Siirry pääsisältöön

Tunnelmat Hippolan klinikalta 1.6.

Uskomattoman hieno klinikka ja uskomattoman hieno hevonen!

Kaikki postauksen kuvat kuvannut Susanna Niemi!

Halusin palata vielä ennen tämän päiväisiä kisoja melkein viikon takaiseen Hippola-klinikkaan. Kaiken ajatuksen mukaan tämä piti julkaista jo sunnuntaina, mutta ajattelin että teen sen mielummin heti kun saan kuvia. Kuinka kävikään, kuvat tulivat mutta aika meni ja töissä piti painaa tuplatunteja ja kotona hevoset osasivat kaivata myös liikuttajaa. Kiitos äidille taas suuresta avusta hevosten hoidon suhteen!

En kirjoita klinikasta tällä kertaa kovin kattavaa postausta, olette takuulla näitä jo lukeneet monelta Hippolalaiselta sekä muutamilta vieras bloggaajilta. Oltiin Erikan kanssa samassa ryhmässä ja Erika olikin kirjoittanut blogissaan todella kattavasti mitä tehtiin, joten kannattaa käydä sieltä (klikkaa itsesi postaukseen tästä) tarkempi selostus. Itse keskityn nyt lähinnä fiilistelemään ja kertomaan tunnelmista. Pahoittelen jos tästä ei enää välity niin loistava fiilis kuin mitä se tosissaan oli, vilpittömästi kuitenkin tarkoitan jokaista kirjoittamaa sanaani!

Olin lauantaina juhlimassa Pilvin lakkiaisia ja voin kertoa että myöhään silläkin reissulla meni! Kuuden aikaan lähdin kuitenkin urheasti ajamaan kohti Ypäjää ja laittamaan nukuksissa Pyryä kuntoon. Matkaan päästiin onneksi suhteellisen ajallaan ja vaikka väsymys tuntui melkoiselta, pysyin jopa koko päivän hereillä! Ensimmäisen hermoromahduksen sain heti kun ajettiin kehä III sisäpuolelle. Siitäkin voin sanoa että en inhoa mitään yhtä paljon kuin helsingin seutua, kaikki mikä menee kehien sisäpuolelle saa omat niskakarvani pystyyn ;) Ei sillä, kaikkeen varmasti tottuu!

Perillä hyvissä ajoin ja heppanen kävelemään ja itse laittamaan itseäni kuntoon. Sen jälkeen heppa kondikseen ja pian päästiin jo verkkailemaan maneesiin. Itseasiassa itseäni ei jännittänyt niinkään oma esiintyminen, mutta takaraivossa oli hieman jännitystä Pyryn ja Antin demon suhteen! Pyryllä ei ole kuitenkaan minulla olo aikana mennyt ikinä miesratsastaja ja kun herra on vielä niin herkkä niin oli omat pelkoni sen suhteen.. Loppupeleissä kuitenkin aivan turhaan!

Sain verkassa Pyryn ihan kivaksi ja pian meidän ryhmä aloitti. Läpi kaikkien tehtävien oma fiilis oli ihan varma. Tehtiin todella hauskoja lyhyen teiden tehtäviä ja näissä Pyry oli kyllä aivan mahtava. Heti kun kuski ei laittanut liikaa painetta, hypytkin olivat todella hyvät. Että osasin olla ylpeä tuosta herrasta! No, ongelma alkoikin heti radalla. Ensimmäinen linja piti tulla viidellä, eli piti reilummin edetä jo ensimmäiselle. Ensimmäisellä kerralla olisi tullut viisi ja puoli askelta ja läväytettiin näyttävästi pienen okserin sekaan. Ja sitten se pakka hajosi ja en siinä välissä enää uskaltanut ratsastaa. Kun muuten päästiin rataa suorittamaan ei siinä ollut mitään ongelmaa, mutta tuo linja.. Oma pää ei antanut periksi ja kerran käänsin sen itsekin pois linjalta. Kun ei rohkeus riitä, se ei riitä..



Videolla näkyvien pätkien jälkeen tehtiin suosiolla vaihto niin että Antti siirtyi demoamaan Pyryllä. Ja nyt kaikki maailman positiiviset sanat käyttöön, sillä Antti meni huippu hyvin meitin pienellä herkkiksellä. Pyry toimi demohevosena loistavasti ja oli hienoa miten hyvin sillä pystyi näyttämään niin ulko-ohjan tärkeyden kun käsien herkkyydenkin. Aivan super hieno hevonen! Tietenkin Antti suoritti myös linjan heti kerta heitolla viidellä, ilman mitään ongelmia. Ja olisihan se ollut ihmeellistä jos ei olisi, sillä niin kuin sanoin, kaikki vika on satulan päällä ja sen satulan päällä istuvan tampion päässä. Luottamus omaan tekemiseen ei vaan ole kohdalla.. Harmi kun en huomannut käskeä äitiä kuvaamaan demoa enempää, siellä oli aivan loistavia juttuja mm. siitä miten herkkää hevosta lähestytään ja miten sen kanssa aletaan työskentelemään. Huikean hyvä demo!


Epäonnistuneesti yritin kentän keskellä nieleskellä kyyneleitä. Kun sitä näkee tuossa miten hyvin se hevonen oikeasti menee ja miten sitä mainostetaan Suokkien-SM hevosena ja nyt en pääse sen kanssa edes vaivaista pientä linjaa. Oma luottamus kadoksissa ja mihin se hevonen sitten voisi luottaa jos kuskikaan ei luota omaan tekemiseen.. Kun Antti puhuu oman pääkopan pysymisessä järjestyksessä, se on juuri se mikä ei pysy minulla hallussa. Eikä tässä ole kyse pelkästään estekorkeudesta, pienet esteet ovat edelleen helpon tuntuisia ja en niinkään jännitä. Ajattelen kuitenkin tekeväni väärän ratkaisun ja tuovani näin hevosen sille epäreiluun tilanteeseen. Liikaa ajatuksia siis ratsastuksessa mukana, pitäisi enemmän mennä fiilis pohjalta.

Antin jälkeen pääsin vielä tekemään pikku esteillä linjan että saatiin hyvä fiilis. Onhan se hevonen niin huippu, ei siinä ole mitään vikaa ikinä ollut tuon menemisen suhteen!


Eli kuten jo alussa sanoin; mielestäni klinikka oli aivan huippu, sain itse siitä todella paljon irti ja minusta tuntui että yleisökin sai siitä paljon irti. Antti oli huisin hyvä niin valmentajana kuin ratsastajanakin. Meillä piti olla Pyryn kanssa vielä keskiviikkona Antin viimeistelytreeni ennen Finnderby-koitosta, mutta aikatauluongelmien (lue: työni) takia jouduttiin se perumaan. Toivotaan kuitenkin että päästään vielä joskun Antin silmien alle, sen verran ymmärtäväinen tyyppi on kyseessä! Nyt kuitenkin laitan kaikki voimavarani, ajatukseni ja koko sieluni tämän päivän derby-luokkaan. Nyt ratsastetaan tunteella ja taidolla, parhaamme yrittäen!


"Jokainen auringonnousu on uusi mahdollisuus tavoitella unelmia. 
Ja jokainen auringonlasku on uusi mahdollisuus huomata elävänsä niitä."

Kommentit

  1. Jee Pyry ja sinä. Tsemppiä tämän päivän luokkaan.

    VastaaPoista
  2. Sun pitää muistaa nyt yksi iso asia joka tuntuu jäävän sulta unholaan. Jää fiilis että sinulla on nyt epävarmuus sen suhteen että oletko itse riittävän hyvä hyvälle hevoselle ja että hevoselta jää jotain saavuttamatta sinun takiasi. Jumankeut emäntä, kukas sen hevosen tuolle tasolle on nostanut? No sinä!! Nyt oikeasti kannattaisi mielestäni hakeutua jonkin mentaalivalmentajan juttusille ja alkaa valaa sitä itseluottamusta, itsensä kunnioittamista ja itsensä hyväksymistä. Sussa ei ole mitään vikaa ja olet hyvä ratsastaja. Jokainen tekee virheitä joskus, se joka pelin ratkaisee voitoksi on se joka siitä virheestään parhaiten palautuu eikä jää turhaan miettimään vettä joka on virrannut sillan ali. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sä puhut ihan asiaa! Moni lähipiiristä on yrittänyt sanoa ihan samaa mutta jotenkin mielessä on niin iso lukko ettei se meinaa antaa periksi! :o Onneksi nyt pikku hiljaa alkaa näyttään jo paremmalta, toivotaan että tästä on vain suunta ylöspäin.

      Kiitoksia ihanasta kommentista!

      Poista
  3. Eve on täysin oikeassa! Pienistä epäonnistumisista pitää vaan yrittää vieläkin paremmin :P Kaikki tekee virheitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näinhän sen pitäisi olla! Joskus vain kun tulee virheitä virheen perään, alkaa jo syömään niin paljon luottamusta itsestä että tulee sellainen olo ettei osaa mitään :(

      Poista
  4. Mikä turvaliivi sulla on?
    Hyvältä näyttää sun ja Pyryn meno :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia :) Racesafe. Pitäisi uusi ostaa, tämä on jäänyt aivan liian isoksi :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov