkemmin niistä maastoesteistäkin ;)

Mutta siis, aamu lähti käyntiin Pyrden letityksellä. Sormethan siinä kipeeksi jälleen tuli kun yritin saada kireän hienon ranskanletin. No, tuli siitä kohtuu kireä, mutten sitä hienoksi sanoisi.. Ja sitten heppa autoon ja menoksi. Matka taittui sujuvasti, hieman herra hirnui, mutta muuten käyttäytyi esimerkillisesti. Kisapaikalla olin ylpeä kun (pientä hirnumista lukuunottamatta) erittäin hienosti käyttäytyi. Ensimmäisessä luokassa lähdimme seitsemänsinä, joten aika pikaisesti pääsimme verkkaamaan. En verkannut pitkään, aluksi käynnissä hieman taivuttelua, pikkaisen ravia, muutama laukan nosto ja pari hyppyä. Sen verran lämpsäkkä päivä oli etten halunnut turhaan sitten väsyttää.

Rata oli.. Kauhea! En keskittynyt ratsastamiseen ollenkaan, esteet olivat niin PIENIÄ ettei edes tuntunut koko luokka järkevältä. Tai en tiedä. Itsellä on joku vamma päässä ja en vaan osaa hypätä siististi taas pieniä, pitää yrittää opetella.. joten siinähän se meni. Perusrata puhtaasti, harmittavasti uusinnan eka tippui kun heppa kompuroi hieman kaarteessa ja tasapaino ei sitten ehtinyt palautumaan. Ylpeä silti olen hepasta, oli reipas ja meni ihan innoissaan, ei tarvinnut potkia eikä pyytää vaan nätisti omalla moottorilla liikkui! Ratsastaja oli vain ihan takapuolesta. HYI ei edes kuvia tekisi mieli laittaa esille niin järjettömän kauheaa menoa se oli.. Yhden ihan kohtalaisen ookoon kuvan missä vain kenotan ja katson ihan väärään paikkaan yms saatte, se on ainut edes julkaisukelpoinen!

Kuvasta kiitos Annika M!
keskittyneinä radalla


Ja sitten olikin piiitkä odotus väli kun oli pari poniluokkaa välissä. 90 cm jännitti itseäni hirveästi, sillä Pyryn kanssa olen kerran hypännyt (max 85 cm) ja kerran mennyt maastoesteitä. Joten hieman jänskätti. Oltiin vielä aika luokan loppupäässä, joten sillä välin kun Pilvi kävelytti Pyryä, katselin muiden suorituksia. Radalta lähdettiin hakemaan vain ja ainoastaan puhdasta suoritusta ja kvaaleja kenttäkisoihin. Yllättävän nopeasti olikin sitten jo aika hypätä ruunan selkään ja matkattiin kohti verkka-aluetta. Ja yllätyin oikeasti todella positiivisesti kun hevosessa oli vauhtia! Se imi esteille ja halusi selvästi mennä. Yksi kielto tuli verkassa kun aloin hieman liika himmailemaan, mutta muuten heppa oli upea ja jännitys mahassa kasvoi!

Juuri ennen radalle menoa äiti kävi äkkiä heittämässä minulle turvaliivin (kiitos kiitos, olin jo paniikissa ilman sitä!) ja sitten ei kun radalle. Pyry tuntui todella hyvältä ja reippaalta, meni ja teki innoissaan. Ykköselle tuli pieni kannustuskarjaisu (itselle enemmän kuin hevoselle :D) mutta sitten aloin keskittyä ratsastamiseen ja HERRANEN AIKA, Pyry oli upea! Se oli todella vauhdikas ja hyppäsi ilmavasti ja varmasti. Linjalle harmittavasti en ollut tarpeeksi nopea saamaan kiinni ja toinen osa (este nro 5) tippui, mutta olen YLPEÄ herrasta ja saimme ensimmäisen kvaalin! jipii! 90 cm on mielestäni paljon parempi, keskityin itse paremin, hevonen nautti menosta ja ah, se oli hieno fiilis! Ja ps. tuli vielä paaljon hienoja kuviakin! Tässä sekä Pilvin että Annika M:n kuvaamia kuvia, yritin valita parhaimmat :)




Olen NIIN ylpeä! Vaikka 90 cm tulikin 4 vp, en voi olla tyytyväisempi, se ei ikinä ole ollut noin hyvän tuntuinen! Nyt toivotaan että saadaan vielä ensi vkl kummajaisista puhdas suoritus niin päästään sitten kisaviikoille harrasteeseen, saapi nähdä :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...