Tuo kakkonen on meille ykkönen

Ensin haluan kiittää kaikkia ihanista kommenteista mitä olen saanut. Vastaustahtini on harmittavan hidas, mutta lupaan vastata heti kun ehdin! ISO kiitos siihen asti. Nyt kuitenkin postaus joka on täynnä nuoriso herra Herkun hehkutusta ja ihainnointia. Että voi olla maailman hienoin ori juuri meillä!

Maanantai ja tiistai oli merkitty minulle töistä vapaaksi. Tiistaita olinkin pyytänyt, sillä silloin oli Herkun suuri päivä: varsanäyttely Ypäjällä! Maanantaina pääsin touhuamaan kaikkea muutakin ja Herkkukin pääsi uudestaan pesulle. Se olikin sen ansainnut, sillä itku meinasi maanantai illasta tulla kun sen näin. Ja lika vettäkin tuli sen verran että en olisi uskonut että se on pari viikkoa sitten pesty.. Yöksi Herkku pääsi sisälle nukkumaan loimi päällä. Päivällä olisi sitten kunnon tulikoe edessä.

Minua jännitti. Paljon. Enemmän varmaan kuin kisoissa ikinä. Ehkä ainoastaan mestaruudet 2013 on jännittänyt minua enemmän. En edes tiedä miksi jännitin. Miksi edes olin asettanut itselleni paineita. Pelkäsin että myöhästymme tai mokaisin tai Herkku käyttäytyisi huonosti taitaitai.. Paljon pelkoja. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja kävimme ilmoittautumassa mukaan. Maksu oli jo hoidettu, joten pääsimme nopeasti seuraamaan kisoja. Koska Herkun arvostelu alkoi vasta 12.30, ehdimme hyvin katsomaan 1-vuotiaiden arvostelut. Tuntui että kaikki 1 vuotiaat saivat melko turvallisesti II-palkintoa, muutamat puhdasta, sitten oli yksi plussa ja pari miinusta. Yksi taisi saada vain III palkinnon. Mahassani lenteli perhosia sillä toivoin sydämestäni että oltaisiin edes kakkosen arvoisia..

Kun 1-vuotiaat oli arvosteltu, lähdettiin tallille. Suunnitelmana oli olla 12 aikaan maneesilla kun mittaus alkoi. Ensin ajateltiin että tullaan kopilla, mutta matkaa tallilta maneesille oli naurettavat pari-kolme kilsaa. Lopulta otimme pyörät ja pyöräilimme. Samalla Herkku sai hieman vetreyttää itseään kun oli joutunut seisoskelemaan pidempään sisällä. Hienoa ravia ainakin esitettiin vaikka emme matkalla sitä paljoa ottaneetkaan. Huvittava kun Herkku hölkkäili siihen maneesin vierelle pyöräillessäni vieressä. Muutama ori sille alkoi siinä portilla mörisemään, Herkku vaan hörisi takaisin ja jatkoi niiiiin hienosti aina sinne asti mihin pyöräni jätin. Sen jälkeen piti vähän elvistellä, mutta eipä se mikään kovin paha ollut. 

Mutta oltiin niin ennätysajassa perillä. Vartti aikaa vielä enne mittausta ja oltiin arvostelussakin vasta neljänsiä, eli se tiesi aikalailla tasan tuntia vielä kun arvostelut alkoivat odottelua. Mittauksiinkin oli varattu puoli tuntia aikaa. Eli minun lyhyellä matikallani ennen meidän arvostelua aikaa olisi puolitoista tuntia! Pelko oli kokoajan että se ehtii väsymään. Vaikka se kiltisti käyttäytyykin, kyllä nuo ympärillä pyörivät tammat ja orit saivat sen hieman jännittyneeksi. 

Herkku miettii että mihin hittoon on joutunut ton kanssa. Suurimmassa osassa kuvassa se näyttää yhtä epäluuloiselta, heh.

Päästiin sitten numerojärjestyksessä mittaukseen. Mittaus tapahtui opistohallin tallin käytävällä. Hieman Herkkua jännitti kun setä tuli mittakepin kanssa viereen, mutta höpöttelin sille hassuja ("kiltti setä vain vähän kattoo kuinka iiiiiso poika sä ootkaan" "setä on ihan kiltti, eikä keppikään oo paha, sekin on ihan kiltti") niin se seistä möllötti niin kiltisti paikoillaan. Iso poika mitattiin säkäkorkeudeltaan 152 senttiseksi ja takakorkeutta oli hieman kun lautaskorkeus oli 154 cm. Kasvaahan meidän isopikku haluaakin! Isoksi ja vahvaksi :)

Mittauksen jälkeen ajattelin ensin että pidän sen liikkeessä. Mutta siinä vaiheessa kun vielä meidän takaa numero 15 kiilasi kaikkien ohi arvosteltavaksi, päätin että ehkä on vain parempi yrittää seistä ja säästellä Herkun voimia. Nätisti se seisoikin vaikka kuikuilla sen piti kokoajan tapahtumia. En voi edes kuvitella miten raskasta se on oikeasti tuollaiselle juniorille ollut, ihan ekaa kertaa maneesissa ja ympärillä paljon muita oreja ja tammoja, joista osa vähän villimpiä tapauksia.

Jännityksellä kuuntelin muiden varsojen arvosteluja. Tuntui että nyt tuli kolmosiakin jo paljon enemmän ja kakkosetkin oli kaikki miinuksia. Perhoset vain kasvoi sisällä, sillä kuten hyvin tiedän, ei tämä meidän Herkku ole vielä ihan päässyt puhkeamaan kukkaan..

voi Herkku kun on vähän epäileväinen edelleen. Hitto kun oli muitakin maneesissa, jännää!

Kun sitten vihdoin tuhannen minuutin jälkeen meidät kuulutettiin valmistautumaan otettiin vähän käyntiä ja muutama ravipätkä. Ravissa Herkku sai jonkun ihme pöllöily sekokohtauksen kun maneesiin oli tullut minikokoinen suokki ja se hieman siinä teutaroi. Sen jälkeen ei Herra Herkkukaan suostunut seisomaan ja samaan aikaan meidät pyydettiin kehään. Hitto että jännitti että mitä tästäkin tulee kun saatiin näin hyvä aloitus..

Mutta turhaan jännitin. Koska mulla on ihan maailman paras orhi! Ensin menin seisomaan nätisti tuomariston eteen. Siinä pönöteltiin hetki, kysyivät mikä oli jalostussuunta (ja hieman takellellen sain änkytettyä sen juoksija suunnan, mikähän senkin sanomisessa oli hankalaa...) ja tuijottelivat paperit kuntoon. Sitten käveltiin ympäri kolmion. Olin tosi tyytyväinen käyntiin. Herkku meni tosi kivaa käynti kokonaisuudessa ja oli energinen muttei kiireinen. Sitten taas hetkeksi pönöttämään siihen tuomareiden eteen. Ja sitten ravia kolmiolla! Voi että, se viimeinen terä siitä puuttui. En saanut Herkkua enää yhtään niin hyvin juoksemaan. Se tulla löntysteli vaan perässä eikä ottanut kipinää edes pitkästä piiskastani. Esitti kyllä harmittavan huonoa ravia, tuntui etten saanut noin lyhyellä matkalla siitä mitään irti..

Sen jälkeen päästiin seistä pönöttämään siihen keskemmälle. Pistin Herkku herran siihen seisomaan mielestäni hyvin (kuvista katsoen kuitenkin se oli liian supussa, höh!) ja siinä se muuten seisoi. Koko sen 13 minuuttia mitä tuomaristo arvosteli. Seisoi korvat tötteröllä. Jossain vaiheessa tuomarit kävivät pyörimässä ympäri, pyysivät askelta eteen ja taakse. Siinä se herra ne teki niin kiltisti ja taas seistiin. Niin kauan kunnes sanottiin kiitos. Olin aivan super onnellinen! Sen käytös oli niin 10++ arvostelussa! Harmittaa kun ei saatu tuomaristolta siitä mitään kommenttia, vaikka se oli niin superhienosti. Aivan uskomatton herra. Kehästä pois päästyämme jäätiin nököttämään ja odottamaan arvosetelun tuloksia. Siinä ei herra enää seissyt niin nätisti, mutta ei sen tarvinnutkaan, sillä se oli jo vetänyt jättipotin olemalla noin yltiömaallisen upea käytökseltään!

tuomarit pyörivät ympäri ja Herkku herra seisoi silti. Siirsivät häntää ja pyysivät askeleet eteen ja taakse. Ja taas seistiin. SUPER!

Ja lopulta se arvostelu tulikin. Kyllä tuskanhikeä pukkasi ja jännitti!

• Hyvänpuoleinen tyyppi, hieman lyhytlinjainen 7
• Syvä, vankka runko. Alakaulainen lyhyt kaula. Pysty lapa, hyvä säkä 7
• Lyhyt sääriset kuivat jalat, melko hyväasentoiset etujalat, takajalat pihdissä 7
• Kaviot hieman matalahkot 8
• Käynti ahdas takaa, suora. etujalat hieman meloo, irtonaista 8
• Ravissa takajalat väljenee, etujalat meloo, lyhyehköä 7
• PALKITTU II-

BILEEEETTT!!! Sieltä tuli se kakkonen! Vaikka olikin miinus niin silti, jee! Kuinka ylpeä olinkaan herrasta. Kannustusjoukkoa harmitti huonot ravipisteet (koska ravuri heh..) mutta itse olin niiiiiiin tyytyväinen ja iloinen ja onnellinen. Voi tuota ihanaa super heppaa!

ps. ei siitä mitään ravuria tuu, teen siitä ittelleni ratsun vol 2 ;)