Tarkalleen 3 vuotta sitten, vuonna 2009, tänä samaisena päivänä, elämääni astui eläin joka muutti maailmaani. Se astui suoraan sydämeeni, jättäen sinne ikuisesti oman jälkensä. Se hurmasi kaikki upealla olemuksellaan, mutta minulle se oli rakas, uskollinen ystävä. Vasta sen jälkeen kuin paras ystävä on poissa viereltä, sitä tosiaan alkaa ymmärtämään. Sitä miten paljon menetti, sitä miten paljon rakasti. Sen miten hurmaava tuo luppakorvainen ystävä oli. Painoi kultaisen päänsä syliin, koskin sen puolikuuta otsassa, rapsutin luppakorvan takaa. Se hamuili hiuksiani ja tuuppi pehmeällä turvalla.
Jos voisin pukea sanoiksi sen tunteen mitä tunnen, sanoisin sen. Mutta se on niin lämmin ja herkkä tunne, ettei sitä voi sanoa tai oikeastaan, sille ei ole sanaa. Sille on ainoastaan ikuinen paikka minussa, tunne joka aina pitää tuo maailman täydellisimmän herran sydämessä ja mielessä.
Tänään meillä olisi vuosipäivä.
Onnea meille, 3 vuotta yhdessä, sydämessä.
Puoli vuotta poissa.
Rakastan aina ja ikuisesti.
RIP Karats
Oli pakko vielä lisätä video, kun muistin että tuo naamakirjassa oli. Keksin aina vanhoista lauluista uusilla sanoilla lauluja, tuota lauloin Lurpalle alvariinsa. En edes oikeastaan tiedä miksi joskus olen tuon julkaissut, mutta häpeilemättä sen teillekin näytän, se vain on jotain niin suloista tuo hevonen.
Oi, ihana video! :D Tulee mieleen entisen hoitohevoseni biisi, jota itse aina sille lauloin. Suokin nimi oli Rami ja sille lauloin aina, että Rami, Rami, Rami, Rami, Ramirent, fiksu ja suomalainen. :) Muistoja! <3
VastaaPoista