Siirry pääsisältöön

Kisaviikot 2011 - lisää kouluradan rämpimistä / Helppo C:1

HUOH! Nyt alkoi meikällä sellainen kouluratsastuskuuri.. Pelkästään se että onnistutaan kotona ei nyt riitä, me lähdetään seurakoulukarkeloihin katsomaan miten päästäisiin taas eteenpäin. Ja valmennuksiin! Pikeä en vielä viitsi kisaviikon aikaan häiritä, tiedän että on kiireinen, joten nyt tuuppailen itse kotona ja mietin omia virheitäni. Ja kuten voitte arvata, jälleen kerran rämmittiin läpi ohjelman.. En tajua, kotona kaikki menee ihan nappiin, pystyn istumaan ja keskittymään itseeni, kisoissa Pyry vetäisii jonkun valttikortin ja alkaa armoton valtataistelu siitä kuka käskee ja mitä. Joten jo se että jäimme jumbopaikoille maailman surkeimmilla prosenteilla kertoo teille varmasti ihan tarpeeksi. Tästä radasta ei saatu YHTÄKÄÄN onnistunutta kuvaa, valitan..

Radan jälkeen oikeasti suutuin, niin itselleni kuin hevoselle. En nyt alkanut fyysisesti mitenkään raivoamaan, lähinnä keräsin ohjat käteen ja ratsastin. Mikä helkkarin ongelma on se sama mennä ja tehdä ennen rataa ja radan aikana?! Senni, keskity! Ohjat käteen ja RATSASTA.. Sujuvassa sitten väänsin jonkun 20 minuuttia ja lopetin siihen kun poika tuntui yyber hyvältä! Muutaman kuvankin Pilvi otti sujuvasta, pari sain jo talteen, lisää voipi tulla vielä myöhemmin.



Tähän ennen kuin laitan Mollan ja Terhin hyvästä radasta kuvia, kerron omista ratsastusongelmistani, mihin yritän itsekin kiinnittää huomiota enemmän ja miettiä ratkaisua. Mutta aluksi pieni selostus Mollan ja Terhin  suorituksesta. Kokonaisuudessa tasainen rata, tosi hieno raviosuus! Vasen laukka epätasainen ja yritti yskiä siinä kierroksessa kokoajan mikä teki hieman rikkonaiseksi. Prosenteiksi kuitenkin 60,5% joten ei huonosti! Ei sillä sijoja heltynyt, mutta olen ihan tyytyväinen. Ja sitten omat ongelmat ja sitten ne hienot Mollan ja Terhin kuvat!

  1. Kädet - ikuinen ongelma. En osaa kantaa käsiä, enkä osaa pitää tasaisesti ohjia. Aina ne samperin nauhat tippuu kädestä vaikka kuinka yritän keskittyä! Tähän pikkuhiljaa erilaisimma mielikuvaharjoitteluilla saanut parempaa tulosta, mutta edelleen huomaa että pitkäksi hevonen hetkittäin pääsee.
  2. Jalat, nilkka, kantapää - Nilkan ja kantapään ongelma on lähinnä lyhyissä maastoeste- ja estejalustimissa. Silloin en osaa jakaa painoa tasaisesti päkijälle vaan tyhmänä taivutan nilkan jyrkästi alas mikä kipeyttää sitä. Nyt treenailtu "nilkkalihaksia", mutta löysien nivelsiteiden tähden joskus hieman hankalaa. Tähänkin on jo huomattavaa parannusta esimerkiksi 2009 vuoteen verrattuna, pitäisi vain osata tasata paino..
  3. Jalat, polvi, reisi - Toinen jalkoihin liittyvä ongelma on polven ja reiden ongelma. Helposti laukassa (harjoituslaukassa) puristan polvella satulaan, jolloin valun satulassa taaksepäin holtittomasti. Jos en purista polvella, jännitän sisäreiden ja hytkyn selässä.. Valmennuksessa saadaan tämäkin aina korjattua, mutta heti kun tulee taukoa alkaa sama ongelma, se vain ei tunnu menevän päähän..
  4. PÄÄ - Päässähän minulla on vikaa ties kuinka. heh, no ei vain. Lähinnä eniten pään kanssa tuottaa ongelmia tuo pään vinossa pitäminen. Teen sen aivan huomaamattani ja silloin en pysty täysin istumaan suorassa ja tasapainossa. En vain tiedä mikä on syy tähän kenottamiseen! Jotenkin heijastuu vasempaan käteen joka jää helposti jännittämään ja puristamaan, jolloin hartia kipeyttyy.
  5. Hartiat - viimeisenä kohtana hartijat. Olkapäät.. Se on se ongelma miksen istu aivan suorassa. Työnnän hartiat eteen, pyöristän selän ja en käytä vatsalihaksia. Sen jälkeen kun aloin käymään Bodypumpissa, istuntani on suoristunut (ei enää takanoja), mutta kesätauolla taas pelottavasti yrittää palailla tuo ongelma. Pyrin kotona ylläpitämään lihaskuntoa kuitenkin  yllä pikajumpilla (20 min jalkoja ja 20 minuuttia keskivartaloa), vaikkei se tosiaan sitä tunnin rääkkiä korvaakaan!
Tuossa tosiaan TOP5 ongelmat, mihin itse yritän kiinnittää huomiota. Onhan niitä vielä vaikka mitä, mutta saisi nämä pois niin voisi niitä muitakin sitten taas miettiä! Ja noniin, se minusta, sitten niihin Terhin ja Mollan kuviin. Terhi tekee Kisaviikoista selostuksen sitten omaan blogiinsa, joten sen voi lukea sieltä sitten :)



Kommentit

  1. Oih, olipa ihanaa löytää blogi jossa on Suomenhevonen esillä melkosta paljon (: Upeita kuviakin vielä !

    VastaaPoista
  2. molla on kyllä niin nättinä :) ja pyry kanssa! Ja tsemppiä ongelmakohtien korjaamiseen

    VastaaPoista
  3. Hienosti teet työtä :) Ja on ilo seurata blogia päivittäin, hienot kuvat. Voisitko kirjoittaa kenttäkilpailuista ja miten kilpailupaikalla toimia? Olisi joskus kiva startata suokki-tammallani ja ollan siis täysin penkin alla tässä viidakossa. :) Olen hevosiasi monesti ihaillut, ja ollaan jopa kisoissa joskus nähty :)

    VastaaPoista
  4. Jessica, kiitos paljon palautteestasi :) Ja kiitos juttu vinkistä! Niinisalon kenttäkisat on 9-10.9 että sitä ennen voisin tässä kirjoitella meidän tyylistä toimia kenttäkisoissa ja lisäksi mitä mukana on (tuo lista onkin siihen aika hyvä minkä aikaisemmin jo julkaisin :)) ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov