Voittajien on helppo hymyillä! ♥

Ei mennyt viikonloppu hukkaan, vaikka lauantai aloitettiin surullisissa tunnelmissa

Lauantaina en itse päässyt ollenkaan kisoihin, sillä meillä oli Sirkan hautajaiset (josta näin ohi mennen sanon että olen kyllä erittäin vihainen muutamasta asiasta siellä.. mur). Aamusta siis starttasin heppa-auton ja lähdettiin Mollan kanssa kohti Urjalaa. Molla oli tarkoitus jättää Terhille, eli tallille odottelemaan iltapäivän starttia. Paikan päällä sitten ei ollutkaan karsinaa meille varauksesta huolimatta. Onneksi kuitenkin ratkaisin ongelman sillä että kysäisin tarhaa, sillä olisi parempi kun hyvä että Molla saisi mielummin tarhailla kun seistä karsinassa. Niinpä Molla sitten päätyi tarhaan ja illalla sai oman karsinan.

Itse olin hautajaisissa, joten Terhi kertonee blogissaan miten sitten meni. Minulle Terhi ilmoitti näin tuloksen: "Mulle ruusuke ja mitalli, sulle rahat? ;)"! Ja arvatkaa olinko heti ylpeä! Siitä sitten soittoa Terhille ja hienosti olivat olleet sitten Suomenpienhevosjunnu hopeamitalisteja! Mutta pakko nyt kyllä hieman haukkua Terhiä, kun se meni radan unohtamaan! Hyi hyi Terhi ;) Ilman radan unohdusta olisi tullut myös luokkasijoitus, tällä kertaa jäätiin juuri ensimmäisiksi ei sijoittuneiksi! Prosentit oli kuitenkin hyvät Mollalle, 61,8% ja 9. sija. Terhi jotain valitteli että meni täysin penkin alle. Onhan joo Molla ollut vielä superimpi, mutta ei tuo nyt ihan SURKEA ratakaan ole! Omistajat ovat ylpeitä tammasta ja rutistavat Terhin mustelmille kun näkevät, HYVÄ TYTÖT!

Kaksi ylintä + video pöllitty Terhiltä, alin © Emmi Lepola

Sunnuntai aamu valkenikin jo klo 6 aamulla. Petra oli meillä yötä ja oltiin pakattu tavarat jo illalla autoon. Hieman kesti nousta ylös kun väsytti niin mielettömästi, mutta Petra ovelasti heitti tyynyjä pois kun yritin niihin käpertyä, kröhöm.. No siis, vihdoin kun puolituntia oli valitellut aikaista aamua pääsin jo hyppäämään ylös. Eväät valmiiksi ja ei kun talliin. Saatiinkin sitten tosi nopeasti kaikki valmiiksi ja kymmenennen tarkastuksen jälkeen todettiin että mitään ei pitäisi puuttua. Pyry autoon ja menoksi. Matka sujui rattoisasti haukotellessa..

Perillä jätettiin Pyry autoon ja mentiin talliin katsomaan Mollaa. Pyryä siis pidettiin ns. lukkojen takana ettei vaan päässyt jäljille että Molla on siellä, meinaan sitten olisi riemu ratkennut! Molla saatiin nopeasti Petran kanssa kuntoon ja hyppäsinkin aika pian selkään. Ja kauhistus kun aina tamman selkään menee huomaa kuinka pirun pieni se on! Verkassa Molla oli super hyvä sileällä.. Se leikki taas kouluponia, eli hyvin oli eilen ratsastettu! Esteille se sitten tulikin 200 kilometrin tuntivauhtia ja pidätteet jäi menemättä läpi. Kuitenkin fiilis oli hyvä ja arvostelusta A.1.0 johtumatta tiesin että ratsastan reippaasti ja lyhyemmillä teillä, jolloin Mollalla on huomattavasti helpompi ratsastaa.

70 cm alkoi tosiaan ihan hyvin. En päässyt toivotulla tavalla aivan mukaan, mutta ei siinä nyt mitään suurempia virheitä ollut. Muutama huono lähestyminen, muutama hyvä hyppy. Kuitenkin pääasiassa ihan Mollamaisen tyylinen rata. Tamma jopa uskalsi lähteä näin pienillä hieman kauempaa, hyvä tyttö! Nollaratahan sieltä sitten tuli ja jaettu 1. sija. Molla sai hienon päänkokoisen ruusukkeen, mistä kaikki olivat todella ylpeitä!

80 cm sitten olikin arvosteluna 367.1. Minulla oli kokoajan sellainen tästä ei hyvää seuraa fiilis päällä. Verkassa Molla oli ihan hyvä, tosin teki puolikkaita askeleita ja oli muutenkin aika harmittavan oloinen. Kuitenkin etsin fiilistä ja lähdin "haetaan puhdas rata" -tyylillä radalle. Radalle mentäessä kuitenkin tamma tuntui jotenkin tosi varmalta ja hyvältä. Ensimmäiselle esteelle tultiin heti puolikkaalla, mutta siitä sitten yritin ryhdistäytyä. Rytmi kun alkoi tulemaan, hypyt parani! Ja päästiin uusintaan! Hämmennyin periaatteessa niin paljon sinne pääsemisestä, mutta koska olen tässä yrittänyt kehittää hermojani, ajattelin että katson miten toimii. Eli Mollan kanssa periaatteella "Anna poni mennä"! Ja se oli super hyvä päätös! Meinaan Molla oli superiakin superimpi, teki kaiken niin innoissaan ja painatti menemään. Pystyin kääntämään sen vaikka pennin päällä jos olisi ollut tarve. Hyppäsi vinoon, teki hyviä hyppyjä.. Kaikki kohdallaan! Sarja oli viimeinen ja b-osalla kuulin tumahduksen - vaikkei Molla kyllä mielestäni kolauttanut kummoisemmin mihinkään - ja kun katsoin taakse nopeasti näin että olisi puomi tippunut. Kuulutettiin 4 virhepistettä ja Petralle kävinkin jo sanomassa että ei se mitään, fiilis on hyvä! En ehtinyt kun tamman kanssa kävelemään pari metriä metsässä kun kuulutettiin korjaus, 0 virhepistettä ja luokan johtoon! VAU, olin ihan äimänkäkenä! Ja lopullisissa tuloksissa Molla oli 2. sijalla! Tipahdettiin vasta kolmanneksi viimeisen ratsukon kohdalla kärjestä, huikea poni!

Molla kuitenkin riisuttiin jo ennen palkintojen jakoa, Pyryn ottaen kunnian ja käyden hakemassa ruusuke. Fiilis oli tosiaan katossa, sillä Molla oli jo viikonlopun aikana saanut kaikista luokista ruusukkeen! Hieno pieni tamma se on! Pyryn kanssa tavoitteet olivat tosiaan hyväksytyssä metrissä ja ns. pääluokkana tuo prix the agrimarket luokka 90 cm. Tosin tavoitteena molemmista radoista päästä hengissä läpi, pienemmästä luokasta saada edes puhdas suoritus, nyt kun oli helposti niitä puomeja lähtenyt mukaan.. Noh, aikaa oli yllinkyllin, sillä olin vasta 30 lähtijä ja heppa oli ollut palkintojen jaossa. Eli käveltiin, seisoskeltiin ja kun aika tuli niin mentiin verkkailemaan. Ikävä sadekuuro kuitenkin kasteli kaikki paikat, hevosen ja hevosenhoitajan (koska kuski seisoskeli sateensuojassa, törkeä minä!) joten tunnelma oli melko kolea. Verkkakentän pohja muuttui sateesta raskaammaksi, joten en hirveän pitkiä verkkoja ottanut.

No, sitten jo alettiinkin valmistautua 90 cm radalle. Jotenkin fiilis oli hyvä, vaikka samalla jo murehdin mahdollisia puomien tippumisia. Hain fiilistä Ypäjän kenttäkisojen rataesteiltä, joka oli silloin mahtava. Pian jo päästiin radalle, kertasin nopeasti ja ei kun matkaan! Perusrata tuntui tosi hyvältä. Paikat osui hyvin, heppa tuntui varmalta. Kuutosesteelle hieman puolikkaalla hyppy, mutta siitä taas hyvin korjasin sarjalle. Sarjalta kaareva linja viimeiselle pystylle. Muistan kun päässäni vain mietin "nyt rauhassa, ihan rauhassa, älä muuta rytmiä, anna edetä, ei liian kovaa" jne. Minulla on viimeisen esteen kanssa yleensä aina ongelmia! Mutta ei, ei edes kolahtanut. Sitten en tiedäkkään mikä päässä naksahti. Ei tarvinnut paljoa pyytää kun heppa jo meni reippaasti. Näin tilaisuuden ottaa askeleen pois linjan välistä ja heppa meni varmasti ja oli tarkka jaloista. Upeasti vielä sateenkaari este, pieni posotus ja pysty. Pystylle ryssin lähestymisen, yritin laittaa kauempaa, mutta onneksi heppa korjasi. Sitten vielä viimeinen mutka kovempaa, tarkasti kiinni sarjaväliin ja... 0 virhepistettä ja luokan johtoon! Ja siellä sitten oltiinkin, eli me voitettiin prix the Agrimarket luokka!

Kun tulin radalta fiilis oli ihan m-i-e-l-e-t-ö-n! Kaikki sanoivat että hyvin ratsastettu ja oma fiilis oli hyvä ja tuntui että elin jossain pilviharsossa! Ai että olin ylpeä Pyrystä niin kovin! Se että olin kavereiden kanssa vitsaillut että menen tuosta voittamaan itselleni 250 euroa olikin yhtäkkiä totta! Kyllä siinä meinas jo isokin ihminen herkistyä ja Pyry sai kyllä superpaljon taputuksia ja hoitaja-Petra meinasikin sitä pilalle lelliä ;)

© Lotta H. / http://haituva.webs.com

Vieläkin tuntuu että on ihan fiilikset katossa! Seuraava luokka alkoi melko pian, joten kävin vapisevin jaloin kävelemässä radan. Katselin esteitä mitkä näytti hirmuisoilta osa! Kun ei pariin vuoteen ole kisoissa mennyt 90 cm isompaa alkaa tälläiselle "täti-ikäiselle" tulemaan rimakauhua. Kuitenkin olin jotenkin luottavaisin mielin, sillä hevonen tuntui super hyvältä. Verkka oli kuitenkin muuttunut sateen myötä jo tosi tosi raskaaksi ja upottavaksi. Otin verkassa huimat 3 hyppyä ja kaikissa niissä Pyry läväytti kaikki puomit alas. Kuitenkin se tuntui samalla super hyvältä, joten mieli oli tyyni ja olin huomannut pohjan muuttuvan raskaammaksi. Onneksi päästiin nopeasti radalle!

Ja aloittamaan. Jotenkin oli hirveät paineet päällä. En tiedä johtuiko edellisen luokan voitosta vai siitä että oli ensimmäinen metri. Kuitenkin ryssin heti kaiken. Vihellyt ja laukannosto. Ympyrältä, asetus jäi vasemmalle, pohkeet hieman irti. Sitten este onkin jo edessä ja Pyry sanoi että hui. Kielto. Monta syytä ja syytän itseäni kaikista. Ensinnäkin ajatukset olivat silloin "hah, pieni este, ton menee vaikka ravissa väärin päin". Lisäksi asetus liikaa jo menneellä ympyrällä vasemmalla, köpölaukkaa ilman kunnon rytmiä, pohkeet irti ja takana huonot verkkahypyt. Eli kuski kusi. Pieni huomautus, uusi laukka ja asenne ja ei ongelmia. Ei sitten missään esteillä. Neljännelle esteelle ajoin turhaan, muutaman lähestymisen hevonen pelasti. Ei kolissut, ei tuntunut siltä että kieltää. Mutta ai että minua jännitti! Ja sen huomaakin videolla kun hevonen pääsee kiskomaan alas ja en nosta sitä tarpeeksi nopeasti ylös - verrattaessa esimerkiksi 90 cm rataan. Mutta me päästiin maaliin eli taas tuli voitto! Lopulta 5 virhepistettä, mutta kuski oli semityytyväinen ja syyttää kiellosta vain itseään ja kykyään lukea tilannetta.. Ensi kerralla sitten paremmin!

HUH! Olen kyllä niin ylpeä hevosista. Lisää kuvia tulee takuulla kunhan kuvaajat niitä saavat esille. hyrr, vieläkin ihan sellainen epäuskon fiilis! Hienot hienot hienot hepat. Lisäksi iso suuri jättiläiskiitos kaikille tsempeistä ja onnitteluista! Super iso kiitos Terhille joka ratsasti ja hoisi ponin super hyvin lauantaina. Super iso kiitos Petralle joka kävelytti Pyryä auringossa kuin vesisateessa, hoisi kaiken ilman että mun piti murehtia ja autto vielä kotona siivoon tavarat! Muutenkin super kiitos Petralle, oot kyllä mittaamaton arvokas kisahoitaja ja toivottavasti viel jaksat jatkossa tulla! :) Ja jee, meistä on vielä suoran sivuillakin söpö kuva, go Pyry!

Joten näihin SUPER-TUNNELMIIN, kuullaan taas pian!