Airan istuntatunti = maailman mahtavimmat oivallukset
Ratsastus on harrastus missä ei ikinä ole valmis. Olen aina kokenut olevani erityisen huono kouluratsastuksessa ja kyllä voin sanoa ettei istuntani ole ikinä ollut mitenkään hyvä, pikemminkin surkea. Pyryn kanssa meillä oli suhteettoman paljon ongelmia sileällä juuri oman epävakaisuuden kanssa. Kun ryöpyin itsesäälissä ja ulisin osaamattomuuttani, potkaisi Terhi minua persuksille ja sanoi että tee jotain äläkä siinä itke. Sitten tuli kevät ja Terhin painostuksesta ilmottauduin ratsastuspilateskurssille. Se oli ehkä sellainen suunnanmuutos tässä harrastuksessa, jota juuri siinä hetkellä tarvittiin.
Kurssi käytiin ja kotiin lähdettiin. Fiilis katossa ja blogin lukijat ovat varmaan tämän huomanneet. Kevään jälkeen on enemmän oltu "super" kuin "shaiba". Väli tuntui kuolettavan pitkältä ja kun Terhi sanoi Airan tulevan heille, olin heti mukana. Pelolla odotin päivää ja nyt se koitti. Pelolla hyppäsin hevosen selkään ja "Kaikki olin unohtanut, kaiken menettänyt" -asenne päällä. Mutta mitä kuulinkaan? "Te olette menneet valovuoden eteenpäin siitä mitä viimeksi teidät näin". Voiko mikään, mikään maailmassa saada sellaista onnen tunnetta kun se, että tämän parin kuukauden aikana, me ollaan oikeasti menty positiivisesti eteenpäin. Tietenkin oli edelleen pieniä paikkojen hakua, mutta tuntuu että sellainen miniperuspaketti alkaa olemaan hallussa ja vakiintumaan.
No, mitä me tänään harjoiteltiin? Siirtymisiä. Siirtymiset ylöspäin, käynti-ravi ja ravi-laukka, ovat hyviä, erinomaisia. Hallitsen hieman kroppaani jo siinä suhteessa. Mutta ai kauhistus, siirtyminen alaspäin! Töks, töks, töks. Töksähti perä perään. Sitten tuli masennus ja sitten tuli harmitus. Mutta onneksi on Aira, joka on niin positiivinen ja kannustava, saaden ihmisen kerta toisensa jälkeen yrittämään ja tekemään vielä paremmin. Pienikin lantion liikahtaminen, pohkeen paikan vaihto, katseen tippuminen, kaikki, vaikutti siihen saanko Pyryn siirrettyä hallitusti vai en. Kun sain ylävatsalihakset kasattua töihin, sain jopa oikeasti muutaman siirtymisen onnistumaan! Se tunne kun oivaltaa ja sen pystyy toistamaan kaksi kertaa peräjälkeen.. Sanoinkuvaamaton!
Vielä meillä on matkaa, mutta tästä on taas hyvä painaa kaasupoljinta. Koska nyt alkaa se perussetti jäämään päähän, aloitetaan matka korjaamaan seuraavaa kohtaa. Seuraavaksi käännytään hartioiden ja käsien puoleen. Tunnissa ei istuntaa saada korjattua. Ensimmäinen tunti meni täysin siihen että opettelin istumaan ylävartalo lantion päällä jolloin tunne oli kuin mäkihyppääjällä. Koska nykyään lantio ja lonkat tuntuvat menevän pienellä muistelulla paikoilleen, aletaan vaatimaan enemmän. Korjaus on hienosäätöä ja pikkutarkkaa. Se vaatii aikaa ja harjoittelua - myös kotona. Siihen ei riitä yksi tai kaksi tuntia, sitä pitää kehittää koko ajan. Olen ylpeä itsestäni ja tähän astisista saavutuksista. Pyry oli tänäänkin mielettömän upea ja sai paljon kehuja. Onhan se uskomattoman hieno suomalainen!
Minä iloitsen näistä pienistä askelista jotka kehittävät kokoajan meidän yhteistä taivalta. Pyry on herkkä hevonen ja se onkin siksi todella loistava opettaja. Huomaan koska teen virheitä. Asenteeni on muuttunut paljon, näen asiat positiivisemmin ja yritän selvittää niitä hevosen kautta enemmän. Hevonen ei tee virheitä, 95% se on ratsastaja. Syytin pitkään Pyryä toimimattomuudesta, siitä ettei se vain kulje, on tahmea ja haluton. Tai vaihtoehtoisesti kiireinen ja jännittynyt. Vain se, että muutin istuntaani pienillä ja vähän isommilla korjauksilla, on tehnyt meidän välille vain hyvää. Minä ymmärrän miksi Pyry poikittaa tai on haluton, silloin katson hetken itseäni realisesti ja totean minussa vian. Käydään läpi ongelmia ja saavutetaan näin ahaa-elämyksiä. Vielä tarvitaan paljon harjoituksia, mutta askel askeleelta saavutetaan sitä rentoa kokonaisuutta.
Havaintoesityksenä
Niinisalo 2011, syksy
14. kesäkuuta 2012
Me tavoittelemme rentoa, harmonista suoritusta ilman paineita
voi että, olette niiin hienoja :))
VastaaPoistakiitoksia kovasti :)
PoistaNäiden kuvien perusteella istuntasi näyttää nykyään paljon tasapainoisemmalta kuin aikaisemmin. Hevonenkin näyttää tyytyväisemmältä ja kulkee selkä pyöreämpänä. :)
VastaaPoistaJa sitähän se on! :) Matkaa on vielä paljon edessä, mutta huomaa kyllä kuinka paljon helpompaa molemmilla on kun hieman keskittyy istumiseen!
PoistaMinkä ihmeen takia hevosesi osallistuu Ypäjän kisavikolla luokkaan HeC vaikka hevosesi ovat enemmän tasoa HeB-A? Rusettien keräämistä kotiin mentaliteetilla..? Ihmettelen vain.
VastaaPoistaSemmoisen ihmeen takia kuin rutiini. Pyry tarvitsee paljon kouluratoja alle ja ei ole valmis Helppo B:tä vaativampaan luokkaan tällä hetkellä, vaikka melkoisella vauhdilla kehittyy. Mollan potentiaali loppuu Helppoon B:hen, vaikka kyllä se takuulla jostain erittäin helposta A:n ohjelmasta selviäisi hyväksytysti :)
PoistaIloisiahan ja ylpeitä täällä ollaan jos rusetteja tänne tulisi, mutta jos realistisesti nyt lähdetään ajattelemaan niin molempien heppojen kanssa tavoitteena saada siisti ehjä suoritus :)
Hienoa! Mekin olemme käyneet Airan tunneilla ja saaneet ihan huikeasti apua. Sinun kuvissa oli myös paljon parannusta, kun vertaa uutta ja vanhaa istuntaa:)
VastaaPoista