Kuolain kokeiluita ja karvanlähtöä

arkea se sekin on!

Täällä me ollaan. Lauantaina hevoset siirtyivät Artsille ja olen nyt käynyt siellä ratsastelemassa. Pikku hiljaa hevosten omaisuus on siellä, heh. Sunnuntaina koitin sitten Pyrylle Artsin Hackamore-kuolainta ja arvatkaapas? Tässä on ehkä ratkaisu ongelmiin! Pyry toimii siis vanhoilla kuolaimilla ja sileällä sillä sitä käytetään edelleen, mutta esteillä ja maastossa - ja varsinkin maastoesteillä - Pyry helposti innostuu ja nyppii ohjat pois kädestä. Hakkiksella herra toimi hyvin, oli jarrut, kaasu ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä. Hypättiin sunnuntaina kolmen koplassa - Janni & Molla, Petra & Elmo ja Minä & Pyry - pieniä esteitä ja rataa. Itsellä on joku mamma vaihde, täytyy päästä valmennukseen taas että pääsen tästä mummoilusta. Tein siis ihan tyhmiä mokia ja pysäyttelin 60 senttisille esteille.. Kyllä huomaa heti kun ei säännöllisesti ratsasta ja saatika hyppää itse niin jumahtaa koko mieli! Nyt pitää päästä valmennukseen jos vaikka se menisi sillä ohi!

Lisäksi eilen mammutti (katsokaa tämä villamammuttilaama kuva!) ja Molla-neiti luopuivat karvoistaan. Kävin vielä iltapäivän ratsastuksen jälkeen uudestaan tallilla klippaamassa ne ja olinkin sitten puoli 11 aikaan valmis. Pyryn ja minun meni jo lopussa hermot koko touhuun, joten Pyrystä tuli hieman hätäisesti klipattu.. Molla sai kuitenkin sydämen takaisin pyllyynsä ;) Edelleen itsellä on kamera rikki ja muistikortti hukassa eikä rahaa olisi ostaa uusia joten.. No saa nähdä! Pyrykin onnistui heti ensimmäisenä päivänä kun sai hokkikengät tekemään hokinreijän jalkaan, hyvä homma!

Sitten vielä hieman mietteitä siitä kun hevoset ovat nyt tuolla keskustassa. Tosiaan hämmentäväähän se on kun tulee kotiin ja miettii kun taas pitää ottaa karsinat ja kello on jo kymmenen! Sitten sitä tajuaa että ei ne hevoset enää olekaan kotona. Minulla on tästä enemmän plussaa kuin miinusta. Hevoset viihtyvät uudessa paikassa ja tallissa on seuraa ja apua saa aina kun tarvitsee. Minusta on helpottavaa ja loistavaa kun tiedän että Janni ja Petra auttavat puttejen kanssa HETI jos itse en pysty käymään tai pääse käymään. Lisäksi karsinat saadaan halutessa siivota itse (kunhan ilmoitetaan etukäteen) tai Petra hoitaa ne. Minun ei tarvitse murehtia jaksaako äiti ottaa karsinat, ratsastaa kaksi hevosta, hoitaa kaikki tallit yms silloin kun itse olen päivän poissa. Petran on helppo auttaa kun on lähellä ja samoin Jannin. Korvaamaton apu ja nyt tuntuu että ehtii kotonakin tekemään enemmän, jolloin porukoista isäpuolikin on tyytyväisempi (eilen tein oikein ruokaa, siivosin jne)! Nyt vielä kun talo menisi kaupan olisi tämäkin murhe ohi!

Ei sillä, etten tykkäisi asua täällä. 6 vuotta oman tallin kanssa oli ehkä elämän parasta aikaa, mutta joskus vain elämässä tulee ne tilanteet kun pitää sanoa ettei nyt onnistu. Tilanne on se että itse olen koulussa + töissä ja äiti hieman kipeä, jolloin ei voida vain pitää enää omaa tallia. Vien ja jätän hevoset oikein mielelläni talliin, missä tiedän että asiat ovat hyvin, niitä voi siellä käydä palluttelemassa ja ratsastamassa, tekemässä itse talleja.. Ihan miten itse haluaa!