Niksulan kotimatkan jälkeisiä fiiliksiä

kun ei matka mennyt ihan nappiin

Eilen tosiaan lähdettiin noin klo 19 Niinisalosta tyytyväisinä Mollan voiton johdosta. Oma harmitus (mistä tulen kertomaan varsinaisessa Niksula postauksessa) oli laantunut, vaikka Pyry saikin kuulla olevansa luuska ja lehmä, sekä monet muut versiot. En siis tarkoita että se sitä oikeasti olisi, kunhan piloillani haukuin sitä nimillä mitä tuli mieleen. Matka sujui ihan kivasti, mutta kun jo Niinisaloon mentäessä auto piti erittäin jännittävää ääntä, mistä emme Terhin kanssa päästy käsitykseen mikä olisi ollut, olimme molemmat hereillä ja kuulolla kokoajan. Lavian kohdalla äiti ja isäpuoli ajoivat hevosautoa hetken kuulostellen ja tutkien, päätyen siihen että se on varmaan jokin rengassimpukka tai joku menossa. Eli matka hevosautossa jatkui minun ja Terhin voimin (koska matkailuauto oli hurjan pelottava ajaa, HUI!).

Puoli yhdeksältä kuvattiin teille viimeinen niksula pätkä "Niinisalo day 3" missä on siis viitisen minuuttia Terhin jutustelua. Latasin senkin nettiin, vaikka kaikki ei mennyt ihan enää videon suunnitelman mukaan. Tässä vielä video teille:

No, ei ehtinyt mennä sitä reilua tuntia Loimaalle. Noin 15 kilometriä ennen Loimaata, todettiin Terhin kanssa monta kertaa että ei helvetti, tää auto ei oo kunnossa. Nyki ja nyki, niin kun kierrokset olisivat joko tosi alhaiset tai korkeat. Ja se paheni ja paheni. Loimaalle 9 kilsaa kyltti vilahti ohi ja sanoin vaan että onneksi kohta ollaan kotona. Mutta ei, nykiminen meni mahdottomaksi, siinä vaiheessa sanoin että ei helvetti, aloin jarruttamaan, samantien lähti auto lapasesta ja nytkähti oikealle, oikeasta sivusta meidän ohi vilahti satasta rengas ja auto puski samaa vauhtia pientareen ja keskikaistan väliä. En edes tiedä miten sain ninjailtua auton pysähtymään. Enkä meinannu löytää edes hätävilkkuja. 

Kun auto oli seis, hätävilkut päällä, tiedettiin että a. puuttuu rengas oikealta puolelta (edestä?) ja b. auto oli helvetin vinossa. Soitin saman tien isäpuolelle, että nyt puuttuu rengas ja kävelin samalla autoa ympäri. En tiedä olisinko mennyt niin pahaan shokkiin jos se olisi ollut eturengas tai paripyörän toinen rengas, mutta meiltä puuttui molemmat oikean paripyörän renkaat. Lisäksi paineilmaventtiili oli rikki, joten paineet oli ylhäällä ja auto oikeasti vinossa ja heiluvainen. Onneksi oli Terhi vieressä taputtelemassa olkapäähän kun itse paniikissa mietin jos Pyry nyt alkaa riehumaan ja heiluttamaan lisää autoa jolloin riski auton kaatumisesta ojaan - joka järkevästi ajateltuna voisi olla ihan naurettavan pieni mahdollisuus - kasvaa. En uskaltanut mennä livingin puolelle, en tehdä mitään muuta kun taskulampun valossa etsiä renkaita kun hätäkolmiotakaan en löytänyt.

Sitten tuli joku pakettiauto kuski, otti kauempaa n. 150 metrin päästä meistä renkaan ja toi meille. Toinen oli jossain toisella puolella tietä, en tiennyt missä. Samaan aikaan tuli Terhin isä ja meidän porukat melkein heti perässä. Tiedossahan se oli, ei siihen rengasta enää saanut (kaikki pultit poikki) ja hinuria kutsumaan. Petralta hakemaan toista koppia ja kotoa toista, Molla kun on laitakammoinen. Isäpuoli kovasti sanoi ettei vaaraa kaatumiselle ole ja eihän sitä välitöntä vaaraa ollutkaan, jos vain hevoset pysyivät rauhallisina. En itse uskaltanut mennä autoon, mutta isäpuoli kävi siellä sillä välin kun haimme traikkuja. Hinurikuski lupasi että voi nostaa hieman oikealta, jolloin tasapainoittuisi hieman tai voidaan laittaa pieni tunkki alle. Mutta ongelma oli vain se että  jos niin tekee ja Pyry tai Molla hermostuu, riski auton keikkaamiseen oli taas isompi. 

Tunnissa saatiin traikut paikalle ja heijastinliivit päälle. Kertasin mielessä suunnitelmaa millä saadaan hevoset turvallisesti alas. Pyry hermostuu heti kun näkee että Molla lähtee. Eli piti saada Pyry täysin irti ja ovi valmiiksi auki niin, että kun Molla on lastaussillalla, Pyry pääsee heti tulemaan perässä. Lisäksi ei helpottanut yhtään se, että lastaussilta oli jyrkkä, vinossa ja sateesta liukas. Purku meni suunnitelmallisesti. Kaikki mitä suunniteltiin saatiin toteutettua. Pyry katsoi ensin että mitä helkkaria, silta vinossa, en halua mennä oikeaan reunaan ja lopulta tuli melko valumalla alas, mutta ehjänä! Sitten ei kun hevoset traikkuihin ja.. Niin, tosiaan siinä vaiheessa kun pistin Pyryä lainatraileriin ja se stoppasi, muistin sen miksen pysty sen kanssa lähtemään yksin kopilla mihinkään. Pyry pistää helposti koppiin mennessä ranttaliksi ja ei halua mennä sinne. Hyppää sivuun ja jarrut kiinni. Hetken se mietti ja sitten se astui lastaussillalle ja käveli traikkuun. Onneksi ehdittiin laittamaan takaa rauta kiinni, meinaan sillä samalla sekunnilla se tajusi että Molla jäi ja se aloitti riekkumisen. Onneksi oli orin koppi käytössä (ei sillä että kaikkea kestäisi) ja sain Pyryn hyvin kiinni sinne ja Terhi pääsi isänsä kanssa heti lähtemään. Molla on taas niin super kiltti että käveli heti traileriin.

Kotona oltiin vihdoin puoli yhden aikaan. Hevoset saatiin turvassa karsinoihinsa ja Terhi pääsi lähtemään kotiin - kuinka onnellinen olen siitä avusta jonka antoi! Hieman hepat oli jäykähköjä, mutta ihan kunnossa, ei onneksi ollut kumpaakaan sattunut tai tullut traumoja. Lähdettiin sitten vielä tyhjentämään hevosautoa ja hakemaan isäpuoli Forssasta korjaamolta. Lopulta oltiin kotona kahden aikaan ja tarkoitus oli mennä nukkumaan, mutta kun kaikki pyöri päässä ja ei meinannut saada unta. Onneksi ei sattunut pahemmin, mahdollista olisi voinut olla vaikka mikä! Tällä hetkellä auto näyttää tulevan ihan kuntoon, ainoastaan yksi vanne meni rikki, vaikka olin varma että koko akseli siinä rytäkässä meni mutkalle. Ja en voi olla kun niin onnellinen siitä miten ihanan rauhalliset, kiltit hevoset minulla on.. Tunnin olivat siinä ikävässä kenossa ja syödä mussuttivat heinää ja molemmat vielä käyttäytyivät yllättävässä tilanteessa missä paljon vilkkuvia valoja ja pimeää todella hienosti! En voi olla kuin ylpeä ♥

En tiedä, kai syytän tästäkin jotenkin itseäni kun näin hirveitä painajaisia taas yöllä. Onneksi ei mitään sattunut, en olisi antanut anteeksi jos se koppero siitä olisi kaatunut, oli niin pirun arvokas lasti sisällä. Nyt olen sitten kärsinyt taas ikävästä päänsärystä kun ei nukkumisesta mitään tule ja väsymys painaa. Ehkä käyn nopeasti päiväunilla ja sitten voisin mennä heppoja hoitamaan. Ei sovi unohtaa sitä että Molla kuitenkin voitti eilen sph kenttämestaruuden! En vielä sano Pyrystä muuta kun että melkoisen surkea kauden lopetus, mutta on se silti minulle tärkeä ja tästä nyt vain harjoittelemalla taas eteenpäin!

Teen nykyään hirveästi vertailukuvia, koska niitä on niin hauska katsoa. Tällä kertaa oli sopivasti Niksulan viime syksy kisat ja tämän syksyn kisat, joista on tasan vuosi välissä. On se vaan niin mainio jätkä tuo hevonen! Näkyykö tässä kuvasarjassa muutoksia? Itse ainakin istun paremmin, nyt enää jalat ja kädet paikoilleen niin johan pomppaa!