Siirry pääsisältöön

"Ab alio exspectes, alteri quod feceris"

Se on latinaa ja tarkoittaa "Odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle". 



Joku on saattanut tähän lausahdukseen kiinnittää jo aikaisemmin huomiota, sillä sehän on ollut blogini motto - kuin myös oman elämän ohjenuora - pidemmän aikaa ja löytyy tuolta sivupalkista. Pitihän se sitten vielä leimata käteen, ettei pääse missään vaiheessa unohtumaan, että muilta ei voi vaatia jos itsekkään ei näe vaivaa.

Onko teillä lukijoilla mottoja tai ohjenuoria elämään?

Kommentit

  1. Ompa ihana leima, nätisti kirjoitettu! <3

    VastaaPoista
  2. Varsinaista mottoa minulla ei ole, mutta se on pakko sanoa, että onpa kiva nähdä tatuointi, jossa näkyy tatuoijan "käsiala" - eikä joltain fonttisivulta kopioitu, eleetön kaavakuva. Kaikkein kamalampia ovat jäykät Olde English -tatuoinnit, joissa on käytetty rumia, lähes lukukelvottomia majuskeleja.

    Sopii hyvin, eikä varmasti ole hetken mielijohde!

    VastaaPoista
  3. Aina kannattaa yrittää, kerran se vain kirpaisee... No ei vaiskaan. Minä vannon raa'an, rehellisen työnteon nimeen. Kaikki on mahdollista, jos on valmis tekemään töitä niin paljon kuin tarvitsee. Aivan sama miten paljon, aivan sama väsyttääkö, aivan sama kyllästyttääkö välillä. Kiire ei ole minnekään(!), mutta tavoitteet pidetään mielessä - nöyryyttä unohtamatta. Toki täytyy valita se asia, johon pistää päänsä. Haahuilemalla ei saa mitään aikaan, mutta on myös mahdotonta panna KAIKKI energia moneen asiaan. Se menee pakettina. ;)

    Tämän asenteen painuttua kalloon on pikku hiljaa alkanut tapahtua, kaikessa hienoudessaan jo varsin epäuskottavaltakin vaikuttavia asioita. Tuntuu siis toimivan. :) Intohimo avaa ovia joista ei ennen tiennytkään, kärsivällisyys on se polku jota pitkin niiden luo kuljetaan.

    Blogin motto on myös loistava. Tietynlainen reiluus, vastavuoroisuushan on ainakin Esko Valtaojan mukaan yksi ihmisyyden peruspilari.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov