Sairastuvalta päivää

Siinä sitä oltiin. Klinikalla herra Pyryn kanssa. Olin normaalisti lähdössä keskiviikkona lenkille Pyryn kanssa. Fiilis oli super hyvä, tuntui siltä että nyt tänä vuonna näytetään miten pirun hyviä ollaan. Maanantaina Pyry vietti ansaitun vapaapäivä ja tiistaina Aliisa kävi ratsastamassa. Keskiviikkona oli tarkoitus mennä reipas maasto ja torstaina ratsastaa avut läpi. Perjantaina pyörälenkki ja sitten voittamaan mestaruus.. Niin piti mennä.

Lopulta keskiviikkona lenkki jäi lyhyeen. Ensimmäisellä raviaskeleellä jo huomasin että nyt ei olla puhtaita. Äkkiä alas ja sieltä käsin heppa raviin ja katsomaan liikettä. Kyllä, oikea takanen selkeä ontuma. Nielin siinä vaiheessa kauhua; Pyry ei ikinä onnu. Se on melkein fakta, sillä se on ontunut viimeksi 2013 keväällä, jolloin sen jalat myös kuvattiin. Mikään puhdas pulmunen se ei kintereistään ole, mutta muuten ei ollut mitään mainittavaa. Itkua nieleskellen talutin Pyryn kotiin ja kylmäsin jalat. Klinikka saatiin heti perjantaille.

Perjantaina menin työpäivän keskellä klinikalle. Siellä oltiin jo ehditty juoksuttamaan Pyry ja se kuulemma ontui vasenta takajalkaa ja oikeaa etusta (äiti sanoi että sitä samaa oikeaa takasta mutta väliäkös sillä, ontuma mikä ontuma). Heti kun pääsin paikalle aloitettiin kuvausurakka. Voin sanoa että kammottavinta ikinä on kuvata hevosen jalkoja. Ei sillä että se olisi vaikeaa, mutta se että kun ei ikinä tiedä mitä on vastassa.. Viime vuonna ei kuvattu vuosihuollossa jalkoja ollenkaan, kun kaikki oli päällisin puolin aivan ok.

Noh, eivät ne kintereet priimat olleet. Kinnerpatit ovat alkaneet aktivoitumaan (pari vuotta sitten näytti lähtevän siihen suuntaan), takapolvet olivat sitten rasittuneet. Lisäksi oikean etujalan vuohinen ja vasemman takajalan vuohinen olivat täyttyneet. Mitään en itse kuvista ymmärrä, mutta kyllä tuli nieleskeltyä itkua. Kun kysyttiin mitä tehdään, vastaus oli automaattisesti että kaikki mitä vaan voi tehdä. Niinpä aloitettiin piikittämään.

Pyry sai PRP-hoitoa molempien takajalkojen kinteriin ja polviin, vasemman takasen vuohiseen ja oikean etujalan vuohiseen. Nyt kymmenen päivää seurataan ja kävellään jos lähtee hyvin toipumaan. Koska Pyry jouduttiin rauhoittamaan klinikalla kolme kertaa, kävelytin sen hyvin ennen kotiin lähtöä ja vielä uudestaan kotona. Illalla meinasi itseltä päästä itku kun se oli mennyt aivan jäykäksi takaa. Jotkut hevoset kuulemma reagoivat niin PRP hoitoon, joten kävelytin sitä vähän vielä ennen iltaruokia. 

Aamulla se ei meinannut liikkua mihinkään ja varasi todella huonosti painoa vasemmalle jalalle. Kamala kun hevonen oli niin innoissaan menossa pihalle, mutta samalla sen käveleminen oli niin vaikeaa että minulla meinasi taas tulla itku. Klinikkahoitajallamme menee varmaan kohta hermot minuun kun raportoin kymmenen kertaa päivässä miten Pyry voi ja onko kaikki vielä ok. Syö ja juo hyvin, eikä ole nostanut kuumetta, joten vielä voidaan hyvin. Toivotaan että se alkaa siitä toipumaan.. 

Ettei minulla vaan sattuisi olemaan helppoa, perjantaina Alli alkoi ontumaan. Aivan yllättäen, vasenta etujalkaansa. Siinä ei näy mitään ulkoisesti, on viileä ja kuiva eikä aro sitä tutkiessa. Mutta ontuu reilusti jo käynnissä. Maanantaina suunnataan sitten Lehmän kanssa klinikalla. Taas.

Kyllä, joskus sitä vain miettii kuinka kauan yksi ihminen jaksaa..