Siirry pääsisältöön

Roturasistia vai pään omaa tuotosta?

Suomenhevosihminen henkeen ja vereen?


Välillä tässä "suomenhevosihmisenä" harrastavana, tulee niin selkeästi mieleen roturasismi. Joskus tuntuu että kun minulla on vain suomenhevonen, en tule pääsemään mihinkään. Kyllähän tämä sattuu paljonkin, koska oma  ensimmäinen hevonen oli aito suomalainen ja tämän hetkinen kilpuri on myös täyttä suomiverta. Kyllä, minä haaveilen siitä hienosta kilpurista, mutta en kadu sitä että minulla on suomalainen. Se antaa takuulla kaiken peliin ja pystyy siihen mihin peruspuoliverinenkin.

Tämä ajatus lähtee aina vain siitä kun kysytään: "Kun sinulla on tälläinen mahdollisuus, miksi olet tyytynyt vain suomenhevoseen?" Tyytynyt? En ole tyytynyt mihinkään, vain tehnyt ne omat valintani ja tässä tapauksessa valinnut suomenhevosen. Kun hain itselleni ylläpitohevosta viime kesänä, kokeilin myös yhtä erittäin raakaa pv-tammaa, josta tykkäsin kovasti. Juttu alkoi kuitenkin mennä oudoksi ja samalla minulle soitettiin ja kysyttiin haluanko Pyryn ylläpitoon. Pyryä olin ennen ratsastanut, sitä hieman tunsin. Eli valitako tuttu ja tasokas vai vieras josta en tiedä vielä mitään? Pyry on vain Suomenhevonen, mutta siinä on sitä jotain mitä hevosessa tulee olla.

Kun ilmottaudun valmennukseen, mietin mielessäni: "Mitähän valmentaja mahtaa miettiä meistä?" Mikon reaktio Pyrystä oli positiivinen. Kehui reippaaksi, eteenpäinpyrkiväksi, omasi hyvän hypyn. Pike kutsuu Pyryä taitavaksi, tosin hieman totiseksi hevoseksi. Tämä tsemppaa sen kanssa, tulee tunne että hei, me pystytään. Ymmärrän kyllä ettei valmentaja noin suorakseltaankaan voi valmennettavan hevosta haukkua, mutta kyllä joskus kuulee ihan vilpitöntä kehumista.

Haluan hirveästi mennä uusien valmentajien oppiin. Tarjolla olisi Piia Pantsua ja Kari Nevalaa näin aluksi. Mutta taas joku aivojen perällä koputtelee. Sinulla on vain suomenhevonen. Vuosi sitten kun Iida ratsasti Mollalla ja meni Killellä Piian valmennukseen, kysyttiin miksei mennyt Mollalla. Vastaus oli: "Piia ei pidä suomenhevosista". Se on rotu, muttei yksilö, miksei pidä. Minua on kysytty Kari Nevalan valmennukseen. Innostuin ideasta tietenkin, mutta kun olen katsellut valmennuksia, herää taas kysymys: "Entä kun minulla on suomenhevonen?". 

Olenko jotenkin vähempi arvoisempi, koska minulla on suomenhevonen? 
Eikö minulla ole mitään mahdollisuuksia kehittyä edes askelta eteenpäin, koska minulla on suomenhevonen?
Onko valmentajan oikeus asettaa mielipide sen tähden, koska minulla on suomenhevonen?


Minä nostan käteni ylös ja sanon että tämä voi tosiaan olla oman pääni tuotosta. Mutta ihan tosi, rehellisesti, kyllä roturasistit on melkoisen yleisiä. Tiedän hevosteni rajat ja nämä eivät ole GP hyppääjiä tai kouluratsuja. Mutta ne takuulla pääsevät sinne asti mihin olen niiden kanssa suunnitellut pääseväni. Tallissa on tällä hetkellä kaksi uskomattoman hienoa suomenhevosta, joista en kummastakaan luovu. Pikemminkin jos haluan vielä hevosen, ostan uuden, mutten näitä jätä. Ja ennen kuin ketään ymmärtää väärin, tämähän tarkoittaa sitä, että nämä hevoset ovat omalla tasollaan, omalla luonteellaa ja olemuksellaan hienoja. Eivät ehkä täytä "uskomattoman-hienon-suomenhevosen" kriteereitä muiden mielestä, mutta minulle ne ovat juuri niin hienoja kun ovat. Ne yrittävät parhaansa ja tekevät kaikkensa, se riittää minulle.

Minulle on aivan sama arvostaako valmentaja sitä rotua, jonka edustajalla olen valmennuksessa. Minulle on aivan sama mitä muut ajattelevat valmennuksesta minusta ja ratsustani. Minulle on aivan sama nauraako joku selkäni takana valintaani. Minä itse tiedän että näytän vielä joskus naurajille. Tai ainakin tiedän itse että olen saavuttanut jotain. Voitto ei ole mittapuu, vaan se kun tietää tehneensä oikean valinnan. Olisin voinut valita sen 140 cm hyppäävän kilpurin ja maksaa itseni kipeäksi. Olisin voinut ostaa itselleni kansallisen tason hevonen, mutta valitsin suomalaisen. Enkä kadu mitään valintaani, sillä tiedän, että joskus vielä saan muutakin, mutta juuri tällä hetkellä tarvitsen tätä.

Arvostan jokaisen mielipidettä ja tiedän miksei tavoitteellisen ratsastajan valinta ole suomenhevonen. Enkä arvostele ketään sen takia miksei valita suomenhevosta. Mutta arvostan ihmisiä jotka eivät näe "meitä suomenhevosihmisiä" pelkästään jyräävien läskien puskaratsujen - näin kärjistettynä - köpöttelijöinä. Suomenhevosenkin kanssa voi olla tavoitteellinen, mutta realistinen. Sen kanssa ei pääse hyppäämään niitä korkeuksia mitä ehkä taas tasokkaamman puoliverisen kanssa, mutta sen kanssa voi tähdätä omiin kansallisiin ja vaativempiin luokkiin. Eikä sekään ole mittapuu, niinkuin jo aijemmin sanoin. 


Kiki Nybergiä lainaten: Jokaisen ratsastajan tulisi joskus ratsastaa suomenhevosella
Mitä mieltä juuri sinä olet suomenhevosesta?

Kommentit

  1. Mie en harrasta ollenkaa roturasismia joten miule ei sillä oo mitään merkitystä onko alla peevee, sh, lv tai shettis kunhan se vaan on ratsastajalle itelleen ok asia ja tietää valinneensa oikein. Kyllä jokainen tietää mihin oma hevonen pystyy kun realistisesti osaa ajatella.

    On väärin että jotkut valmentajat väheksyvät ja syrjivät tiettyjä rotuja koska ei sillä rodulla ole mitään väliä. On shettiksissäkin huippuyksilöitä niiden peruslaiskiaistenkin seassa, mikseipä sitten myös suokkien, puokkien ja lämppäreiden seassa olis niitä joukosta erottuvia ?

    Ei pidä lähteä koskaan yleistämään että kaikki suokit on jyriä pallomahoja tai että kaikki shettikset on laiskoja lihavia taapertajia tai että kaikki lämminveriset on kaahottavia kiitureita. Kyllä niitä hienojakin sinne mahtuu.

    Ja suomenhevonen on moniosaaja joten en näe mitään pahaa siinä että joku treenaa sillä tavoitteellisesti joko kenttää, koulua, esteitä tai vaikka puunajoa ! :)

    VastaaPoista
  2. Olipa kaunis kirjoitus <3
    Ja kyllä kun nettikeskusteluja seuraa, niin eipä paljoa tunnuta suokkia rotuna arvostettavan.

    VastaaPoista
  3. Kannattaa kyllä uskaltautua Piian valmennukseen suokillakin! Vaikkei se ihan suokki-ihminen ole, niin siitä huolimatta. Olen minäkin ollut ihan toivottomalla pikkusuokilla Piian valmennuksessa ja silloin ponini ei vielä edes osannut mitään. Rohkeasti vaan!

    VastaaPoista
  4. Hieno teksti!

    Suomenhevosihminen olen, ja hienoimpia hetkiä olen niiden kanssa tämän harrastuksen parissa saanut! En mitenkään pidä muita rotuja huonompina, eniten vain olen suomenhevosten kanssa touhunnut ja sen kautta arvostan suomenhevosia korkealle.
    Elämäni hevonen oli myöskin suomenhevonen, kamalan ihana ja ihanan kamala, hirvein ja parhain hevonen ikinä! Ei mitenkään erikoinen ratsuna, äkäinen ja välillä vähän (ja vähän enemmänkin) hankala eläin, mutta ajan myötä se opetti hevosista ehkä kaikkein eniten!
    Ei sillä, kyllä pidän myös muidenkin rotujen edustajista, suomenhevoset ovat vain kuuluneet elämääni pisimpään. :)

    VastaaPoista
  5. On Piian valmennuksissa puttejakin ollu ja pistää sellasia tehtäviä eteen, joista hän tietää sen suoriutuvan. Rohkeesti sinne vaan, et sä mitään menetä jos käyt kokeilemassa. Meet ylpeenä sinne siitä, että sulla on hieno putte! :) Putet on pop! Mä tiedän yhden valmentajan, joka ei ottanu meiän suomenhevosta edes valmennukseen vaikka oli sairaan magee peli mut en kyllä menis sen valmentajan valkkuun millään muullakaan hevosella. Roturasismi on asennevamma. :)

    VastaaPoista
  6. Täyttä asiaa!
    Itekkin suomenhevosihminen olen ja kyllä niilläkkin voi päästä pitkälle!(:

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa tekstiä! Mene kaikkiin valmennuksiin, mikäli sinulla on mahdollisuus, jos valmentaja ei pidä rodusta, ei sen pitäisi tarkoittaa, että jättää teidät vähemmälle. Tallilla, missä ratsastan, on yksi suokki yksärinä. Kyllä, suokit ovat kyllä kivoja ja hevoset ihan yksilöitä, mutta minua tuo rotu ei ole sytyttänyt. Tämä kyseinä yksäri, joka käy välillä tunneilla, on ihan mahtava ratsu. Siltä löytyy ponnua ja koulussa se on myös aivan mahtava. Tosin sillä ei kisata, sillä hänen mielestään koppiin meneminen on liikaa hänelle (; Tämä kyseinen hevonen oli omistajansa kanssa parhaan virolaisen kouluratsastajan valmennuksessa (Marika Vunder) ja he saivat häneltä paljon kehuja, kuinka hieno kys. hevonen on! Toivottavasti tajusit edes jotain..(:

    VastaaPoista
  8. Totta joka sana!
    Minulla itsellänikin on rakenteeltaan vähän suomenhevosta muistuttava kylmäveritamma, itsekkin olen monta kertaa pohtinut, miksi ostin aikoinaan 'vain' kylmäverisen. Olinpa jopa todella lähellä kerran sen myyntiä, mutta nyt olen onnellinen siitä etten ole niin tehnyt ja tajunnut että voimme mekin kehittyä niin pitkälle kuin vain kapasiteetti riittää!
    Siksi kiinnostuinkin blogistasi jota vähän aikaa sitten aloin seuraamaan, kun treenaat tasokkaasti -kylmäverisen- kanssa !:)

    VastaaPoista
  9. Itse ajattelin myös nuorempana, etten halua ratsastaa suomenhevosella koska ne ovat puskahevosia (näin karkeasti ilmaistuna). Ei suokkia nähty koskaa kovissa kilpailuissa eli ei se voinut olla hyvä. Minulle tarjottiin hoitohevoseksi (en tiedä voiko sitä sanoa hoitamiseksi kun hevonen on lähes puoliksi minun, tai hoidan välillä suurintaosaa sen asioista ja olen usein enemmän perillä hevosen voinnista kuin omistaja, joka valitettavasti joutuu olemaan paljon poissa) ja olin todella, hmm... pettynyt koska en saanut parempaa. Olen kohta reilun vuoden viettänyt tämän ihana suokkitamman kanssa joka pystyy omasta mielestäni mihin vaan, jos ratsastaja osaa pyytää (omat taitoni eivät ole läheskään yhtä hyvät kuin hevosen) ja on aivan uskomattoman ihana tapaus ! En kadu hetkeäkään, että liityin tamman elämään. Ainoa asia mitä kadun on, että joskus ajattelin tamman olevan ns. huonompi kuin "ne hianot kovien kisojen hevoset" ! (: Olen viettänyt elämäni ihanimmat hetket juurikin suomenhevosten kanssa ja ne jaksavat aina ymmärtää ja piristää ! (:

    VastaaPoista
  10. Mie oon ihan samaa mieltä tästä roturasismista! Mie en ymmärrä, miks jotkut valmentajat eivät haluu valmennuksiinsa jonkun rotuisia hevosia (esim suokki tai lv), koska eihän se rotu sitä ratkaise, miten hyvin joku hevonen hyppää tai miten menestyy. Jotkut tällaiset ns "paremmat" valmentajat kuvittelevat että kaikki valmennuksiin pyrkivät haluavat kehittyä hyppäämään vähintään 140cm luokkia ja suokin kanssa se on oikeastaan mahdotonta. Ne eivät vaan ymmärrä, ettei kaikki valmennuksiin tulevat välttämättä halua vain rimaa kokoajan korkeammaksi vaan parantaa omaa ratsastustaan ja hevosen kanssa yhteistyötä yms. Eivätkä kaikki välttämättä edes halua kilpailla/ratsastaa isommissa luokissa, kuin mihin suokilla pääsee.

    Vielä tähän loppuun että tallilla jossa käyn, on yksi erittäin hyvä hyppääjäsuokki, joka hyppää tosi hyvällä tyylillä, on eteenpäinpyrkivä, ei kiellä esteille lähes koskaan ja hyppää taitavalla ratsastajalla varmasti ainakin 110cm luokkia kisoissa. Itse olen tällä suokilla hypännyt korkeimmillaan 105cm okserin, jonka ruuna ylitti tosi hyvin, vaikka tulikin vähän pohjaan. Monilla tunneilla oon sen kuitenkin nähnyt hyppäävän yksittäisenä isompiakin.

    VastaaPoista
  11. Ei suomenhevosissa sinällään mitään vikaa ole, mutta omalle kohdalle ei ole osunut sellaista suokkia jonka kanssa tulisin hyvin toimeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kaikille ei suokit sovikkaan, sehän on selvä! :)

      Poista
  12. Itse vuokrailen kahta suokkia. Ihania ja leppoisia. Niistä tulisi vaikka minkä luokan huippupolleja jos ikää ei olisi jo niin paljoon. Olen oppinut niiltä todella paljon ja ne on mulle tosi tärkeitä. En vois luopuu niist mistään hinnasta. Suokit on mulle just sopivan kokosia ja luonteisia.

    VastaaPoista
  13. Hienosti kirjoitettu! Jos minulla olisi varaa (ja aikaa) pitää kahta hevosta, hankkisin nykyisen puokin kaveriksi ehdottomasti suokin!

    VastaaPoista
  14. Aivan mahtava kirjoitus! itsekin omistan aidon suomalaaisen ja en kadu ollenkaan hänen hankkimistaan. :)

    VastaaPoista
  15. hieno kirjoitus, ja se on kyllä valitettavan totta, että jotkin ihmisistä näkevät suomenhevoset pelkästään puskaratsuina tai "ravurinraatoina". suosittelen kuitenkin kernaasti menemään kari nevalan kurssille, hän on tosi mukava ja taitava valmentaja, ja on siellä valmennuksissa nähty paljon tasoltaan vaatimattomampiakin hevosia, kuin mitä sun pyrysi on :D eli rohkeasti vaan osallistumaan, jos sulla siihen on tilaisuus! ja tsemppiä kovasti hevostesi kanssa, vaikka ne onkin "vaan" suomenhevosia, ne on kyllä tosi hienoja (:

    VastaaPoista
  16. Oih, ompas tullut paljon kommentteja, kiitos kaikille!

    Yleisesti vastaan että kyllä, takuulla ollaan menossa kaikkiin mahdollisiin valmennuksiin mihin päästään, koulu, este kuin kenttäpuolellakin. Minä aijon epäilijöille näyttää ja itselleni näyttää sen että suomenhevonenkin pystyy ;)

    VastaaPoista
  17. piti muuten kysyä, että tuossa ensimmäisessä kuvassa kun teillä näyttää olevan olympiat, ja niissä deltat kiinni vikoissa ja siinä suurimmassa ympyrässä (ellen sitten näe harhoja :D), niin tarvitsiko teidän käyttää niiden kanssa tukiremmiä? (:
    ja hienoa jos ootte menossa niihin valmennuksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein näit, eli delta isossa ja alimmissa. Kyllä, tukiremmiä käytettiin myös ja käytetään edelleen olympian kanssa :)

      Poista
  18. Suomenhevosesta saa olla ylpeä, on se semmoiset työmäärät tehnyt itsenäisen Suomen eteen. Ja takaisin tähän päivään, itse näkisin että suomenhevonen suomenhevosten ykköstasolla on jotain niin hienoa että siihen ei puoliverisiä voi verrata lainkaan. Rohkeasti vaan haasteisiin, älä epäile itseäsi tai suokkejasi yhtään, pystytte mihin vaan ja hienompia ei löydy!

    VastaaPoista
  19. Hyvä teksti oli. Itse en harrasta roturasismia, mutta en kuitenkaan ottaisi lämminveristä jos haluaisin valmentautua tavoitteellisesti. Enkä suokkia, jos haluan yli 120-luokkiin.

    Mutta suomenhevoset ovat omalla tavallaan hienoja - yritteliäitä ja rehellisiä. Arvostan suomenhevosia myös monipuolisuuden vuoksi - niillä voi vaikka ajaa, tehdä peltotöitä taikka sitten kisata eri lajeja. Moni muu hevosrotu ei tähän pysty yhtä hyvin suoriutuen. Hatunnosto suokeille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä! Itse haluan joskus päästä kilpailemaan kansalliselle tasolle, mutta tällä hetkellä tämä tilanne tuntuu vain siltä että kuulun näiden suokkien pariin. En minäkään hommaisi suokkia jos haluaisin yli 120 cm luokkiin, harva niistä hyppää edes tuota! :)

      Poista
  20. Asiaa! Myönnän itse olleeni poniratsastajana hieman roturasiti, mutta sitten kohdalle osui muutama mahtava suomiputte, jotka valloittivat sydämmeni. Lopullisesti :) Rehellisempää kumppania kuin suomenhevonen on vaikea löytää!

    Ja rohkeasti vain Nevalan valmennukseen! Olen itse ollut omalla suomiputellani Karin valmennuksessa ja samassa valmennuksessa olivat myös Mari Levänen ja Mikael Wahlman :) Kari laittoi myös meille vaativampia tehtäviä eikä yhtään aliarvioinut meidän kykyjä, vaikka "vain" suomenhevosella olin Suomen huippuratsastajien kanssa samalla tunnilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin pienenä aina: "ei suokkia, lämppäriä tai shettistä" joista suokit olivat automaattisesti jyriä. Kaikkea ajan kanssa tapahtuu! :D

      Poista
  21. Omissa silmissäni suomenhevosten arvoa nostaa se mikä osuus niillä on ollut Suomen historiassa. Ja sitä osuutta ei pidä missään tapauksessa vähätellä sanomalla "vain suomenhevonen". Kuten Janita sanoi, ei moni muu rotu pysty samaan monipuolisuuteen kuin suomenhevonen. Tietysti suomenhevonen ei välttämättä ole kaikkille sopiva rotu, mutta siitä huolimatta sitä pitäisi vaalia ja arvostaa ja olla ylpeä siitä että meillä on näin hieno rotu :)

    VastaaPoista
  22. Monilla on hevosia, mutta harvalla hyvä suokki :) Tsemmpiä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov