Siirry pääsisältöön

Käväistiimpä tuossa hyppäämässä pari luokkaa..

Ja fiilis on mahtava!!

Nyt ei tullut ruusukkeita, ei edes puhtaita ratoja, mutta silti jotenkin fiilis on kuin voittajalla! Ensinnäkin, aamulla herättiin liian myöhään ja kolmen tunnin yöunien jälkeen sitten kiireessä laitettiin kaikki. Onneksi Petra oli mukana ja saatiin nopeasti heppa kuntoon ja traileriin (koska auto ei vielä kunnossa). Onneksi matkakaan ei ollut pitkä, sillä mentiin ihan vain opistolle kääntymään parissa tervetuliaisluokassa. Oltiin 90 cm 52 lähtijä, joten kun tultiin paikalle, radalla oli jotain 17 numeron luokkaa. Siinä sitten rokotusten esittelyä ja heppa kuntoon - eikun verkkaamaan! Verkkasin aika paljon ja Pyry tuntui läpi verkan hyvältä, joten hyvillä mielin lähdin radalle.

Rata menikin hyvin! 90 cm tuntui niiiiin helpolta jo, mikä on todella, todella hienoa! Koska siitä huomaa että ollaan oikeasti menty eteenpäin. Kuitenkin radan viimeinen este otti etujaloista pienen hipaisun ja tietenkin tippui.. Mutta edelleen korostaen että olen erittäin tyytyväinen!


Sitten olikin pitkä väli, sillä seuraavassa luokassa piti startata vasta numerolla 64 (joka sitten osoittautui lopulta 75). Petra löntysteli Pyryn kanssa kun itse katsoin muiden ratoja. Tavoitteet metrille oli saada hyvä fiilis radalla ja Petrallekin totesin että tällä hetkellä ei haittaa puomien alas otto yhtään, pikemminkin kunhan saadaan rytmi ja kokonaisuus toimimaan. Sitten kun hepalla on itseluottamus paikoillaan, on helpompi alkaa miettimään muuta. Eli ensin varmuutta ja sitten katsotaan!

Verkassa Pyry oli taas hyvä. Nyt siihen jopa tuli hieman takaisin sitä ruutia mitä siinä on aikaisemmin ollut. Verkkahypyt onnistuivat kaikki ja taas lähdettiin hyvällä fiiliksellä radalle. Ja huh miten hieno! Sain ratsastettua sitä hyvin, se tuli takaisin ja toimi pohkeesta hyvin. Lisäksi tavoite saavutettiin: Pyry oli itsevarma ja hyppäsi epäröimättä. Ensimmäinen puomi kuitenkin tuli heti alas. Tulin sille ehkä aavistuksen liian suurella paineella, minkä johdosta taas suunnittelemani väli meni hieman pepulleen ja jäätiin kauas kakkosesta (mihin olisin taas ottanut sellaisen puolikkaan mitä otin mm 4 ja 6 esteille) jonka Pyry päätti itse pelastaa hyppäämällä kauempaa. Kuskin moka! Sarjalle toin liian pliisusti löysänä ja väli jäi pitkäksi, mutta tässäkin Pyry pelasti hyppäämällä taas voimakkaammin. Eli kolme puomia tuli alas, mutta esimerkiksi kaksi viimeistä estettä oli mielettömän hyvät! Heppa on kyllä niin taitava ja ei ole kiinni siitä että kapasiteetti loppuisi, nyt vain aletaan hiomaan pikkujuttuja ;)


Jeee, hyvä fiilis! Postauksesta tuli hieman tynkä, koska halusin kirjoittaa tämän ennen töitä ja kuitenkin tässä on jo hirmuinen kiire töihin.. Joten hih, olkaa hyvä! Meitsi hihkuu ainakin onnesta, tuli niin hyvä fiilis tästä päivästä, jee!

Kommentit

  1. Tosi hyvän näköisiä hyppyjä, varsinkin ysikympillä! Kohta näyttää tolta eikä puomeja tule ;) ps. tämä blogi on heppablogien aatelia!

    VastaaPoista
  2. pyryllä on niin makee hyppy :)

    VastaaPoista
  3. 90 rata oli tosi tasainen ja näytti muutenkin hyvältä! Hienoa hienoa! :)

    VastaaPoista
  4. 90cm oli mielettömän siisti ja sujuva :)

    VastaaPoista
  5. hei jaksaisitkohan vähän kerrata sitä lurpan tarinaa? tai linkittää sen postauksen jossa oot kertonut siitä sen diagnoosista? tai siis mietin kun eikö sillä ollut hankkarissa ongelmaa? niin oliko ongelmat siis alahaarassa vai ylempänä? ja oliko irronnut jo ja saitteko jotain prosenttia vamman laajuudesta?
    kiitos jos viitsit vielä kertoa!

    VastaaPoista
  6. 90cm rata oli ok ja tasainen, mutta tuo metri ei kyllä ollut enää kaunista katsottavaa ratsastajan osalta... Lisää treeniä niin metrikin alkaa sujumaan!;) Tuo 90cm oli oikeasti jo hienon näköistä menoa! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov