Saanko olla ylpeä? Saanko haljeta?

Pieniä suuria askeleita kohti suuria tavoitteita

Vaikken saisikaan, olen silti erittäin ylpeä ja halkean tästä onnen ja ylpeyden tunteesta. Me otetaan kokoajan pieniä ja suuria askeleita eteenpäin. Tänään Terhi kävi ratsastamassa molemmat hevoset kangilla. Tarkoitus oli koittaa mihin Pyryn rahkeet riittää ja läpiratsastaa Molla viikonlopun kisoja kohti. Ja minä olen iloinen, onnellinen x100 muuta positiivistä asiaa. Se että näen mihin nuo hevoset pystyvät, tiedän että vielä itsekin pääsen sinne.

Terhi menee sekä Mollalla että Pyryllä kisaviikoilla useita koululuokkia. Pyry saa ratarutiinia ja Molla lisää ratoja alle ja parantaa kokoajan. Itse en pääse kisaviikoilla kun alkuviikosta kenttäluokkiin, sillä olen loppuviikosta töissä ja laivalla. Äiti on kuitenkin lomalla, joten kuskaaminen ei ole ongelma ja itsekin yritän olla mahdollisimman usein paikalla, aina kun työt antavat periksi. Tällä hetkellä ei olla lyöty vielä mitään lukkoon, joten en uskalla paljastaa mitä on tähtäimessä, mutta takuulla tulette sen vielä kuulemaan ;) Tämä tietää sitä että olen itsekin kohta siinä tavoitteessani että loppukaudesta olisi tarkoitus startata harjoituskisoissa Helppo A:ta, wuhuu! Siis jos kaikki tässä kesällä menee hyvin.

Ja sitten tähän päivään.. Aamulla kaikki tuntui menevän ihan suoraan sanottuna penkin alle. Piti olla kahdelta keskustassa ja jotenkin taas onnistuin ryssimään.. Puunasin hevoset kunnolla ja kun menin hevosautolle ja aloin pakkaamaan kamoja sinne, huomasin että välinseinät oli irti.. Isoveli teki sillä muuton + porukat haki heinää ja kukaan sitten ei ollut laittanut seiniä kiinni. Niinpä kirosin siinä hetken ja lähetinkin jo Terhille viestin että tulee auttamaan. En kuitenkaan viitsinyt Terhiä ajattaa edestakasin vaan yksin urhoollisesti raahasin ja vaivalla väkersin ne kiinni. Sitten hevoset nopeasti autoon ja kohti keskustaa!

Onneksi minua sitten oli perillä vastassa SUPER-hoitaja Petra ja SUPER-kuski Terhi. Sitten otettiin heti hepat alas, ensin Pyry kuntoon ja Petra sillä välin talutteli ja piteli Mollaa. Välihehkutuksena taas että olen niin ylpeä kun Petra jaksaa tulla hevosia hoitamaan, siitä on aina niin suuri apu! Itse sain keskittyä täysin kuvaamiseen, tosin hihkuin ylpeydestä niin kovin että kuvista tuli melko vaatimattomia. En osaa tarkemmin kertoa teille ratsastuksesta - muuta kun että on mulla super hienot hevoset - Terhi saa sitten hoitaa sen puolen blogissaan. Minä tyydyn tällä kertaa sanomaan että olen ylpeä ja minulla on maailman ihanimmat suomenhevoset ja olen niistä todella ylpeä!