Siirry pääsisältöön

Vihdoin vihdoin vihdoin se saapui!

Schockemöhle Marilyn - kisatakki pidempänä mallina..


 ..ensimmäisenä suomessa minulla ;)

Vihdoin, vihdoin! Se saapui, uusi rakkauteni! Jo viime syyskuussa hehkuttamani Marilyn kisatakki on nyt vihdoin saapunut minun luokseni. Kyseessä on siis aivan uunituore Schockemöhlen valmistama kisatakki, josta nyt nyt tullut pidempi versio. Tätä lyhyempää versiota oli jo viime vuonna myynnissä, mutta meille pitkille ihmisille on nyt omamme saapunut kauppoihin ja itse sain sen ensimmäisen mitä tehtaalta valmistettiin!  Kuolettavan ihana päällä, oli pakko heti heilua se päällä sisällä. Kuva on järisyttävän huonolaatuinen ja siinä ei näy takin mahtavuus, mutta lupaan jossain vaiheessa kuvata paremman kuvan ja ensi kaudella sitten näkyy radoilla ;) 

Tarinahan oli melko surullinen miksi päädyttiin uuteen kisatakkiin. Vanha Schockemöhlen takkini onnistuttiin suoranaisesti tuhoamaan pesulassa ja lähdettiin sitten lähimpään merkkiliikkeeseen hakemaan uutta takkia. Vanhan takkini mallia ei ollut enää myynnissä, mutta rakastuin tähän Marilyn-takkiin jo liikkeessä täysin! Sitten piti vain odottaa pidempää mallia, jonka luvattiin tulevan lokakuussa.

Tässä kuitenkin oli ollut valmistajalla ja liikkeellä jotain epäselvyyksiä, ja valmistus ja valmis päivämäärät olivat sekaisin. Kuitenkin, hyvää kannattaa aina odottaa ja nyt sain vihdoin sen! Edelleen se oli loistava päällä ja odotan jo ensimmäisiä kisoja takin ja uuden kypärän kanssa. Nyt enää tarvitsisi hommata saappaat ja housut niin olisi koko kisalook uudistettu ;) Kiitos loistavasta palvelusta merkkiliikke Carrus Shopille, aivan loistavaa palvelua ja takki tuotiin jopa minulle töihin tänään! Tämä tyttö ei voisi olla tyytyväisempi.


Onko joulu tullut takaisin?
Tänään lenkkipolulla tossu nousi keposeen, sain kisatakin ja autokin palautui korjaamolta!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov