Siirry pääsisältöön

Kuolain kokeiluita ja karvanlähtöä

arkea se sekin on!


Täällä me ollaan. Lauantaina hevoset siirtyivät Artsille ja olen nyt käynyt siellä ratsastelemassa. Pikku hiljaa hevosten omaisuus on siellä, heh. Sunnuntaina koitin sitten Pyrylle Artsin Hackamore-kuolainta ja arvatkaapas? Tässä on ehkä ratkaisu ongelmiin! Pyry toimii siis vanhoilla kuolaimilla ja sileällä sillä sitä käytetään edelleen, mutta esteillä ja maastossa - ja varsinkin maastoesteillä - Pyry helposti innostuu ja nyppii ohjat pois kädestä. Hakkiksella herra toimi hyvin, oli jarrut, kaasu ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä. Hypättiin sunnuntaina kolmen koplassa - Janni & Molla, Petra & Elmo ja Minä & Pyry - pieniä esteitä ja rataa. Itsellä on joku mamma vaihde, täytyy päästä valmennukseen taas että pääsen tästä mummoilusta. Tein siis ihan tyhmiä mokia ja pysäyttelin 60 senttisille esteille.. Kyllä huomaa heti kun ei säännöllisesti ratsasta ja saatika hyppää itse niin jumahtaa koko mieli! Nyt pitää päästä valmennukseen jos vaikka se menisi sillä ohi!

Lisäksi eilen mammutti (katsokaa tämä villamammuttilaama kuva!) ja Molla-neiti luopuivat karvoistaan. Kävin vielä iltapäivän ratsastuksen jälkeen uudestaan tallilla klippaamassa ne ja olinkin sitten puoli 11 aikaan valmis. Pyryn ja minun meni jo lopussa hermot koko touhuun, joten Pyrystä tuli hieman hätäisesti klipattu.. Molla sai kuitenkin sydämen takaisin pyllyynsä ;) Edelleen itsellä on kamera rikki ja muistikortti hukassa eikä rahaa olisi ostaa uusia joten.. No saa nähdä! Pyrykin onnistui heti ensimmäisenä päivänä kun sai hokkikengät tekemään hokinreijän jalkaan, hyvä homma!

Sitten vielä hieman mietteitä siitä kun hevoset ovat nyt tuolla keskustassa. Tosiaan hämmentäväähän se on kun tulee kotiin ja miettii kun taas pitää ottaa karsinat ja kello on jo kymmenen! Sitten sitä tajuaa että ei ne hevoset enää olekaan kotona. Minulla on tästä enemmän plussaa kuin miinusta. Hevoset viihtyvät uudessa paikassa ja tallissa on seuraa ja apua saa aina kun tarvitsee. Minusta on helpottavaa ja loistavaa kun tiedän että Janni ja Petra auttavat puttejen kanssa HETI jos itse en pysty käymään tai pääse käymään. Lisäksi karsinat saadaan halutessa siivota itse (kunhan ilmoitetaan etukäteen) tai Petra hoitaa ne. Minun ei tarvitse murehtia jaksaako äiti ottaa karsinat, ratsastaa kaksi hevosta, hoitaa kaikki tallit yms silloin kun itse olen päivän poissa. Petran on helppo auttaa kun on lähellä ja samoin Jannin. Korvaamaton apu ja nyt tuntuu että ehtii kotonakin tekemään enemmän, jolloin porukoista isäpuolikin on tyytyväisempi (eilen tein oikein ruokaa, siivosin jne)! Nyt vielä kun talo menisi kaupan olisi tämäkin murhe ohi!

Ei sillä, etten tykkäisi asua täällä. 6 vuotta oman tallin kanssa oli ehkä elämän parasta aikaa, mutta joskus vain elämässä tulee ne tilanteet kun pitää sanoa ettei nyt onnistu. Tilanne on se että itse olen koulussa + töissä ja äiti hieman kipeä, jolloin ei voida vain pitää enää omaa tallia. Vien ja jätän hevoset oikein mielelläni talliin, missä tiedän että asiat ovat hyvin, niitä voi siellä käydä palluttelemassa ja ratsastamassa, tekemässä itse talleja.. Ihan miten itse haluaa!

Kommentit

  1. Mä taisin nähdä teidät sunnuntaina, kun olin ajamassa ravirataa (:

    VastaaPoista
  2. Lähettelin sulle jotain vanhoja kuvia muutama päivä sitten, mahtoivatkohan tulla perille? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. :( senni.roito@mollamaija.net <- Tuollaiseen osoitteeseen lähetin, kun se tuolta Sponsori-sivulta löytyi.

      Poista
  3. heii,postailehan kuulumisia tiheämmin!ei aina tartte olla mitään kisa- ja valmennusjuttuja,olis kiva kuulla ihan vaan niitänäitä arkipäiväisiä asioita yms.pidän blogistasi kovasti ja hevosesi ovat hienoja tapauksia.ja suomenhevosia,ah!itsellä useampi putte ja pienimuotoista kasvatustoimintaa,joten erityisen suurella mielenkiinnolla seurailen tämän rodun edustajia blogeissa.-L-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän kovasti, mutta en itse tykkää ns. kuvattomista postauksista ja arkena meitä harvemmin ollaan kuvaamassa :( Yksi videopostaus tuli tekeillä, mutta pirulainen sekin meni pipariksi kun kamerasta loppui akku kesken!

      Poista
  4. Moikka! Onko sinulla käytössä Listerin Star klipperi? Mitä olet pitänyt siitä? Lähteekö kova ääni ja kuinka monta puoliklippausta suunnilleen teet teroittamatta teriä? Kiitos jos vastaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On juu Lister Star :) Olen pitänyt kovasti, jälki on todella upeaa ja helppo klipata. Lähtee vähän ääntä, eli ei ole hiljaisin kone, mutta ei meidän hevoset (suokit, puokit kuin ponitkaan) ole siitä mitään sanonut :) Itse en ole vielä kertaakaan (heh, piti jo viime keväänä teroittaa..) teroittanut teriä ja nyt on varmaan reilu 10 kertaa klipattu, n. puolet koko klippauksella ja puolet vain puoliklippauksella :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...