Siirry pääsisältöön

Potilaan päiväkirja

Day 1 - Neiti Lehmä pelästyi tarhassa ja loukkasi jalkansa. Jalka kylmettiin ja haavat hoidettiin. Tästä huolimatta yksi haavoista jatkoi vuotamista vielä ja lopulta iltapäivällä soitin päivystävän tikkaamaan jalan. Jalka oli selkeästi kipeä ja lopulta saatiin kolmen rauhoittavan jälkeen ja minun roikkuessa toisessa jalassa laitettua puudutus ja kaksi tikkiä. Jalka lämmin ja selkeästi kipeä, ei kuitenkaan onnu eikä ole kovin turvoksissa. Illalla kipulääkettä.

Day 2  - Jalka on suojattu sekä tallissa että tarhassa. Eläinlääkäri ei suositellut vielä tarhaan menoa, mutta emme yksinkertaisesti voineet jättää tammaa talliin. Pienellä riskillä, mutta kuitenkin hieman tammaa tuntien uskallettiin se laittaa tarhaan - ei se siellä riehu. Iltapäivästä jalan kylmäys - ensin vesiletkulla ja sitten vielä pakastesuoja - haavojen puhdistus ja kävelytys reilu 1 h. Jalka vielä lämmin, vähän turvoksissa ja selkeästi kosketusarka. Ei onnu. Illalla kipulääkettä.


Day 3 - Jalka suojattu tallissa ja tarhassa. Kävelytystä vielä maastakäsin, noin 30 minuuttia. Jalka näyttää huomattavasti paremmalta, haavasalva on tehonnut "avohaavoihin" ja jalka ei vuoda enää. Tammalla energiaa kuin pienessä kylässä, polkaisi reijän toiseen polveen riehuessaan käyntilenkillä. Alkuillasta jalan kylmäys ja haavojen puhdistus. Pääsi vielä illaksi muutamaksi tunniksi ilman suojaa tarhaan. Vieläkin hieman lämmin, turvotus vähäistä ja antaa jo hieman koskea jalkaan. Ei onnu.

Day 4 - Jalka suojattu vieläkin tallissa että tarhassa. Tänään hyppäsin satulaan, pitkä käyntilenkki. Piti ottaa myös yksi ravipätkä, mutta vauhdin lisääminen oli niin jännää että mentiin pukkilaukkaa muutama metri. Päädyttiin ainoastaan askellajiin käynti. Jalan kylmäys ja haavojen hoito. Jalka kuiva ja haavat näyttävät tosi hyviltä. Illalla oli tarhassa muutamia tunteja ilman suojaa. Ei enää niinkään kosketusarka, hieman kolauksen saaneen kohdalta aristaa, ei pahasti. Ei onnu - todellakaan. Tarhassa spurttailee jo..

Day 5 - Jalka suojattu tallissa ja osan päivää tarhassa. Koska tamma ei ole kertaakaan ole ontunut, päätettiin ottaa putet mukaan ja mennä ravilenkki. Äiti meni puttejen kanssa ja itse tamman selässä. Vikatikki! Meinasin tippua 4-5 kertaa kun tamma lähti kunnon rodeolaukkaa. Kerran meinasi hypätä ojaan kun pomppi holtittomasti pystyyn.. Ei annettu periksi, olin päättänyt että kuljetaan puttejen takana. Menomatka ja loppu takaisintulomatkaa meni hyvin! Kyllä se siitä. Jalan kylmäys ja haavojen hoito illalla. Ei kosketusarka, ei turvoksissa, haavat kuivat. Ei onnu, vieläkään!

Vielä muutama päivä jäljellä tikkien kanssa ja sitten ollaan taas toivon mukaan kunnossa!

Kommentit

  1. Voi allia :( paranemisia! Ootko harkinnut tarhaan suojittamista hokkiaikana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Kyllä tuon kanssa on kaikkea harkittu, mutta emme aijo suojittaa tarhaan :) Tähänkin haavaan ei olisi perusjännetarhasuojat riittäneet, joten olkoot ilman suojia siellä! :)

      Poista
  2. Ei se ole hevosen elämää se että on suojat jalassa. Toki jos on joku hevonen joka kopsii jatkuvasti niin sitten, mutta en silti lähtisi laittamaan suojia. Pikku haavat ja vähän isommatkin kuuluvat asiaan! ;)

    VastaaPoista
  3. Pahan näköinen haava!
    Eipä tuossa ainakaan mikään tavallinen jännesuoja olisi auttanut. Aika epätodennäköinen vammautumistapa joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  4. Hevosten kanssa voi sattua mitä vaan milloin vaan. Nimimerkillä tänään sain hakea erään hevosen tieltä jossa autot ajaa vähintään 100km/h.... Luojan kiitos on vielä auttavaisia ihmisiä maailmassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh, kuulostaapa pelottavalta! Onneksi selvisitte ehjin nahoin (?) :)

      Poista
    2. Juu ihme kyllä selvittiin

      Poista
  5. Voi ei, paranemisia. Minulta ja tutuilta kuopattu muutama hevonen tulehtuneen, syvön haavan takia, joten tsemppiä että paranee eikä ole liian syvä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Linkitä blogisi!

Nyt kaivataan lukulistalle uusia tuttavuuksia ja vanhoja unohtuneita! Eli nyt toivotaan että saataisiin paljon uusia blogeja lukulistalle! Tarkoitus on siis linkittää oma blogisi, so simple! Itse olen melko kaikki ruokainen blogien suhteen, eniten varmaan uppoavat kilpailevien ratsastajien blogit, mutta myös muita blogeja mahtuu lukulistalle. Eli nyt ei ole mitään rajoituksia blogin painotuksen suhteen. Koon TOP7 blogit sitten kaikkien nähtäville, joten ei muuta kun linkkailemaan! Pyrin tekemään esittelypostauksen 8.-11.9. välisenä aikana, joten siihen asti on aikaa linkata blogeja mukaan :) Huom! Linkatessa blogisi tähän postaukseen annat oikeuden kolmannelle osapuolelle (minulle), käyttää blogissasi esiintyviä kuvia julkaisussa (esittelypostaus) allekirjoittaneen harkinnan mukaan. Nyt ei muuta kun linkkejä tulemaan!

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...